Kirjaimet ja herkkyysvaiheet

Onko muilla tullut näitä kirjaimien opettelun herkkyysvaiheita aika aikaisin jo ?
Tyttöni täyttää lokakuussa 3 - ja on todella kiinnostunut kirjaimista ja numeroista.
Kyselee sanoista , että millä alkaa Muumi tai Inkeri . Tosin nyt jo osaa osan kertoa itsekin. Ja kirjaimet asossioituu tuttuihin nimiin ja/tai sanoihin.

Päivähoidossa on ns yhteisryhmä, jossa näkee eskarilaisten leikkejä ja oppimistakin (pieni yksityinen pkoti 21, lasta yhteensä).
Tyttö on ollut puheenoppimisessa ja sanavarastossa ikäisiään edellä, ja puhe on hyvin selkeää.
Tuotemerkkejä ja logoja on hän tunnistellut jo aika varhaisesta.
Eilen iltakävelyllä sitten mulle selkeni miten paljon tyttö jo osaa - hän luki kirjaimia talon seinistä kotikadullamme :
3 A 6, 4 B 2 jne ... sekä L-U-M-M-E , L-A-U-R-I jne ...
muutakin vastaavaa luettelee kirjaimia purkeista kotona (M-U-U-M-I,
J-U-I_S-S-I) yms.
Toki Ä ja Ö kirjaimet ei erotu , mutta äimänä oli äiti silti

En ole vaatinut, tyttö oppii leikin varjolla - ja 'itsestään'.
Tavutustakin on jännä kuunnella - useimmat sanat rytmityy tai tavuttuu oikein - ihan vaikka askeltaessa rytmissä HE-VI-SAU-RUS. Oudommatkin sanat.

Ajattelin tukea tätä herkkyysvaihetta - onko ideoita tavoista ? Toki siellä päivähoidossa homma etenee luultavasti itsestään , isompia seuratessa ....

 

Meilläkin yksi lapsista kirjoitti ensimmäisiä sanoja korvakuulolta 3-vuotiaana; on kyllä osoittautunutkin huippulahjakkaaksi kielellisesti. Tavutuksen olen huomannut sujuvan parhaiten juuri 2 - 3-vuotiailta - siinä vaiheessa, kun sitä koulussa ruvetaan harjoittelemaan, on yleensä jo herkkyys mennyt ohitse ja tavutus täytyy varta vasten opetella. Muutenhan se on kielen syntyperäiselle puhujalle vaistonvarainen.

Hienoa, että haluat tukea lapsesi oppimishalua! Pidä esillä magneettikirjaimia jääkaapin ovessa. Ja voit näyttää lapselle, miten esim. kynistä voi muodostaa kirjaimia ja kirjaimista sanoja. Meilläkin 3-vuotias siis "kirjoitti" kynillä, kun käden motoriikka ei riittänyt kynän käyttöön.

Kotiäitiys - elämänura ja elämäntapa!
kotona.munfoorumi.com

 

Mun 2,5 vuotias kiinnostui ja tunnisti ekan kerran kirjaimia alle 2-vuotiaana. On erittäin varhainen puhuja ja meillä on aina luettu paljon kirjoja. Hommasin kiinnostuksen vuoksi magneettikirjaimia onpa meilllä joku aapisen tapainenkin.

 

Meillä myös 3-vuotias poika opetteli kirjaimet itsekseen, kannustimena tietokone, halusi autojuttuja katsella ja sitä kautta huomasin että osaa oikeasti kaikki kirjaimet. Huvitti, koska oppi puhumaan vasta vähän ennen 3v..

Magneettikirjaimilla tykkää kirjoitella jne, mutta yhtään jos yrittää "opettaa", haluaa lopettaa koko jutun. Ollaan siis vastailtu kysymyksiin ja tarvittaessa korjailtu, kun kerran itse on kiinnostunut niin onhan se hyvä ne opetella. En kyllä patistamaan lähtisi sellaista joka ei vielä kiinnostusta osoita. Kirjoittaa nimiä jne. tietokoneella, mutta kynällä on opeteltu vasta omaa nimeä ja muutamaa tuttua sanaa. Selkeästi motoriikka ei vielä niihin riitä, mutta on sitten aikanaan helpompi opetella kun kirjaimet kuitenkin tuttuja.

