V
"Vaimo"
Vieras
Koska näistä asioista ei tunnu voivan puhua, yritän sitten kirjoittaa.
Minä pyysin, että haluaisin enemmän hellyyttä ja läheisyyttä, siis muulloinkin kuin silloin kun on seksi mielessä. Tästä kiitoksena pistit ne pienet hellyyden rippeetkin jäähylle, esimerkiksi ilta- ja kotiintulosuukot. Saan suukon jos ruinaan sitä tai tulen itse hakemaan, mutta miten se vastaa siihen, että MINÄ tarvitsen enemmän hellyyttä ja huomiota SINULTA? Tulet kyllä samalle sohvalle istumaan, mutta et sinä minua huomioi. Minä pyysin koskettelua, hierontaa ja hellimistä.
Kun yritin puhua meidän seksiongelmasta, sain palkaksi mykkäkoulun. Sanoit, että yritäthän sinä pidentää touhun kestoa esimerkiksi antamalla minulle suuseksiä. Sanotaan nyt kerralla suoraan: suuseksi on kivaa alkulämmittelyksi, mutta pippeliä parempaa ei olekaan.
En varmasti olisi edes alkanut puhua aiheesta, ellen olisi tulkinnut ajan olevan sopiva, olithan itsekin ottanut sen esille pari kertaa aiemmin. Ajattelin että nostetaas nyt kissa pöydälle niin päästään tästäkin. Oli sitten aikamoinen yllätys, kun vastassa oli kivimuuri. Enhän minä sinua mistään yrittänyt syytellä, yritin vaan ottaa puheeksi asian, joka vaivaa meitä molempia, ja jolle olisi helposti jotain tehtävissä.
Mutta niinhän se sitten meni että sinä sanoit että koit tilanteen piinallisena etkä puhunut mitään. Olen kyllä vähän sitä mieltä, että ihan olit itse tekemässä tilanteesta sellaista. Se olisi voinut mennä myös hyvin eri tavalla. No, vaikeaa se oli lopulta sitten minullekin, yrittää avautua asiasta jota olin pallotellut siihen asti vain oman pääni sisällä ja huomata että vastakaikua ei ole luvassa. Vaikenit kuin muuri ja jätit minut yksin keksimään ratkaisuja. Olin aika pettynyt.
En ymmärrä, miksemme voi hoitaa asioita niin kuin aikuiset ihmiset. Miksi se puhuminen on niin vaikeaa? Miksi hellyyden osoittaminen on niin vaikeaa? Miten nämä asiat sinusta pitäisi hoitaa, jos puhuminen ei auta? Sanot usein, että tekemisen kautta, mutta ei täällä kyllä mitään tekojakaan näy.
Suoraan sanottuna minua ei huvita pätkääkään tulla hakemaan sinulta läheisyyttä juuri nyt. Se reaktio, minkä viimeksi keskustellessamme sain, oli kuin märkä rätti päin pläsiä, ja todellakin olen loukkaantunut siitä, kuinka vähän sinua näyttää kiinnostavan se, miten minä asioista ajattelen. Sen sijaan sinä lasket alotteiden määriä, kiittelet itseäsi hyvästä suorituksesta ja sanot, että minun pitäisi skarpata. Ja kun sanon että teen minä aloitteita mutta eri tavalla kuin sinä, sinä et usko.
Olen varmasti erityisen herkillä tämän raskauden takia, mutta joka kerta kun jätät tavaksi tulleen suukon antamatta tai menet ohi hipaisemattakaan minua, minusta tuntuu että en ole sinusta enää mitään. Olen lihonut, ruma, väsynyt ja tylsä. Tarvitsisin paljon tukea ja rakkautta, ja olen tosi surullinen, kun ne ovat tällä hetkellä pannassa. En jaksa asustella täällä kuin kämppikset.
Jos tämä nyt menisi niin kuin minä pienessä päässäni toivoisin, sinä tulisit sieltä makuuhuoneesta ja istuisit viereeni. Osoittaisit, että haluat tulla vastaan ja myöntäisit, ettet itsekään hoitanut tilannetta mallikkaasti. Ja sitten me voisimme puhua asiasta.
