Kirjotin eilen harmaana tämän:

http://keskustelu.kaksplus.fi/t787294

Ylläolevan aloituksen.Tiiättekö,en vieläkään tiedä mitä tekisin.Mies on tätä anteeksi pyydellyt,katuu jne mutta silti en ole pystynyt vielä antaa anteeksi.Enkä todella tiedä miten edes pystyn. :|

Oikeesti,vetää vakavaksi tällänen.Mies suoraan sanoen rukoilee vielä yhtä tilaisuutta mutta sanoin hälle että olet niin äkkipikainen että mitä jos vahingossa joskus riidan sattuessa,suutut taas yhtä kovin ja tapahtuu jotain kamalaa?

Miten tästä vois nyt jatkaa ja päästä järkevään ratkaisuun.Olo on aika tyhjä. :|

 

Mitäs jos se joskus vahingossa tappaa sut? "Anteeksi, en tarkoittanu heittää sua tiiliskivellä päähän"

 

Mene hetkeksi pois jotta saat tilanteeseen välimatkaa...muistan että omalla miehelläni oli samanlaisia äkkipikaisuuspuuskia.Tosin koskaan ei minua vahingoittanut.Kun tuli koira ja lapsia kävimme erittäin vakavan keskustelun ja puuskat loppuivat siihen.

 

Mitäs jos se joskus vahingossa tappaa sut? "Anteeksi, en tarkoittanu heittää sua tiiliskivellä päähän"

Tätä mä sille sanoin.Ikinä en uskois että sellaista tekis mutta pikaistuksissa tottakai järjellä ajateltuna niin voi käydä.Kun oikeen suuttuu niin ei hillitte itseään.

Siksi mä todella vakavissani mietinkin,miten mun nyt tulis tästä jatkaa.

 

Miehelläni ja minulla oli paljon riitoja muutama vuosi sitten! Riideltiin usein. (meillä ei ollu tuolloin vielä edes lapsia) Mieheltä meni monta kertaa hermot ihan totaalisesti. siis vain "napsahti päässä" ja saattoi olla todella äkkipikainen. Kävi muhun muutaman kerran käsiks mutta ei itse oikein muistanut niistä tilanteista mitään.
Päätin sitten että laittaisin suhteen jäähylle. Rakastin ja rakastan miestäni vieläkin yli kaiken. Mieheni meni sitten terapeutille ja siellä asioita käsitellesään selvisi että tämä äkkipikaisuus pohjautui lapsuuden ikäviin muistoihin.
Nykyään mieheni on todella tasapainoinen ja rakastava mies ja maailman paras isä pojallemme! Hän sai purkaa kaiken sen mikä häntä painoi. sai jutella täysin puolueettoman ihmisen kanssa asiat selviksi.

Suosittelen että jos rakastat miestäsi tuet häntä ja annat hänelle anteeksi. Pyydät että hän puhuisi joko sinun kanssasi kaikki asiat halki tai menisitte joko yhdessä pariterapiaan ta sitten hän menee yksin jos ei halua sinun kanssasi mieltä painavista asioista jutella. Minun mieheni ei halunnut kuormittaa huoliaan minulle siksi ei voinut jutella kanssani.

Luulen että miehesi mieltä ahdistaa jokin asia mitä hän ei välttämättä itsekään tiedä. Terapeutille / psykologille jutteleminen ei tee ihmisestä hullua. Sano se miehellesi.

 

mulla oma kokemus takana äkkipikasuudesta,mieti tarkasti mitä teet,älä pilaa elämääsi,johon sisältyy myös jatkuva pelko

 

Puhu miehesi kanssa mitä hän ajattelee asiasta? Jos häntä tosiaan painaa jokin asia? (kuten vierailijakin kirjoitti)
puhuminen ja avoimuus yleensä auttaa ongelmiin, älä heti heitä hanskoja tiskiin... :hug: Voimia!

 

mulla oma kokemus takana äkkipikasuudesta,mieti tarkasti mitä teet,älä pilaa elämääsi,johon sisältyy myös jatkuva pelko

Mä itkin eilen yö kolmeen asti yksin sängyssä juuri tätä että ei kaikki ole hyvin jos mun tarvii pelätä omaa aviopuolisoa,ihmistä jonka pitäis olla mulle se rakkain ja läheisin.

En mä muuten koskaan pelkää,ei mun tarvi pelätä koska mies on tosi kiltti ja muuten niin ihana ja hyvä mies mutta sitten kun suuttuu,on oksat pois ja pala latvaa.

 

mulla oma kokemus takana äkkipikasuudesta,mieti tarkasti mitä teet,älä pilaa elämääsi,johon sisältyy myös jatkuva pelko

Mä itkin eilen yö kolmeen asti yksin sängyssä juuri tätä että ei kaikki ole hyvin jos mun tarvii pelätä omaa aviopuolisoa,ihmistä jonka pitäis olla mulle se rakkain ja läheisin.

En mä muuten koskaan pelkää,ei mun tarvi pelätä koska mies on tosi kiltti ja muuten niin ihana ja hyvä mies mutta sitten kun suuttuu,on oksat pois ja pala latvaa.

Mä tunnen muutaman sellaisen ihmisen joilla pinna palaa ja kunnolla, eikä' yksikään ole vakuutteluista huolimatta muuttunut kuin siihen asti kun se pinna palaa seuraavan kerran...