En ole koskaan ottanut mitään, mutta kahvi täytyy juoda ennen klo 18, jos aikoo yön nukkua. Jos juo aikaisemmin, täytyy nousta kahvinkeittoon viiden aikaan, eikä silloin aina ole ehtinyt nukkua riittävästi. Mutta camomillateetä voisit kokeilla, illalla sekin.
http://koti.netplaza.fi/~paula/xyz/kevat.htm
Tai sit tuota--- saattaa olla sen verran tylsä, et uni tulee helposti
Tähän on lisättävä, että YouTubessa on rentouttavaa, unettavaa, ahdistusta poistavaa musiikkia. Yksi kappale voi kestää jopa 8 tuntia. Auttaa nukahtamaan. Tosin itse kuuntelen välillä johonkin 4 asti Ville Mäkipellon juttuja ja olen vaan tipahtanut kesken kaiken. Olen vammautunut koko lantion alueelta eli aivan kaikki mitä lantiolla on, on vammautunut ja ulottuu alaselkään jossa muutama nikama väli on puristunut kasaan, Si-nivelet vaurioitunut, ( lista pitkä, en jaksa ihan kaikkea luetella) lonkat nousee alimpiin kylkiluihin, eli lonkkien harjanteet osuvat alimpiin kylkiluihin, uumaa ei juurikaan enää ole, koska kroppa tipahtanut kasaan ja oikea sääri vääntynyt päin peetä. Alavatsalla hermovaurioita leikkauksesta molemmin puolin, sairaus ja yhdestä sairaudesta epäilys ja joka hyvin todennäköisesti minulla on. Lääkäri vaan totesi, että julkisella puolella tehty virheitä, virheiden perään ja en ole vaan ollut kaikista oikeuksistani sillä hetkellä perillä. Tutkimuksia laiminlyöty, kuvantamistulosten tulkitsemisessa ollut julkisella puolella vaikeuksia jne. Mun liikkuminen on vaivalloista, kivuliasta ja hidasta, haasteita on valtavasti liikkumisessa ja vie monesti pariksi vuorokaudeksi petiin, missä itken, tärisen ja oksentelen kivuista. Kivut on 24/7 ja yöt menee valvoessa, koska en pysty kunnolla nukkumaan noitten kipujen takia. Hirvee univaje ja silmänaluset niin mustat ihankuin olisi turpaan saanut. Naama valkosena kuljen ja johtuu noista kivuista että menee ihan lakanan valkoseks. Apuvälineet on ja niitä on nyt paljon ja niihin lääkärini kirjoitti selityksen ja lähetti sen kanssa apuvälinelainaamoon ja ilman sitä selvitystä en todellakaan olisi muistanut tai etes tajunnut niitä pyytää. Ei nuo arjessa juurikaan helpota, mutta on se pieni apu kuitenkin ja avustajani onneksi auttaa, on tukena ja on monessa paikassa mukana, koska en todellakaan muista välittämättä asioita ja univajeen takia olen siis aivan sumussa ja pellolla kaikesta. Olen kotini ja kroppani vanki, kolmannesta kerroksesta vaikeaa lähteä ulos, kun ei tiedä koskaan että pääseekö kotiin takasin. Yks talvi oli jo lähellä, että oisin tienpientareelle jäänyt kun kaaduin. Niin hirvee tärähdys lantiolle että itkin ja en päässyt nousemaan, onneksi tyttäreni juuri oli tulossa koulusta kotiin ja säikähti niin paljon, että juoksi mun luokse ja sano, äiti soitanko ambulanssin. Kielsin tekemästä sitä, ei ne auta kuitenkaan. Mun hoitoon on Helsingissä yksityisellä ja on otettu kaikki hyvin vakavasti ja kirottu julkinen puoli aivan täysin ja lääkäri sano, että vammoja ei voi parantaa ja kivut tulee olemaan lopun elämää ja tuun jäämään tämmöseksi, eli siis liikun etukumarassa. Yksityisellä sanottiin, että lääkitys olisi pitänyt olla kunnollinen 12-vuotta sitten, mutta kun täällä Tampereella ei saa kunnollista apua lääkityksessä ei yksityisellä eikä julkisella puolella. Isäni hermostui ja käski mut Helsingin päähän ja sano, että hän vie mut yksityiselle ja sano, että nyt p*rkele riittää toi kiduttaminen.