Kiukutteleva mies, mykkäkoulu jne.

Miehelläni on tällähetkellä menossa vaihe, että on todella stressaantunut yms. Tämä näkyy sitten kotona niin, että saattaa suuttua asioista, jotka mielestäni ovat ihan pikkujuttuja, voi saada suorastaan raivarin jostain mitättömästä asiasta ja tällöin voi tarvaroita lennellä ja ovia paiskotaan. On usein minua kohtaan ilkeä, huutaa ja syyttää mitä ihmeellisimmistä asioista. Lopulta yleensä häipyy ovet paukkuen ja saattaa pitää mykkökoulua useamman päivän. Inhoan sitä! Lopulta tilanne päättyy usein niin, että vaikka olen loukkaantunut hänen käytöksestään, niin aina MINÄ olen se, joka loppupeleissä hieroo sovintoa. Tiedän, että omapahan on vikanani kun näin toimin, mutta en kestä olla riidoissa hänen kanssaan. Se on todella ahdistavaa. Onko muilla vastaavaa? Onko mitään keinoa saada mies ymmärtämään, että joskus HÄNESSÄKIN saattaa olla vikaa? Tuntuu, että hänen kanssaan ei voi rauhallisesti ja aikuismaisesti keskustella asioista, ei kestä minkäänlaista kritiikkiä vaan suuttuu heti. On siis tällähetkellä todella stressaantunut ja se tämän kaiken varmasti aiheuttaa.... Neuvoja??

 

Stressaako sitä työ?
Minä en "sallisi" tavaroiden viskelyä aikuiseltakaan ihmiseltä,saattasin rääkästä jotain.
Lakkaa hieromasta sovintoa.Älä ota miehen käytöksestä itsellesi syytä,mieshän se kiukkuaa...
Jos ei pysty puhumaan asiallisesti,niin se on miehen häpee.Mutta toi,että kamoja viskotaan ei kuulu laitaan!

 

Stressi ihan varmasti vaikuttaa asiaan aika paljon, mutta ei se silti oikeuta aikuista ihmistä viskomaan tavaroita, siinä käy vielä huonosti joku kerta kun osuu johonkin. Eikä vaan kuulosta kauhean aikuismaiselta käytökseltä...Minullakin on kaksi työtä ja opiskelen ja omat ongelmani vielä päälle enkä silti käyttäydy noin vaikka stressaankin todella paljon.

Ja sanoisin ettei ole sinun hommasi mennä pyytelemään anteeksi/hieromaan sitä sovintoa. Se on miehen tehtävä, ethän sinä ole kiukutellut tai tehnyt mitään väärin, päinvastoin, olet ns. "uhri". Sinun kannattaisi varmaankin puhua miehen kanssa ihan rauhallisesti, istuttaa pöydän ääreen ja edes yrittää jutella niinkuin aikuiset.

Jos mies suuttuu siitäkin eikä näe itsessään vikaa, sanoisin melkein että siinä on aika iso narsistin merkki, koska isäni on aivan samanlainen ja täysi sovinisti ja narsisti jne.

 

hei,
meillä on ollut samalaista pidemmän aikaa miehen käytös. olen elänyt tässä suhteessa jo pitkään, mykkäkoulu ja luonteen ailahtelevaisuus ovat olleet kuvioissa. aina se olen minä joka pelkää, että mies lähtee ja alan hieromaan sovintoa... minusta mykkäkoulun pito on aikuiselta mieheltä lapsellista ja ehkä olisi syytä puhua miehen kanssa vakavasti mistä on kyse. voihan se olla että sun mies on vaan väsynyt... tsemppiä sinne, tiiän tasan tarkkaan millaista painajaista elämä voi olla lapsellisen miehen kanssa!

 

Kiitos teille vastauksistanne. Tiedän tosiaan sen, että olen ns. liian kiltti ja se "uhri" tässä tilanteessa, voi kun osaisikin riidan tullessa olla yhtä kylmä ja etäinen kuin mies ja olla hieromatta aina sitä sovintoa. Tätä täytyy ensi kerralla koittaa. Meillä on myös pitkä suhde takana ja mies on temparamenttinen luonne, suuttuu helposti, mutta viimeaikoina tilanne on pahentunut juurikin tuon stressin takia, vaikka ei se tietenkään oikeuta tuollaiseen. Pitäisi vaan koittaa olla välittämättä noista, eikä lähteä miehen tunnetiloihin mukaan....

 

... minusta mykkäkoulun pito on aikuiselta mieheltä lapsellista ja ehkä olisi syytä puhua miehen kanssa vakavasti mistä on kyse.

On ihan karmaisevan tehokasta yksipuolista vallankäyttöä.

 

Karmeaa todeta, että tuollainen kuvaamasi lapsellinen käytös ei muutu, vaikka ikääkin tulisi. Itse olen tutustunut mieheeni ensimmäisen avioliittoni jälkeen, 10 vuotta sitten ja 9 vuotta on nyt asuttu yhdessä.

Hyvin ailahtelevainen on yli 70v. mieheni. Itse olen kymmenen vuotta nuorempi. Parikin kuukautta voi mennä suht hyvin, mutta yks' kaks' mies ikäänkuin etsii jotain riidan aihetta ja kiukuttelee kuin pieni lapsi! Minäkin olen se, joka lepyttelee, koska hänen mykkäkoulunsa tuntuu jopa huvittavalta. Suhtaudun häneen kuin pieneen lapseen ja menen tuikkaamaanpusun poskelle. Se on meillä ainakin paras konsti, mikäli en halua sen lapsellisen mykkäkoulun jatkuvan.

Onhan se mykkäkoulun pito vallankäyttöä, mutta en yksinkertaisesti jaksa riidellä enkä edes yrittää puhua enää asiasta. Yleensä hän tajuaa tehneensä väärin, mutta tasaisin väliajoin tilanne kuitenkin toistuu.

Mieheni on hyvin minäkeskeinen ja narsistisia piirteitä tunnistan hänessä, mutta miksipä mies enää tuossa iässä muuttuu.

Valoa ja iloa saan elämääni lapsiltani ja heidän lapsiltaan, sekä ihanilta, eri ikäisiltä ystäviltäni!