Kirjaimellisesti mitäs nyt?? aborttiko?

[epätoivoinen äiti]

Olen 25vuotias 5 lapsen äiti. Mieheni on pahoinpidellyt minua ja olen lopultakin hakenut eron hänestä. Kaikesta huolimatta rakastan miestäni enkä halua väliemme rikkoutuvan kokonaan. Hän on luvannut hakea apua ongelmaansa eivätkä pahoinpitely kerratkaan olleet useita tai turhan rajuja. Kuitenkin ammattilaisten kanssa keskustellessani päädyimme siihen ratkaisuun, että ero on paras ratkaisu lastenkin kannalta, vaikka mieheni ei ole koskaan lapsiin koskenutkaan. Ongelma ei kuitenkaan ole tämä ero ja ikävä miehen luo vaan paljon suurempi. Huomasin olevani taas raskaana. Mieheni halusi lisää lapsia vielä vähän aikaa sitten ja vaikka kuinka kielsin hän yritti taivutella minua siihen. Epäilen, että mieheni mahdollisesti aiheutti tämän raskauden. Ehkäisynä meillä on ollut vain kondoomi, koska minulle ei sovi mikään hormonaalinen ehkäisy. Olen erittäin abortin vastainen ihminen ja suurinosa lapsistamme onkin olleet niinsanottuja toivottuja vahinkoja. Nyt kuitenkin tuntuu, että koko elämäni hajoaa palasiksi. Olisin valmis palaamaan mieheni kanssa yhteen ja pitämään tämänkin lapsen jos hän todella hoitaisi itsensä kuntoon ja minäkin saisin tukitoimia. Mies on kuitenkin erimieltä. Hän sanoi, että jos pidän tämän lapsen hän ei enään koskaan puhu minulle eikä ainakaan tunnusta lasta omakseen. En saa puhua tästä raskaudesta kenellekkään, koska en halua menettää välejä mieheeni joka on kuitenkin tiiviisti osa lasteni arkea. Siksi kirjotan tänne, koska johonkin tätä täytyy päästä purkamaan. Toivon todella, että saisin täältä jotain vastauksia jotain neuvoja miten toimia. Itse olen ihan hukassa. En halua aborttia tehdä, koska jokainen lapsi on minulle lahja, mutta onko sulaa hulluutta synnyttää lapsi keskelle avioeroa ja valmiiksi suurperheeseen? Vieläpä isättömänä, koska oma isä ei häntä enää edes halua vaika pari kuukautta sitten hän vartavasten haluamalla halusi, että raskaudun, kun minä taas en.

 

["vieras"]

Tuollaiseen kusipääukkoon ei kannata enää milloinkaan olla yhteydessä. Lapsi kannattaa varmastikin pitää.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";24883202]Tuollaiseen kusipääukkoon ei kannata enää milloinkaan olla yhteydessä. Lapsi kannattaa varmastikin pitää.[/QUOTE]
Näin, jos siltä tuntuu ja koet jaksavasi. Mutta täytyy miettiä, että noin tasapainoton mies voi siinä tapauksessa sysätä kaiken vastuun, paitsi pakolliset elatusmaksut, muistakin lapsista sinulle eli olisi suurperheen äiti 24h vuorokaudessa. Taloudellisessa mielessä ei yhdestä enää tuossa tilanteessa ole ylimääräistä haittaa. Muuten ei kannata olla miehen kanssa enää tekemisissä ja haikailla enää suhdetta. Kuulostaa todella häiriintyneeltä yksilöltä.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";24883213]Näin, jos siltä tuntuu ja koet jaksavasi. Mutta täytyy miettiä, että noin tasapainoton mies voi siinä tapauksessa sysätä kaiken vastuun, paitsi pakolliset elatusmaksut, muistakin lapsista sinulle eli olisi suurperheen äiti 24h vuorokaudessa. Taloudellisessa mielessä ei yhdestä enää tuossa tilanteessa ole ylimääräistä haittaa. Muuten ei kannata olla miehen kanssa enää tekemisissä ja haikailla enää suhdetta. Kuulostaa todella häiriintyneeltä yksilöltä.[/QUOTE]
Kuulostaa kyllä, että sinäkään et lapsen kanssa jaksa, jos tarvitset sitten jotakin tukitoimia (?). jos mies häviää kokonaan lasten elämästä, niin sitä ei korvata minkäänlaisilla tukitoimilla ja muutenkaan yhteiskunnalla ei ole oikein mitään tarjottavana. Jos tilanne on jo nyt vaikea, niin ei se lapsesta paremmaksi muutu. Pitää ajatella koko perheen hyvinvointia, eikä vaan sitä syntymätöntä lasta. Jos sinä et enää jaksa, niin sitten on koko perhe heitteillä.

