Kirjoitin tänne eilen kesäloma-ahdistuksesta ja haastavasta lapsesta

["surusilmä"]

Aamupäivä meni tänään kivasti, mutta äsken lapsi koki pettymyksen ja löi minua nyrkillä. Nyt on jäähyllä, sielläkin raivosi, murisi ja huusi kuin syötävä ekan minuutin ajan. Nyrkkiä seinään jne.

Totesin, että en tahdo olla sellaisen kanssa, joka lyö muita ja kieltäydyin leikkimistä hänen kanssaan loppupäivänä, se on siis rangastuksena. Joku varmaan ihmettelee tiukkaa linjaani, mutta tuo lyöminen oli todellinen ongelma joitakin kuukausia sitten kun päiväkodissa muksi muita päivittäin ja oli iso asia lapselta oppia eroon kys. tavasta.

 

[Jätkä]

Koko loppupäivä kuulostaa kyllä mun korvaani kovalta rangaistukselta.
Kannattaisi ehkä kokeilla seuraavalla kerralla, että viet lapset jäähylle mutta ennen sitä napakka puhuttelu ettei ketään saa lyödä ja äiti ei tykkää leikkiä sellaisen kanssa joka lyö. Mutta ei koko päivää leikkimättä, vaan sitten voi tulla mukaan juttuihin kun osaa olla nätisti?

Rangaistus menettää tehonsa kasvatusmielessä, jos se on liian kova, vrt huutaminen pikkuasioista tmv.

 

["vieras"]

Meillä on ADHD-lapsi lomalla. Kyllähän tuo aika hulinaa on. Mukavammin on kuitenkin alkanut nyt mennä, kun on useampi päivä oltu jo kotona. Lisäksi olen antanut lapsen vähän riehuakin. Kun ei mene koko aika siihen, että joutuu käytöstään kontrolloimaan, niin ne rauhallisuutta vaativat tilanteetkin sujuu sitten paremmin.

Mutta minusta on tuollainen "en leiki kanssasi koko loppupäivänä" -rangaistus vähän lapsellista aikuiselta. Ei se lapsi hei oikeasti enää klo 17.00 muista, että sinä et leiki sen kanssa kun se päivällä löi. Se tilanne pitää käsitellä ja hoitaa siinä hetkessä. Miehellä on tapana tehdä tuota uhkailua kanssa, eikä se oikein toimi, sillä ei pahemmin ole auktoriteettiä lapseen.

Lyödä ei saa, mutta jos se lyöminen johtuu pettymyksestä, niin sekin pitäisi käsitellä. Että ensin keskustellaan se läpi, että lyödä ei saa ja sitten mietitään, että miksi se pettymys tuli ja miten sitä nyt oikeasti pitäisi käsitellä.

 

["surusilmä"]

Ei lapselle voinut puhua, huusi päälleni kun yritin puhua ja rehvasteli että kylläpäs saa lyödä jne. Otin nyt time-outin itselleni, pistin makuuhuoneen oven kiinni ja lapsi leikkii viereisessä huoneessa itsekseen. Toki puhuttelin jäähyn jälkeen, sanoin että olen pettynyt siihen miten hän löi vaikka lupasi ettei sitä enää tee ja että minä en tahdo leikkiä sellaisen kanssa, joka lyö minua. Mikä olisi ollut parempi rangaistus? Moni on sanonut että olen liian tiukka jne., mutta kukaan ei ole tarjonnut käyttökelpoisia vaihtoehtoja. 5-vuotiaan pitäisi jo, erityisyydestään huolimatta, tajuta asian vakavuus.

 

["vieras"]

[QUOTE="surusilmä";26576331]Ei lapselle voinut puhua, huusi päälleni kun yritin puhua ja rehvasteli että kylläpäs saa lyödä jne. Otin nyt time-outin itselleni, pistin makuuhuoneen oven kiinni ja lapsi leikkii viereisessä huoneessa itsekseen. Toki puhuttelin jäähyn jälkeen, sanoin että olen pettynyt siihen miten hän löi vaikka lupasi ettei sitä enää tee ja että minä en tahdo leikkiä sellaisen kanssa, joka lyö minua. Mikä olisi ollut parempi rangaistus? Moni on sanonut että olen liian tiukka jne., mutta kukaan ei ole tarjonnut käyttökelpoisia vaihtoehtoja. 5-vuotiaan pitäisi jo, erityisyydestään huolimatta, tajuta asian vakavuus.[/QUOTE]

Mutta kun ei välttämättä tajua... tai jos tajuaakin, niin ei pysty impulssejaan vielä hillitsemään. Kulkeehan tuolla kylillä aikuisiakin, jotka ei siihen pysty. Ei sitä lasta kannata panna lupaamaan "en ikinä enää lyö", kun hän ei todennäköisesti vielä pysty sitä lupaustaan pitämään. Pitää vain itse jaksaa joka kerta selittää asia uudelleen. Kyllä se lapsi oppii olemaan lyömättä. Meillä tuo vielä välillä muksauttaa, mutta useimmiten jää nyrkki ilmaan.

