runoilijatar vm80
Olen aurinko, olen myrsky.
Tunteet vellovat sisälläni eivätkä pääse ulos.
Sanat haluavat ulos kauniisti, huutamalla.
Pelkkä kuiskaus, hiljaisuus.
Olen väsynyt mutta pakko jaksaa.
Kukaan ei ymmärrä.
Kukaan ei kysy mitä minulle kuuluu.
Olen, kuka?
Äiti, vaimo, tytär, paras ystävä.
Tuulen henkäys, tuki, turva.
Kaikille jotain. kiltti. ystävä.
Puhun liikaa, ajattelen liikaa.
Kukaan ei minua tunne.
Ehkä joskus saan huutaa.
Ehkä joskus joku ymmärtää.
Ehkä joskus huomaan että on liian myöhäistä.
Päivä päivältä, yö yöltä minä pelkään.
Pelkään aivan liikaa.
Käperryn lämpimään syliisi enkä koskaan ole ollut
Yksinäisempi.
Ja sinä et edes huomaa, uskot vain että kestän kaiken.
Ja sen voimalla että sinä uskot minä jaksan.
Tunteet vellovat sisälläni eivätkä pääse ulos.
Sanat haluavat ulos kauniisti, huutamalla.
Pelkkä kuiskaus, hiljaisuus.
Olen väsynyt mutta pakko jaksaa.
Kukaan ei ymmärrä.
Kukaan ei kysy mitä minulle kuuluu.
Olen, kuka?
Äiti, vaimo, tytär, paras ystävä.
Tuulen henkäys, tuki, turva.
Kaikille jotain. kiltti. ystävä.
Puhun liikaa, ajattelen liikaa.
Kukaan ei minua tunne.
Ehkä joskus saan huutaa.
Ehkä joskus joku ymmärtää.
Ehkä joskus huomaan että on liian myöhäistä.
Päivä päivältä, yö yöltä minä pelkään.
Pelkään aivan liikaa.
Käperryn lämpimään syliisi enkä koskaan ole ollut
Yksinäisempi.
Ja sinä et edes huomaa, uskot vain että kestän kaiken.
Ja sen voimalla että sinä uskot minä jaksan.