 

[pikkumy]

Koska se pahoinpitely ei ole jäänyt kertaan, ei ole mitään takuuta että se myös takuuvarmasti loppuu. Sitä yhteenpaluutasi miehesi kanssa voit miettiä siltä kantiltakin, haluatko ottaa riskin että joku päivä kaikki lapsesi ovat puoliorpoja kun äiti kuoli isän väkivallan takia. Niin ja sijaiskodeissa (eivät tule pääsemään yhteen) koska se isäkään ei niistä lapsista voi sieltä vankilasta huolehtia.

Paperillahan tuolle nyt odottamalle lapsellesi saat isän jos haluat. Eipä taida oikeuden isyystestimääräystä pystyä välttelemään. Muuten päätös riippuu siitä jaksatko kaikkien lapsien yh:na tarvittaessa. Sellaisena yh:na, jolla mahdollisesti on vain tukiperhe, mutta isä ei lapsia halua nähdä itsekkäistä syistään.

 

[epätoivoinen äiti]

[QUOTE="vieras";24883213]Näin, jos siltä tuntuu ja koet jaksavasi. Mutta täytyy miettiä, että noin tasapainoton mies voi siinä tapauksessa sysätä kaiken vastuun, paitsi pakolliset elatusmaksut, muistakin lapsista sinulle eli olisi suurperheen äiti 24h vuorokaudessa. Taloudellisessa mielessä ei yhdestä enää tuossa tilanteessa ole ylimääräistä haittaa. Muuten ei kannata olla miehen kanssa enää tekemisissä ja haikailla enää suhdetta. Kuulostaa todella häiriintyneeltä yksilöltä.[/QUOTE]

Älkää ymmärtäkö väärin. Mieheni on loistava isä ja erittäin tiivisti osa lasten arkea. En usko, että hän koskaan sysäisi kaikista vastuuta yksin minullle. Yhteishuoltajuus on ja pysyy ainoastaan tätä uutta lasta hän ei halua tunnustaa. Enkä minä siihen pakota jos lapsen pidän. Isommat lapset ovat päivisin päiväkodissa,koulussa ja pienempien kanssa olen pärjännyt hienosti tähänkin asti. Äitinikin asuu lähellä, joten lasten hoito ei ole ongelma. Aivan varmasti pärjätään. Ainoo mikä itseäni huolettaa on se suhde mieheen ja suhde ystäviin. Kun en voi ystävilleni raskaudesta puhua niin en voi heitä nähdäkkään. Mies taas nauttii vapaudestaan ja on selvästi hyvinkin tyytyväinen eroon toisinkun minä. Joten kyse ei ole mistään hullusta joka vaan pahoinpitelee naisia vaan yksinkertaisesti suurperheen isästä joka paloi loppuun ja purki sen alituiseen nalkuttavaan äitiin. Mutta olen itsekkin sitä mieltä, että yhteen palaaminen on järjetöntä. Meillä on kuitenkin vahva suhde ja näemme lähes päivittäin, vaikkei siinä enää romantiikkaa olekkaan. Tämä uusi vauva kiristää taas välejä. Onko se sen arvoista.

 

[epätoivoinen äiti]

[QUOTE="vieras";24883219]Kuulostaa kyllä, että sinäkään et lapsen kanssa jaksa, jos tarvitset sitten jotakin tukitoimia (?). jos mies häviää kokonaan lasten elämästä, niin sitä ei korvata minkäänlaisilla tukitoimilla ja muutenkaan yhteiskunnalla ei ole oikein mitään tarjottavana. Jos tilanne on jo nyt vaikea, niin ei se lapsesta paremmaksi muutu. Pitää ajatella koko perheen hyvinvointia, eikä vaan sitä syntymätöntä lasta. Jos sinä et enää jaksa, niin sitten on koko perhe heitteillä.[/QUOTE]

suurperheen elättäminen psyykkisesti on huomattavasti vaativampaa kun fyysisesti, mutta tukitoimilla tarkoitin vain omaa henkistä jaksamistani, jos mieheni kanssa palaamme yhteen. Koska olen kärsinyt mieheni väkivaltaisuudesta henkisellä tasolla paljon enemmän kuin fyysisellä. Niinkuin sanoin väkivalta ei ole ollut kovin kivuliasta, mutta se sattuu sydämeen. Joten jos palaisimme yhteen tarvitsisin takuun siitä ettei se jatku ja hoitosuhteen asiasta selviämiseen itsekkin.

 

["..."]

