Kiroilu on sanallista ilmaisua

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Rukoilijasirkka
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Alkuperäinen kirjoittaja Kritiikki-Kirsi:
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Alkuperäinen kirjoittaja Jätkä:
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Alkuperäinen kirjoittaja Jätkä:
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Alkuperäinen kirjoittaja mutta:
mä tarkoitinkin lähinnä aikuisia. Saippuaa suuuhun metodilla ei saa kuin valtavan uhon ja ja vihan. lapsi kyllä lopettaa kiroilun kun ymmärtää sen syvemmän merkityksen=)

Niin, esimerkiksi alapääsanojen käyttöhän loppuu, kun lapselle kerrotaan sanan oikea merkitys.

Onko sinulla ihan käytännön kokemusta tuosta? minulla kun on 'vain' ammatillista ja vanhemmuudesta vuosien aikana kerääntynyttä kokemusta, että eihän se aina noin toimi. =)

No meillä on toiminut. Tosin ei meillä ole koskaan ollut kiroiluongelmaa.

No niin =) koskaan ei kannattaisi yleistää kuitenkaan. :whistle:

Ei kai täs yleistettykään. Mun mielestä on toissijaista loppuuko kiroilu, kun ensisijaista on, ettei lapsi lyö kavereita tai riko tavaroita.

Eikö sulla ole mitään välimuotoa kiroilun ja lyömisen välillä.

Pitäisi lapsi opettaa ilmaisemaan tunteitaan jollain hiukan kehittävämmällä tavalla. Ettei varsinkaan hänestä tuli sellainen on/off-ihminen, jollainen sinä tunnut olevan.

Sulla on luetun ymmärtämisessä sitten vissiin vikaa.

Kuis nyt niin?

 
Minä olen seurannut noita Rukoilija-sirkan kannanottoja,ja tullut siihen tulokseen että hänellä on ollut tiukka hengellinen kotikasvatus,ja nyt toimii omassa elämässään aivan päinvastoin kuin kotona on opetettu. Säälittää vaan kun minusta hän on enemmän sellainen käännynnäinen kuin oikaessa elävässä uskossa oleva. Uskova lukee Raamattua ja noudattaa sanaa kaikilta osin,mutta käännynnäinen soveltaa sanasta vain elämäänsä sopivat kohdat ja elää muuten oman mielensä mukaan luottaen että armo kantaa=(
 
Meillä lapsi ei kiroile, eikä myöskään tukisteta lasta, ei tukistettaisi, vaikka kiroilisi, vaan sanallisesti toruttaisiin. Eiköhän murrosiässä ala meidänkin lapsi päästellä ärräpäitä :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja sivusta seurannut:
Minä olen seurannut noita Rukoilija-sirkan kannanottoja,ja tullut siihen tulokseen että hänellä on ollut tiukka hengellinen kotikasvatus,ja nyt toimii omassa elämässään aivan päinvastoin kuin kotona on opetettu. Säälittää vaan kun minusta hän on enemmän sellainen käännynnäinen kuin oikaessa elävässä uskossa oleva. Uskova lukee Raamattua ja noudattaa sanaa kaikilta osin,mutta käännynnäinen soveltaa sanasta vain elämäänsä sopivat kohdat ja elää muuten oman mielensä mukaan luottaen että armo kantaa=(

Miten tämä kiroilu asia tähän edes liittyy? kiroilu ei ole samaa kuin kiroaminen, jolla tarkoitetaan kirouksen langettamista. Kiroilu on huonoa käytöstä ja ei toivottua, mutta pointtini olikin se, ettei kiroiluun ole syytä vastata fyysisellä väkivallalla, koska se on ylireagointia.

Minusta sinä et ole mikään sanomaan mitään minun hengellisestä tilastani. sinä et näe minun sydämeen, kuten Jeesus näkee. Se, minkä täällä näytän, on kaikille nähtävissä, enkä esitä mitään.
 

Yhteistyössä