kertokaa mitä mieltä olette kiusaamisesta? onko sallittua missään vaiheessa? ja omia kokemuksia jos haluatte? ja sit jos olette kiusanneet jotakin niin oletteko saaneet siitä kenties jotain "nautintoa"? ja sitten tietenkin ihan tämä pilkkaaminen, onko se teidän mielestä kiusaamista?
mun mielestä kiusaaminen ei ole koskaan sallittua, ei sitten lasten eikä aikuisten keskuudessa. mun mielestä on varsin naurettavaa jos on lapsi ja se äiti tai isä tahallaan kiusaa toista, pilkkaa julkisesti internetissä, tai sitten muuten jossakin. mielestäni lapset silloin myös saattaa oppia sellaisesta käytöksestä huonoja puolia.
Hiukan huono sanavalinta siihen nähden? Nauru nyt on joskus köyhän ainoa ase, mutta naurettavaksi julistaminen on musta kyllä pahempaa kuin moni pilkkaaminen, joka on ehkä kuitenkin tarpeellistakin joskus? Naurettavaksi sanominen on aina halveksintaa, pilkkaaminen ei välttämättä ole, se saattaa olla jopa arvostavaa.
Mihin perustuu se ajatus että sisarukset ovat siunaus ihmiselle? Siihen kai, että hiotaan toisiltaan liian terävät särmät pois? Kyllä ihmisyhteisöissä tarvitaan pientä nahistelua jotta palaset loksahtavat paremmin yhteen, mutta taitavassa yhteiskunnassa osattaisiin säädellä tätä nahinaa niin, että itsetunnottomat saavat taitoja lisää, ja aggressiiviset opetetaan säätelemään käytöstään ja autetaan heitä saamaan kiukkunsa hyötykäyttöön.
Mutta tähän tarvittaisiin sitä, että aikuisten ja lasten ero pidetään selvänä, ja ensimmäiset vastaavat kokonaisuudesta. Nyt käy niin, että lapset laitetaan touhuamaan keskenään ilman aikuisten riittävää osallistumista, ja aikuiset eristetään kukin puolustamaan omaa lastaan hahmotonta vihollista vastaan. Sitten päädytään tilanteeseen, jossa laumasielut asettuvat käytännössä kiusaajalasten puolelle pelätessään niin kovasti lastensa erottautumista ja silmätikuksi joutumista.
Taidan myös olla sillä kannalla, että koulukiusaamisen suhteen pitäisi enemmän kiinnittää huomiota kiusaajan vanhempiin, ja riittävät painostuskeinot täytyisi löytyä työkalupakista, että heidän lapsilleen saadaan rajat jos vanhemmista ei niitä ole antamaan.
Ja näissä nettikeskusteluissa pitää puhua paljon enemmän siitä, mikä on kiusaamista ja mikä ei. Monella kuitenkin on kovin herkkä kiusaustutka itsensä suhteen mutta paljon sokeutta omille teoille. Mutta toiset ihmiset kykenevät tällöinkin säätelemään äärikäytöstä, jos vain haluavat ja uskaltavat. Pitää opetella uskaltamaan.
Totta kai kiusaamisen täytyy olla nautinnollistakin että sitä viitsitään tehdä. On kauhean kivaa kokea kykenevänsä päsmäröimään, ja on kivaa halveksia toista jos kykenee uskottelemaan itselleen että toinen on sen ansainnut. Mutta kyllähän se kuitenkin omaan nilkkaan käy. Ei ole oikein mahdollista suhtautua toisiin vihamielisesti ja itseen lämpimästi.
Usein kai kysymys on yleistetystä kovuudesta: suhtaudutaan kovettautumalla omiin vajavaisuuksiin, ja kohdistetaan sama asenne toisiin vajaiksi katsotuihin. Mutta mitä enemmän kiistetään omat heikkoudet, sitä raivokkaammin niitä rankaistaan muissa. Ei hyväksytä, että jollain itseä huonommalla saa olla oikeus olla vapaasti huono. Tuohon kai se pelkistyy?
