kirjoittelin tuossa parisen viikkoa sitten miehen ihastuksesta tänne...

["minä vaan"]

mies siis humalassa tunnusti ihastuneensa ystäväänsä, naiseen siis. seuraavana päivänä ja siitä eteenpäin vakuutteli rakkauttaan minuun eikä halunnut erota vaikka minä olin siihen 'valmis'... nyt on mennyt ihan hyvin mutta miten hemmetissä tuon kaiherruksen saa pois sydämmestä että voisi olla normaalisti tässä meidän suhteessa? tuntuu että minusta on tulossa ihan pimeä kun mielessä pyörii jatkuvasti että ajatteleeko mies tuota naista ja ja ja ja... ja tuntuu että kohta itse ajan miehen pois tällä käytökselläni ja mustasukkaisuudellani. tuntuu niin pahalta kun haluis vaan olla onnellinen, meillä on mennyt nää muutama viikkoa oikeesti vähän paremmin kun pitkään aikaan mutta en saa mielestä millään tota juttua. mies on sanonut että ottaisin huomioon senkin että hän oli kovassa humalassa eikä edes kunnolla muistanut mitä on puhellut. tuntuu myös että minun pitäisi muuttua jotenkin paremmaksi ja että minussa on paljonkin vikaa kun mies on johonkin toiseen ihastunut.. milloin tämä tunne menee ohi toisaalta tuntuu typerältä olla näin mustasukkainen ja jopa vihainen koska eihän mies ole tehnyt mitään, ei ole siis pettänyt tai muuta semmoista, meni vaan mulle kännissä ton kertomaan. pystyisittekö te olla ihan normaalisti? aina kun otan asian esille miehen kanssa niin hän vaan toteaa että minun pitäisi jo antaa olla ja jatkaa eteenpäin.... kärsin muutenkin huonosta itsetunnosta ja tuntuu että nyt se on ihan nollissa.

 

[A-P]

ja tämän asian takia minusta on myös alkanut tuntumaan että olen enemmän rakastunut mieheeni kuin koskaan, vaikka hän satutti minua noin pahasti kertomalla... haluaisin vaan kokoajan olla hänen seurassaan ja lähellään ja kuulla rakkaudentunnustuksia. olen aivan sekaisin.......

 

["vieras"]

[QUOTE="minä vaan";26472512]mies siis humalassa tunnusti ihastuneensa ystäväänsä, naiseen siis. seuraavana päivänä ja siitä eteenpäin vakuutteli rakkauttaan minuun eikä halunnut erota vaikka minä olin siihen 'valmis'... nyt on mennyt ihan hyvin mutta miten hemmetissä tuon kaiherruksen saa pois sydämmestä että voisi olla normaalisti tässä meidän suhteessa? tuntuu että minusta on tulossa ihan pimeä kun mielessä pyörii jatkuvasti että ajatteleeko mies tuota naista ja ja ja ja... ja tuntuu että kohta itse ajan miehen pois tällä käytökselläni ja mustasukkaisuudellani. tuntuu niin pahalta kun haluis vaan olla onnellinen, meillä on mennyt nää muutama viikkoa oikeesti vähän paremmin kun pitkään aikaan mutta en saa mielestä millään tota juttua. mies on sanonut että ottaisin huomioon senkin että hän oli kovassa humalassa eikä edes kunnolla muistanut mitä on puhellut. tuntuu myös että minun pitäisi muuttua jotenkin paremmaksi ja että minussa on paljonkin vikaa kun mies on johonkin toiseen ihastunut.. milloin tämä tunne menee ohi toisaalta tuntuu typerältä olla näin mustasukkainen ja jopa vihainen koska eihän mies ole tehnyt mitään, ei ole siis pettänyt tai muuta semmoista, meni vaan mulle kännissä ton kertomaan. pystyisittekö te olla ihan normaalisti? aina kun otan asian esille miehen kanssa niin hän vaan toteaa että minun pitäisi jo antaa olla ja jatkaa eteenpäin.... kärsin muutenkin huonosta itsetunnosta ja tuntuu että nyt se on ihan nollissa.[/QUOTE]

Kappalejako!

 

[A-P]

Sori, toivottavasti joku jaksaa silti lukea.

 

[Meritähti]

Mulla ei ole kokemusta vastaavasta. :hug: Varmaan joka suhteessa tulee pitkän ajan kuluessa pieniä ihastumisia, mutta niistä kyllä pitäisi pitää mölyt mahassaan.