 

KIva kun muillakin samanmoista.
Nyt meillä eli ap:llä - tyttö täytti jo 4 vuotta.
Ja osaa lukea helppoja sanoja - liu'uttaa kirjaimista sanan kokoon - jotkut ihan tavalliset/helpot
tunnistaa silmäämällä .
Tätä edelsi vaihe jossa leikinomaisesti tunnistettiin/liu'utettiin nimiä tms sanoja kirjain kirjaimelta
ja tyttö tunnisti niistä kirjaimet kuultuna.
En ole hirmuisesti asiaa jumpannut hänen kanssaan - mutta vaikkapa eilenkin miina&manu kirjoja lukiessa
annoin tytön lukea osan sanoista (tikkukirjain versio kirjasta ).
Samoin vaikkapa kaupassa (vieraassa kaupungissa ) motivoi kummasti 'lukemaan' - kun tyttö itse sai katsoa missä kerroksessa BR-lelut oikein on

 

Tämäpä olikin mielenkiintoinen ketju!
Meillä kaksikielinen poika nyt 2v7kk ja ollut aina erikoisen kiinnostunut puheesta yleensäkin, sekä kuuntelemisesta että tuottamisesta (sanoja tullut 8,5kk iästä lähtien) ja myöskin kirjaimista. Meillä on aina puhuttu paljon lapselle ja luettu sekä runoteltu yms. Ihan vauvasta lähtien, alkukuukausina luin just paljon loruja. Joskus reilu 1-vuotiaana huomasin että kaupassa käydessä poika "luki" isoja tekstejä, siis sanoi tyyliin a-e-i-o-u-y eli tajusi että siellä on niitä kirjaimia. On jo pitkään tunnistanut kirjaimet ja myös huomaa niitä ympäristössään, esim. luettelee autojen rekkareista ulkona ollessa. Joskus olen huvikseen kokeillut liu'uttaa sanoja kirjain kirjaimelta - tai äänne äänteeltä paremminkin - ja usein poika tunnistaa sanan, tai ainakin sanoo jotain sinne päin. Usein ollaan miehen kanssa ajateltu että oppii varmaan lukemaan varhain. Itse kovasti ihmettelen miten noin pieni voi olla niin kiinnostunut esim. juuri kirjaimista. Mitään kiirettä ei tosiaankaan olisi lukemaanoppimisen kanssa mutta silleen rennosti harjoitellaan sanajuttuja kun kohdalle osuu.

 

Moi,

lisää tähän ketjuun. Nyt tyttöni on 4,5 vuotta . Hän hahmottaa sanoja kokonaisuuksien - äänteiden kautta.
Lapsi osaa itse kirjoittaa sanoja - esim eilen toi mulla itse kirjoitettuna (en antanut ohjettaa tms mitään , enkä sanaa ) sanoja ja lauseita .
Mun piti sitten arvata - lukea - mitä siinä lukee.
'Minä olen jo iso tyttö' (MINÄ OLEN JO ISO TYTÖ ja j-kirjain nurinpäin)
'Kuka on kolmetoista vuotta' (KUKA ON KLMETOIST VUOTA)
'Rakennusmies' - hankeen kirjoitettuna sitten 'LAIVANUPOTUSPELI'. Ja muutakin ...
Kaikki nämä lapsen omasta aloitteesta , hän makustelee äänteitä ja sitten vaan - ta-daa kirjoittaa !
Samantapaisia tilanteita on ollut aiemminkin .
Kaksoiskonsonantit on hankalia kuulla, samoin esim K-kirjaimen jälkeen oleva O- jää tulematta.
Sattuneesta syystä kysyin hältä että kirjoitapa IXIA ja RODOS.
(Ollaan sinne menossa) molemmat meni oikein - samoin LEGO landiassa G tuli oikein (O jäi puuttumaan ) - tämä oli lapsen oma kirjoitteluidea...