Älkää ymmärtäkö väärin. Mieheni on loistava isä ja erittäin tiivisti osa lasten arkea. En usko, että hän koskaan sysäisi kaikista vastuuta yksin minullle. Yhteishuoltajuus on ja pysyy ainoastaan tätä uutta lasta hän ei halua tunnustaa. Enkä minä siihen pakota jos lapsen pidän. Isommat lapset ovat päivisin päiväkodissa,koulussa ja pienempien kanssa olen pärjännyt hienosti tähänkin asti. Äitinikin asuu lähellä, joten lasten hoito ei ole ongelma. Aivan varmasti pärjätään. Ainoo mikä itseäni huolettaa on se suhde mieheen ja suhde ystäviin. Kun en voi ystävilleni raskaudesta puhua niin en voi heitä nähdäkkään. Mies taas nauttii vapaudestaan ja on selvästi hyvinkin tyytyväinen eroon toisinkun minä. Joten kyse ei ole mistään hullusta joka vaan pahoinpitelee naisia vaan yksinkertaisesti suurperheen isästä joka paloi loppuun ja purki sen alituiseen nalkuttavaan äitiin. Mutta olen itsekkin sitä mieltä, että yhteen palaaminen on järjetöntä. Meillä on kuitenkin vahva suhde ja näemme lähes päivittäin, vaikkei siinä enää romantiikkaa olekkaan. Tämä uusi vauva kiristää taas välejä. Onko se sen arvoista.

Mutta onko aborttikaan sen arvoista, jos et sitä halua tehdä, joudut kuitenkin elämään sen jälkeen itsesi ja omatuntosi kanssa.

 

[Tapiontytär]

Kun en voi ystävilleni raskaudesta puhua niin en voi heitä nähdäkkään. Mies taas nauttii vapaudestaan ja on selvästi hyvinkin tyytyväinen eroon toisinkun minä.

Se että mies on sulle sanonut, että älä kerro raskaudesta ei tarkoita sitä ettetkö oikeasti voisi kertoa raskaudesta. Riittää että olet alistunut pahoinpideltäväksi, mutta tuolla suostut myös toisenlaiseen alistamiseen.

Ihan oikeasti, minäkin selitin VUOSIA miten hyvä isä meidän lapsilla on, vaikka itsellä oli luita poikki. Koitin kestää, sillä ei ollut voimia taistella vastaan ja koska luulin etten tule saamaan elämässäni mitään parempaakaan.
Luulin että lapset voivat hyvin eivätkä edes tiedä isänsä teoista, kunnes alkoivat oireilla. Erosta on nyt jo vuosia aikaa, mutta lapset muistavat edelleen kuinka äitiä pahoinpideltiin ja se vaikuttaa heidän elämäänsä varmasti lopun elämää.

Kirjoitat kuitenkin miehestä sillä tavoin, etten usko että olet valmis eroamaan. Kenties sinunkin pitää lähes menettää henkesi, ennenkuin tajuat. Tai lapsesi herää yöllä itkuun ja sanoo sinulle että nyt pitää paeta, niinkuin meillä.
Kerrot, että teillä on "vahva suhde", se perustuu nyt yksinomaan siihen että mies kontrolloi sinua ja sinä olet vietävissä.

 

[epätoivoinen äiti]

[QUOTE="...";24884396]Mutta onko aborttikaan sen arvoista, jos et sitä halua tehdä, joudut kuitenkin elämään sen jälkeen itsesi ja omatuntosi kanssa.[/QUOTE]

Se tässä onkin se ongelma. Kun jos tarkkoja ollaan pitäisi valita. Pidänkö hyvän suhteen lasteni isään joka on lapsille erittäin tärkeä vai pidänkö lapsille uuden sisaruksen joka pahimmassa tapauksessa saattaa joutua lasten hampaisiin isän ja äidin välien rikkomisesta. :/ Mutta jos teen abortin en tiedä pystynkö antamaan sitä itselleni saati sitten miehelle anteeksi, koska syyllistäisin häntä ongelman aiheuttamisesta kuitenkin ja välit saattaisi hajota jokatapauksessa. Jos taas en tee syyllistäisin itseäni välien rikkoutumisesta. Kinkkinen tilanne en olisi ikinä halunnut kokea tällaista kaiken muun jälkeen vielä. :/ On tietysti sekin mahdollisuus, että isä muuttaa mieltään ja haluaakin lapsen omakseen jolloin ongelmaa ei enää ole. Tällähetkellä se vain näyttää aika epätodennäköiseltä.

 

[neljän lapsen äityli]

Aivan ensimmäiseksi, kerro raskaudestasi esim. äidillesi. Silloin puolet sydämesi kivipainosta putoaa. Saat rinnallesi toisen ihmisen kantamaan tuota aivan käsittämättömän raskasta taakkaasi. Älä enää hetkeäkään pidä sisälläsi tätä asiaa. Äläkä missään nimessä tee aborttia, jos itse et sitä halua! Ja mikäli aborttiin päädyt, älä tee sitä kertomatta kenellekään. Se olisi liian musertavaa, kantaa se tuska yksin.

Jos olet läheinen äitisi kanssa, ota heti puhelin käteesi ja soita hänelle, nyt!

