Miun oli pakko päästä purkamaan itseäni tänne kun en muuta paikkaa keksi, lisäksi haluan kertoa asian omasta näkökulmastani, vaikka toivottavasti tätä ei kukaan lukisi
. Itselleni soitettiin aku ankasta eräässä vaiheessa niin että 2 kk:den aikana soittoja tuli sen 4 kertaa viikossa ja vieläkin niitä tulee aika-ajoin... Suututti aivan hemmetisti kun joku siitä soitteli ja on tuli vastattua aika rumastikkin myyjälle jos kuulin sanan Aku toisesta päästä... Nyt olen kuitenkin ruvennut ajatteleemaan asiaa toisin, syystä että olen itse nykyään lehtimyyjä. Yli vuoden työhaun jälkeen tuloksitta, sillä olen vielä opiskelija ilman kunnon koulutusta, ja vaikka sitä olisikin, työkokemus on liian vähäinen työhönpääsyn, sain tarpeekseni. Laitoin aina kaikkiin paikkoihin hakemuksen missä oli ettei tarvita työkokemusta ( asunut koko ikäni pienellä paikkakunnalla jossa työmahdollisuudet pienet)... Ainoa ehtoni oli vain että lehtimyyjäksi en rupea. Kävi kuitenkin niin että olen kyllästynyt kokonaan siihen että joudun hakemaan tukia sosiaalivirastosta, Ikinä en ajatellut että joutuisin turvautumaan toisten verorahoihin mutta näin kävi, ja mielummin niin kun vanhempien pussista. Olen kyllä aina ollut valmis tekemään työtä rahan edestä, mutta kun Suomi on kallistunut niin että ei viikosta selvitä enään 30e. Viimeinen tippa tuli kun meni kihloihin. Haluan yhteisen kodin rakkaani kanssa mutta ehtona on se että en missään nimessä halua asua hänen kanssaan jos en pysty jakamaan kodin menoja. Rakastan kihlattuani sen verran että en missään olosuhteissa halua käyttää häntä hyväksi (ei välttämättä oikea sana mutta menkööt), näki joku asian miten tahtoi,mutta itse koen asian näin, vaikka suurin haluni olisin päästä hänen kanssaan saman katon alle. Joten töihin oli päästävä. Vanhoja sähköpostejani poistellessa törmäsin hakemukseen jossa luvattiin kiinteää liksaa ja ilman työkokemusta, joten täytin ja laitoin menemään... Seuraavana päivänä tuli kutsu haastatteluun ja töitä sainkin. Olin onneni kukkuloilla sillä työtehtävästä huolimatta sain töitä vihdoinkin! Perheeni ja sukulaiset suhtautuivat asiaan varautuneesti ja varoittavin mielin, mutta ajattelin vain kyllä tämä tästä lähtee... Nyt on kulunut vasta 2 viikkoa tästä ja on pakko sanoa että tämä työ on hyvin raskasta henkisesti. Vaikka tänään soittelin 4h putkeen ( olen osa-aikainen opiskeluni takia, onneksi) sain vain 1 lehden myytyä. Painostus on kova, esimieheni seuraavat selkäni takana miten sujuu ja hokevat sitä kuinka nyt tulee kauppa, ja jos sitä ei tule he vertailevat minua muihin jotka ovat hyvin menestyneet myynnin osalta. Kuulen usein noottia myyntitavastani, sillä vaikka tarjouksen kertomisessa ei ole ongelmaa äänellisesti, kerron sen aina iloisesti ja selkeästi, minulta puuttuu se kaikkein tärkein ominaisuus jota lehtimyynnissä tarvitaan, nimittäin röyhkeys. En halua, enkä rupea tyrkyttämään lehteä niin että tulee kauppa tai saan luurin korvaan kuten esimieheni on minulle neuvonut. Minulle ei on EI! Jos sanotaan että ei kiinnosta niin siinä tapauksessa toivottelen tässä tapauksessa vain hyvää syksyn jatkoa... Ainoa huonompi puoli on se että tällä ei makseta laskuja, sillä palkka määräytyy pisteindeksin kautta... Joten tällä hetkellä palkkani on ehkäpä sen 300 euroa. Olen kerännyt rohkeutta ja lähtenyt