Oon vaan niin ylpeä.
En ole opettanut enkä jumpannut - lapsi näemmä oppii ja motivoituu ihan siitä kun on tällainen leikki - jossa äiti lukee ja ymmärtää mitä hän kirjoitti.
Yhtenä aiempana iltana - itse kirjoitin sanoja - lapsi luki ja sitten piirsi ko asian - tuo pelimme liittyi ravintolatilauksiin , sanoja olivat parsakaali, xylitolipastilli, lihapulla
(pelissä piti sitten vielä piirtää ko ruoka samaiselle lapulle)
jne ... Tuolloinkin lapsi itse innostui (oma-aloiteisesti) kirjoittelemaan VADLMAKIISELI, MUSTIKAKAMUFINSI , MANSIKA ja ÖLETÄÄJ (eli jäätelö nurinpäin ...)

En (vielä) viitsi kaikkia virheitä korjailla - pikkuisen olen joitain opastanut , niitä puuttuvia kirjaimia .
Ihana tyttö!

 

Vielä yks - autolla ajellessa pidemmän matkaa meillä oli leikkinä
lukea tienvarsien kylteistä paikannimiä . Jotkut tutut onnistui ihan ok , suurin osa vilahti ohi liian äkkiä.
Mutta hienoa ja hauskaa oli kun erään kyltin ohitse ajaessamme tyttö luki 'Pikkukylä' .
Kyltissä luki juuri niin

 

Meidän 4 1/2-vuotias poika osaa kirjoittaa hyvin ja lukea vähän. Hän kiinnostui kirjaimista ennen 2-vuotis-syntymäpäivää. Ei pelkästään kiinnostunut, vaan riemastui! Hän nauroi ääneen kun hän ensimmäisen kerran tajusi, että koukerot paperilla kuvastivat hauskoja äänteitä ja koukerot peräkkäin sanoja. Itse hän puhui korkeintaan parin-kolmen sanan lauseita aika epäselvästi 2-vuotiaana ja hän tunsi kirjaimet ennen kuin hän osasi ääntää ne kaikki. 2- vuoden ikäisenä oppi tunnistamaan sanan alun kirjaimen ja 3-vuotiaana kirjoittamaan lyhyitä sanoja. Opetimme hänelle aakkoset, mutta kirjoittamaan hän on oppinut itse. Hauskaa ja vähän hassuakin on se, että hän ei ole kauhean taitava toistamaan vaikeita sanoja. Vieläkin hän joskus heittää tavut nurin päin. Mutta koska hän on pitkään tuntenut kirjaimet ja äänteet, olemme voineet auttaa sanomalla, esim, että sanan keskellä ei ole f- ja e- kirjaimet, vaan s ja e peräkkäin. Poika on kaksikielinen, ja kielet yleensäkin kiinnostaa. Hän kiinostuu, jos joku puhuu vierasta kieltä kaupassa ja haluaa oppia sanoja eri kielillä.
En ajattele, että kirjoittamaan oppiminen 4-vuotiaana on kovin erikoista. En halua olla ilonpilaaja- kyllä itsekin olen tosi tyytyväinen siihen, että poitsuni on kiinnostunut kielestä. Mutta moni lapsi lähipiirissä on oppinut lukemaan ja kirjoittamaan suunnilleen 4- 5- vuoden ikäisinä. Ja monessa maassa sen ikäisiä opetetaan päivähoidossa lukemaan, meillä hieman myöhemmin. Ideoista: Ainakin meidän poika tykkäsi pienempänä "piirtää" kirjainpiirustuksia. Alun alkaen hän oppi kirjaimet sanaan yhdistettyinä. esim. H oli heppakirjain. Minä aloin kirjoittaa 4- vuotiaana myös, ja sitä pienempänä pidin siitä, että vanhemmat sanelivat ja minä kirjoitin keksimiäni tarinoita. Vauhdikas poitsumme ei varmaan olisi jaksanut sitä. Tietokoneella kirjoittaminen on lapsesta tosi hauskaa, jos ei jaksa raapustella.