Kyllä mulle olisi tosi kova paikka, jos mies kertoisi olevansa ihastunut ystäväänsä. Kyseessä kuitenkin ihminen jota ilmeisesti säännöllisesti tapaa, niin väkisinkin miettii syveneekö ihastus vai meneekö se ohi...kurja tilanne.

Mä saattaisin toivoa, ettei mies tapaa ystäväänsä vähään aikaan...
Ja koittaisin saada piristettyä meidän omaa suhdetta.

 

[A-P]

omaa suhdettamme olen koittanut piristää. mies on kovasti kuitenkin vakuutellut että minä olen hänelle se oikea ja minun kanssani haluaa olla. lapsiakin löytyy meiltä siis. voi kun vaan sais ton asian mielestä, hullukshan tässä tosiaan tulee. en kuitenkaan haluaisi että mies kokee minut ahdistavana mutta kun en osaa höllätä. ja joo tuo että eivät näkisi ei oikein ole mahdollista kun on nytkin tulossa sellaisia menoja missä väkisinkin näkevät.. ja minä tuskailen kotona.

 

[A-P]

ja mulle tää on ollut todella kova paikka, voin ihan rehellisesti myöntää että joku kännipano puoltuntemattoman kanssa ei ois satuttanut niin pahasti kuin tieto siitä että on ihastunut johonkin muuhunkin kuin minuun.

 

[melkein samassa venheessä]

Mulla lähes samanlainen tilanne...sillä erotuksella, että mun mieheeni on ihastunut toinen naikkonen, jolta sitten melkein päivittäin tulee rakkaudentunnustuksia. Mies ei ole sanojensa mukaan tehnyt yhtään mitään tämän naisen kanssa. Nainen on vaan kovasti ihastunut ja tekisi mitä vaan saadakseen mun mieheni.

Mutta noi ajatukset on samoja ku sulla. Mä koko ajan kelaan, että mitä mies onkaan tehnyt naisen kanssa (valehtelu ei oo vaikeeta), ajatteleeko se sitä, tapaileeko se sitä. Mun pieni pääni on tehnyt kärpäsestä härkäsen. Ja samoin mua pelottaa, jos tällä omalla mustasukkaisuudella ja vainoamisella karkotan miehen pois.
Paljon on kuitenkin epäilyksiä, mitkä edelleen ruokkivat tätä tunnetta: mies on vaihtanut kaikki salasanansa (s-posti, fb, jne..), pitää puhelintaan nykyään sammutettuna ja availee sitä sitten tarvittaessa (ja huom näprää kännykkää ihan koko ajan). Ja joo, mä on tutkinut kaikki mieheni puhelimet yms. ja kerroinkin siitä miehelle. Oli vain yksi heikko hetki, jolloin olin pettämisestä täysin varma. Mies on myöskin alkanut pitämään itsestään ihan erilailla huolta kuin aiemmin; urheilee huomattavasti enemmän, ostaa uusia vaatteita ja käy jopa hammaslääkärissä pukeutuneena tyyliin parhaimpiinsa.

Mitään ei siis ole miehen mukaan tapahtunut tämän naisen kanssa. Nainen on se, joka on ollut jopa fyysisesti miehen kimpussa (ovat työkavereita..) Näistä pepun puristeluista ja vatsalihasten paijailuista mies on kertomansa mukaan tehnyt esimiehelle kaksi erillistä valitusta. Tuntee tollaiset lähestymiset kiusallisiksi.

Meidän oma elämä tuntuu menevän hyvin. On rakkautta, seksiä päivittäin ja hellyyttä noin muutenkin. Yhdessä ollaan oltu pian 15 vuotta ja lapsiakin on syntynyt.

Mun mieheni on kokematon. Mä olen sen ensimmäinen ja mies on mulle hyvin hyvin mones. Oon alkanut pelkäämään, että mitäs jos nyt muut eukot alkaakin houkuttamaan. Ei mies sieltä paljoo parempaa sais, mutta jospa nyt toi naisilta saama huomio onkin tehnyt jotain? Huomio on hyvä juttu, emmä sitä vähättele ollenkaan. Mies sanoikin mulle, että mun pitäis olla ylpeä siitä, kun mulla on niin mahtava mies. Olinkin alussa, mutta jotenkin se raja ylittyi ja nyt mulla on vaan mustat sukat.

Tähän tarinaan liittyy paljon muutakin epäillyttävää (tai siis mun mielestäni outoa). Joko mua kusetetaan 6-0 tai sit mies on rehellinen ja mä vaan oon tyhmä.