Oletko sinä saanut neuvoja psykologilta, erityislastenohjaajalta tai muulta asiantuntijalta?

 

[Jätkä]

[QUOTE="surusilmä";26576331]Ei lapselle voinut puhua, huusi päälleni kun yritin puhua ja rehvasteli että kylläpäs saa lyödä jne. Otin nyt time-outin itselleni, pistin makuuhuoneen oven kiinni ja lapsi leikkii viereisessä huoneessa itsekseen. Toki puhuttelin jäähyn jälkeen, sanoin että olen pettynyt siihen miten hän löi vaikka lupasi ettei sitä enää tee ja että minä en tahdo leikkiä sellaisen kanssa, joka lyö minua. Mikä olisi ollut parempi rangaistus? Moni on sanonut että olen liian tiukka jne., mutta kukaan ei ole tarjonnut käyttökelpoisia vaihtoehtoja. 5-vuotiaan pitäisi jo, erityisyydestään huolimatta, tajuta asian vakavuus.[/QUOTE]

Noin pieni ei kykene muistamaan lupaustaan olla lyömättä, kun se tilanne iskee päälle. Siksi on tärkeää aina käsitellä se lyöminen heti siinä kun on tapahtunut ja sitten pieni jäähy jos tuntuu tarpeelliselta. Ei koko päivää, niin kuin joku tuossa jo mainitsi, lapsi ei edes muista välttämättä sitten illalla miksi äiti ei leiki.

Noissa tilanteissa aikuisen pitää olla se aikuinen ja muistaa sen lapsen lyhyt muisti.

 

["surusilmä"]

[QUOTE="vieras";26576378]Mutta kun ei välttämättä tajua... tai jos tajuaakin, niin ei pysty impulssejaan vielä hillitsemään. Kulkeehan tuolla kylillä aikuisiakin, jotka ei siihen pysty. Ei sitä lasta kannata panna lupaamaan "en ikinä enää lyö", kun hän ei todennäköisesti vielä pysty sitä lupaustaan pitämään. Pitää vain itse jaksaa joka kerta selittää asia uudelleen. Kyllä se lapsi oppii olemaan lyömättä. Meillä tuo vielä välillä muksauttaa, mutta useimmiten jää nyrkki ilmaan.

Oletko sinä saanut neuvoja psykologilta, erityislastenohjaajalta tai muulta asiantuntijalta?[/QUOTE]

En laittanut lasta lupaamaan, vaan hän itse päätti ettei lyö. Tiedän että kuulostaa oudolta, mutta ehkäpä tuon erityisyytensä vuoksi hän on pitänyt aiemmatkin "en enää koskaan"-lupauksensa. Ensimmäinen lupaus tuli 2,5-vuotiaana ja pääsin jo unohtamaan sen, poika viime viikolla muistutti minua siitä kun ihmettelin asiaa.

Ehkä koko päivä yksin on liian tiukka rangaistus, mutta en voi mennä enää muuttamaankaan sitä. Johdonmukaisuudesta tahdon pitää kiinni, mutta ensi kerralla voisin yrittää jotain lyhyempää rangaistusmuotoa.

 

["KKK"]

Tiedän ap, tuo on hankala tilanne. Olisiko "vaiheittainen" rangaistus toimiva: ensin sanot, ettet leiki hänen kanssaan tuntiin. Näytä kellosta, missä ison viisarin pitää olla, kun tunti on kulunut. Sano samalla, että jos hän sen tunnin jälkeen käyttäytyy vielä huonosti, sitten et leiki hänen kanssaan koko loppu päivään. Tai jotain tämän tyylistä.

On tosi hyvä, että kerrot perustelut lapsellesi. Kuten eilisessä keskustelussa muistaakseni sanoit, muistat myös kehua häntä, kun siihen on aihetta.