 

Aika samalla tavalla alkoi meilläkin! Meidän nyt kohta nelivuotias kuuli joskus alle 2-vuotiaana kuviosta, jolla oli niin hassu nimi kuin ÖÖ, ja siitähän sitten aina riemu repesi, kun tunnisti jossain kyltissä Ö-kirjaimen... Esittelin muitakin kirjaimia, että onko tämäkin kiva. Poika totesi että Ö naurattaa, mutta O einaurata, Ä naurattaa, mutta A ei naurata. En kuitenkaan halunut alkaa sen ikäistä erityisesti opettaa lukemaan. Jossain vaiheessa lapseen iski taas kiinnostus tähän kirjainasiaan ja hän kyseli aina että mikä tämä kirjain on ja mikä tämä. Nyt tuntee ilmeisesti kaikki kirjaimet ja tunnistaa esim. oman ja kavereidensa nimiä, muttei varsinaisesti osaa lukea. Piirtäminen ei oikein kiinnosta enkä ole nähnyt että edes yrittäisi itse kirjoittaa. Muistan itse hämärästi sen ihanan hoksaamisen riemun, kun yksittäisten sanojen tunnistamisvaiheen jälkeen äkkiä vain osaakin lukea, ja salaa odottelen, milloin se tapahtuu lapselleni.

 

2-vuotias poikani tunnistaa ja nimeää tällä hetkellä 10 kirjainta: "Onnin kirjain, mummin kirjain", lisäksi hän osaa erottaa kirjaimien ja numerojen symbolit toisistaan.

Olin myös itse lapsena kiinnostunut kirjaimista, osasin luetella ja tunnistaa kirjaimet 2 ½-vuotiaana. Millään tavalla emme ole lastamme opettaneet, hän on vain niin kiinnostunut kaikesta ja ympäristössä olevista teksteistä.

 

Meillä poika alkoi kolmen vuoden iässä kiinnostua kirjaimista, kirjoittamisesta jne. Oman nimen tavaamisesta ja kirjainten asettelusta se lähti. Aina annettiin malli kirjoituksesta, kun poika sitä pyysi, ja sitten kieli keskellä suuta hän opetteli piirtämään kirjaimia ja yhdessä tavattiin, mitä oli kirjoitettukin.

Joka ilta meillä on aina luettu iltasatu, joten kirjat on tulleet tutuiksi ja osaltaan se on varmasti auttanut kirjainten hahmottamista. Myös leikkitietokone kirjaintehtävineen tuki mielestäni paljon. Aamuisin luetaan sanomalehteä. Emme kuitenkaan tarkoituksella koskaan ole pitäneet mitään oppitunteja tai tyrkyttäneet lukemista ja kirjoittamista. Hän vaan on sen tyyppinen poika, että askarteli omasta aloitteesta kirjojakin ja kuvitti ja "kirjoitti" niitä jo 3-vuotiaana.

Poika oppi lopulta lukemaan ja kirjoittamaan ihan itsestään. Vierestä vaan katsottiin ja ohjeistettiin, jos välillä meni jokin juttu vikaan. Ei ole koskaan tarvinnut tavuviivoja lukemisessa. Nykyään eskarissa tahtoo vaan pitkät vokaalit välillä unohtua ja edelleen voi mennä vaikka jokin numero väärin. Muuten varsin taidokas pikkujäbä tällä saralla. Pikkusisko on puolestaan enemmän visuaaliseen taiteeseen kallellaan. Voi olla, että hänellä lukemaan ja kirjoittamaan oppiminen jää eskariopen harteille.