Kiusaaminen aikuisiällä

["hmmm"]

[QUOTE="vieras";28670604]Sallinhan sen itsellekin. Tähän nyt vaan kuuluu, että osaa analysoida (vuosien päästä) itseään ja käytöstään, kun ei ole niin vaikea tila. Ja olen sössinyt pysyvästi asioita tosi paljon. Luonnevikaisistakin ymmärrän sen, että eivät voi mitään itselleen, kun puuttuu itsekritiikkiä ym. Kyse ei ole varsinaisesti sallimisesta, vaan tiedosta, että toisia ei voi muuttaa. Osaan arvostaa fiksujen ihmisten tilannetajua siinä, etttä eivät ole aina luonnevikaisten kurkussa kiinni, vaan heillä on pelisilmää ja rauhoittava vaikutus muihin.[/QUOTE]

Mutta eikö luonnevikainen joka alkaa esim. työpaikalla eristää jotain ihmistä ja aloittaa sen pahan puhumisen, ja kohta kiusattu alkaakin olla erikoinen tapaus kiusaamisen takia, vaikka usein alun alkaen on sosiaalinen ja itsevarma ja iloinen, niin eikö tuollainen luonnevikainen ole paha ihminen joka ei ansaitse edes elää?

Eikö kiusaaminen ole väkivaltaa, vaikkakin henkistä ja mielestäni siis rikos. Minusta nuo ansaitsisivat vankilaan joutua.

 

["vieras"]

Se as-ihminen tässä. Siis ei kyse ole hyväksymisestä, vaan elämässä selviämisestä. Realismi on sitä, että moni asia on sallittu tässä maailmassa ja kaikkea kiusaamista ei voi estää. Toisten luonnevioille ei voi mitään, mutta omaa käytöstään voi edes sen verran ymmärtää, että tajuaa miksi jää muiden hampaisiin niin helposti. Minua lapsuudessa ja nuoruudessa ahdisti tosi paljon kun en ymmärtänyt. Nyt ymmärrän, mutta en silti tule toimeen ja sen annan itselleni anteeksi. Kun en edellenkään edes halua sopeutua, niin en voi muuta syyttää siitä, etteivät tajua eristäytymistäni ja muuta outouttani. Kaapista en aio tulla ulos.

 

["vieras"]

Ja henkinen väkivalta eiole rikos ellei täytä esim. vainoamisen tai herjaamisen merkkejä.

 

["just"]

[QUOTE="vieras";28670924]Se as-ihminen tässä. Siis ei kyse ole hyväksymisestä, vaan elämässä selviämisestä. Realismi on sitä, että moni asia on sallittu tässä maailmassa ja kaikkea kiusaamista ei voi estää. Toisten luonnevioille ei voi mitään, mutta omaa käytöstään voi edes sen verran ymmärtää, että tajuaa miksi jää muiden hampaisiin niin helposti. Minua lapsuudessa ja nuoruudessa ahdisti tosi paljon kun en ymmärtänyt. Nyt ymmärrän, mutta en silti tule toimeen ja sen annan itselleni anteeksi. Kun en edellenkään edes halua sopeutua, niin en voi muuta syyttää siitä, etteivät tajua eristäytymistäni ja muuta outouttani. Kaapista en aio tulla ulos.[/QUOTE]

ok

 

[Kyllä se siitä]

Aloittaja tuntuu helvetin vahvalta luonteelta, joka saattaa aiheuttaa monenlaisia fiiliksiä ihmisissä. Suomalaiset ja varsinkaan naispuoleiset sellaiset eivät kestä toisten paremmuutta, joten suosittelisin pysymään vahvuuksissaan ja olemaan alistumatta mihinkään. Vahvoja naisia tarvitaan!! Tsemiä!

 

[vierailija]

Minä olen sinusta päinvastaista tyyppiä ja jouduin todella rajun kiusaamisen kohteeksi. Kun kerroin esimiehelle joka oli myös työsuojeluvastaava niin minut leimattiin vainoharhaiseksi ja tämä työsuojeluvastaava otti seuraavassa kokouksessa sitten minun työtäni arvostelevia asioita (koskaan ei käsitelty kenenkään muun työtehtäviä kokouksissa vaikka meitä oli paikalla lähes 30). Lopulta tapahtui jotain ja pimahdin täysin kun en saanut muuta töitä. Mieheni toimitti minut sairaalaan hoitoon kun en päässyt enää kotoa ulos ja olen ollut siitä lähtien täysin työkyvytön eli jo yli 3-vuotta. En saanut mistään apua ja lopulta en enää jaksanut hakeakaan. En mainitse mitä kiusaaminen oli mutta mm. ulkonäköni haukkumista aina ohi kulkiessa jopa kymmeniä kertoja päivässä. Kuvittele vaikka että sanoivat "läski" sen 30 kertaa päivässä aina ohi kulkiessa (tuo sana esimerkki eli ei ollut sana läski). Työpuhelimeen tuli häirikkösoittoja, työpostiin tuli häirikköpostia, liitettiin työsähköpostini moniin roskapostipostituksiin, kun söin niin nurkan takana matkittiin hörppimisääniä. ...ja nämä yli 40v naisia ja pari jopa yli 60v. Ja tämä vain osa kokemastani.

 

[vierailija]

Taitaa olla ainoa ohjenuora kävellä ovesta ulos. Massaa ei voi voittaa, eikä p.skaa sietää.