ehdottelemaan muita lehtiä, mutta edelleenkin se ei auta. Se menee vastoin omaa itseäni tuo jatkuva inttäminen puhelimessa. Toinen huono puoleni on se että haluan kertoa tilaukseni juuri miten se on, ilman asian tärkeinpien asioiden kuten hinnan pois jättämistä... Kerron kyllä että tietty lehti on vaikka sen rapiat 2e viikkoa kohti mutta haluan myös kertoa mitä se tekee tuo koko satsin, eli 60e. Rehellisyys on se mitä arvostan, ja se maksaa yleensä suurimman osan ostajista. Minulle on pienestä pitäen opetettu kohtelemaan toisia niin kuin itseänikin pitäisi ja sama asia koskee tässäkin... En halua niitä yllätyksiä toisille mitä en itselleni haluasi... Tiedän olevani, mutta haluaisin toivoa että en ole harvinainen tapaus tässä asiassa, mutta näin se vain menee. Huijaamaan, eli laittamaan tilausta toiselle ilman lupaa on sellainen vääryys että siitä pitäisi melkein poliisin asia tehdä. Viimeinen asia josta haluaisin vielä kertoa tässä liian pitkässä romaanissani on itse asiakkaat... Vaikka henkilökohtaisesti näitä ei saisi ottaa, eivätkä ne sitä ole, niin kyllä välillä on tullut melkeinpä itku siitä kohtelusta mitä toisesta päästä on saanut. Ei ole minun vikani että teille on aikaisemmin soitettu tai huonoja kokemuksia. Teen vain ja ainoastaan työtäni, jotta sinne sukanvarteen voisi jäädäkkin jotain. Niin monta kertaa minulle on huudettu ja kirottu ja lyöty luuri korvaan kesken lauseen. Ja näistä kaikistä minulla ja muilla kanssakumppaneilla on 2 sekuntia aikaa tointua, kunnes tämä alkaa taas alusta kun kone valitsee uuden kohteen. 7 tunnin päästä mieli on todella maassa jos olet n. 300 eri paikkaan soittanut, noin 95% ollut töykeä ja vain kaksi kauppaa takissa. Noiden 5% takia jaksan tehdä uutta työtäni ja melkeinpä nautinkin siitä... Nimittäin ne mukavat ihmiset. Olen muutaman kanssa nauranutkin että tämä on niin väärä työ minulle, sillä nykyään ne mukavat ihmiset ovat tärkeimpiä kuin ne myynnit. Se riittää että he jaksavat kuunnella tarjoukseni loppuun ja sanoa ei kiitos ja toivottaa hyvää päivän jatkoa. Välillä vieläpä harmittaa kun tapaa tämän kautta mukavaa juttuseuraa, mutta ei pysty jäämään turisemaan pidemmäksi aikaa. Yleensä toisessa päässä on yksinäisiä ihmisiä jotka haluavat jutella jostakin, ja mielelläni niin teenkin yrittämättä kaupata sen jälkeen mitään... Toivoisin kuitenkin että kohteliaasti kerrotaan ei kiitos... Vaikka keskeyttäen ennenkuin myyjä aloittaa puheensa... Jos siellä toisessa päässä on juuri sellainen törkeä kaupantekijä joka ei ymmärrä sanaa ei, niin siinä tapauksessa ei haittaa ollenkaan jos tulee luuri korvaan pitkän etsie jumalauta jo usko kanssa. Olen monesti halunnut muistuttaa niitä asiakkaita joille soitan että ihmisiähän mekin olemme, ja uskon että hyvin, hyvin harva jaksaa tehdä tätä työtä pitkään. Muutamalle asiakkaalle olen jopa suositellut tuota markkinointiestoa, ja sitä suosittelen nytkin, sillä siten ne lehtimyyjät häviävät. Oma ajatukseni on kestää tuota niin pitkään kunnes sitä työkokemusta on kertynyt sen verran että sillä olisi mahdollisuutta muuhunkin työhön. Toivotaan näin...
Jeps, luulen ettei kukaan jaksa lukea pitkää vuodatustani, mutta siinä on minun näkökulmani koko asiasta. Nyt nukkumaan, sillä tuo rumba alkaa taas alusta...
)
Mulle sanoi ihan samaa ja lahjakin tulee kaupan päälle 