Minä pyysin, että haluaisin enemmän hellyyttä ja läheisyyttä, siis muulloinkin kuin silloin kun on seksi mielessä. Tästä kiitoksena pistit ne pienet hellyyden rippeetkin jäähylle, esimerkiksi ilta- ja kotiintulosuukot. Saan suukon jos ruinaan sitä tai tulen itse hakemaan, mutta miten se vastaa siihen, että MINÄ tarvitsen enemmän hellyyttä ja huomiota SINULTA? Tulet kyllä samalle sohvalle istumaan, mutta et sinä minua huomioi. Minä pyysin koskettelua, hierontaa ja hellimistä.
Kun yritin puhua meidän seksiongelmasta, sain palkaksi mykkäkoulun. Sanoit, että yritäthän sinä pidentää touhun kestoa esimerkiksi antamalla minulle suuseksiä. Sanotaan nyt kerralla suoraan: suuseksi on kivaa alkulämmittelyksi, mutta pippeliä parempaa ei olekaan.
En varmasti olisi edes alkanut puhua aiheesta, ellen olisi tulkinnut ajan olevan sopiva, olithan itsekin ottanut sen esille pari kertaa aiemmin. Ajattelin että nostetaas nyt kissa pöydälle niin päästään tästäkin. Oli sitten aikamoinen yllätys, kun vastassa oli kivimuuri. Enhän minä sinua mistään yrittänyt syytellä, yritin vaan ottaa puheeksi asian, joka vaivaa meitä molempia, ja jolle olisi helposti jotain tehtävissä.
Mutta niinhän se sitten meni että sinä sanoit että koit tilanteen piinallisena etkä puhunut mitään. Olen kyllä vähän sitä mieltä, että ihan olit itse tekemässä tilanteesta sellaista. Se olisi voinut mennä myös hyvin eri tavalla. No, vaikeaa se oli lopulta sitten minullekin, yrittää avautua asiasta jota olin pallotellut siihen asti vain oman pääni sisällä ja huomata että vastakaikua ei ole luvassa. Vaikenit kuin muuri ja jätit minut yksin keksimään ratkaisuja. Olin aika pettynyt.
En ymmärrä, miksemme voi hoitaa asioita niin kuin aikuiset ihmiset. Miksi se puhuminen on niin vaikeaa? Miksi hellyyden osoittaminen on niin vaikeaa? Miten nämä asiat sinusta pitäisi hoitaa, jos puhuminen ei auta? Sanot usein, että tekemisen kautta, mutta ei täällä kyllä mitään tekojakaan näy.
Suoraan sanottuna minua ei huvita pätkääkään tulla hakemaan sinulta läheisyyttä juuri nyt. Se reaktio, minkä viimeksi keskustellessamme sain, oli kuin märkä rätti päin pläsiä, ja todellakin olen loukkaantunut siitä, kuinka vähän sinua näyttää kiinnostavan se, miten minä asioista ajattelen. Sen sijaan sinä lasket alotteiden määriä, kiittelet itseäsi hyvästä suorituksesta ja sanot, että minun pitäisi skarpata. Ja kun sanon että teen minä aloitteita mutta eri tavalla kuin sinä, sinä et usko.
Olen varmasti erityisen herkillä tämän raskauden takia, mutta joka kerta kun jätät tavaksi tulleen suukon antamatta tai menet ohi hipaisemattakaan minua, minusta tuntuu että en ole sinusta enää mitään. Olen lihonut, ruma, väsynyt ja tylsä. Tarvitsisin paljon tukea ja rakkautta, ja olen tosi surullinen, kun ne ovat tällä hetkellä pannassa. En jaksa asustella täällä kuin kämppikset.
Jos tämä nyt menisi niin kuin minä pienessä päässäni toivoisin, sinä tulisit sieltä makuuhuoneesta ja istuisit viereeni. Osoittaisit, että haluat tulla vastaan ja myöntäisit, ettet itsekään hoitanut tilannetta mallikkaasti. Ja sitten me voisimme puhua asiasta.