 

[neljän lapsen äityli]

Se tässä onkin se ongelma. Kun jos tarkkoja ollaan pitäisi valita. Pidänkö hyvän suhteen lasteni isään joka on lapsille erittäin tärkeä vai pidänkö lapsille uuden sisaruksen joka pahimmassa tapauksessa saattaa joutua lasten hampaisiin isän ja äidin välien rikkomisesta. :/ Mutta jos teen abortin en tiedä pystynkö antamaan sitä itselleni saati sitten miehelle anteeksi, koska syyllistäisin häntä ongelman aiheuttamisesta kuitenkin ja välit saattaisi hajota jokatapauksessa. Jos taas en tee syyllistäisin itseäni välien rikkoutumisesta. Kinkkinen tilanne en olisi ikinä halunnut kokea tällaista kaiken muun jälkeen vielä. :/ On tietysti sekin mahdollisuus, että isä muuttaa mieltään ja haluaakin lapsen omakseen jolloin ongelmaa ei enää ole. Tällähetkellä se vain näyttää aika epätodennäköiseltä.

Uusi lapsi ei ole syy sinun ja miehesi välien rikkoontumiseen! Vain ja ainoastaan sinun miehesi on se syy. Mieti, kuinka jo olemassa olevat lapsesi alkavat vihata isäänsä, kun heille joskus selviää, kuinka hän painosti sinut aborttiin! Ja se asia tulee heille kyllä selviämään.

Sinä kuulostat herkältä ja lempeältä ihmiseltä. Sinulla on monta lasta, joita rakastat. Tämän perusteella teen sen johtopäätöksen, että abortti saattaa suistaa sinut henkisesti pois raiteiltasi. Viimeistään aikuisina lapsesi ymmärtävät syyn sinun romahtamiseesi. Itse en arvostaisi pätkääkään sellaista isää, joka olisi tehnyt näin valtavasti pahaa äidilleni, niin henkisesti kuin fyysisesti!

 

["njj"]

Tietenkin voit kertoa raskaudesta ystäville, vanhemmille ja kenelle vaan haluat. Ja kannattaa kertoa. Älä anna miehen kiristää itseäsi. Ja mietippä miltä tästä nuorimmasta tuntuu jos isä tapaa muita lapsia, mutta ei häntä. Eli vaadit tunnustamaan lapsen. Ja kaikkia lapsia on tavattava samalla tavalla tai ei ollenkaan.

Miehesi yrittää alistaa sinua, pitää vielä erosta huolimatta vallassaan. Jos nyt annat vauva asiassa periksi, hetkenpäästä kiristys alkaa muiden lasten kautta.

Sinä olet nyt eroamassa, erota ei voi puolittain. Ensin erotaan ja järjestetään omat elämät kuntoon. Sitten voitte tehdä yhteistyötä lasten hoidossa, muuten olette jatkossakin erossa. Puheet yhteenpalaamisesta kannattaa lopettaa, se tapahtuu sitten joskus jos on tapahtuakseen. Nyt eroatte.

 

["Piia"]

En osaa muuta sanoa, kun että sun ei kannata tehdä aborttia mutta miehestä kannattaisi hankkiutua eroon.

 

[Cis]

jos te ootte naimisissa, ni miehen ei tarvi erikseen tunnustaa lastaan. jos ette ole, ni sitten tarvisi. kuulostaa vaan oksettavalta, että panee paksuksi ja jättää sitten yhden tunnustamatta. hakisko muut luokseen ja jättäs yhden pois?
vaikka kuinka palaa loppuun ei toista saa pahoinpidellä, en ymmärrä miksi puolustelet tuollaista ihmistä, vaikka kuinka muuten oiskin ihana. ero on ihan varmasti paras vaihtoehto, ja mitä raskauteen tulee niin se riippuu susta, miten jaksaisit. 5 lasta on paljon vaikka olisi miehen kanssa parisuhteessa ja jakaisi vastuun jokapäivä. nyt oisit suurenosan ajasta sitten yksin. elatusmaksuja mies joutuu maksaan aikamoisen mällin vai tienaako niin paljoa, että koko summa jää maksettavaksi? jos minimi on sen 135€ niin saat sen jokatapauksessa, kela maksaa erotuksen jos isällä ei ole varaa maksaa.

 

[Vannabe]

Kappalejako olisi tehnyt tekstistäsi luettavamman.

Mikset laita piuhoja poikki, niin "vahinkoja" ei satu enää?

 

[epätoivoinen äiti]

jos te ootte naimisissa, ni miehen ei tarvi erikseen tunnustaa lastaan. jos ette ole, ni sitten tarvisi. kuulostaa vaan oksettavalta, että panee paksuksi ja jättää sitten yhden tunnustamatta. hakisko muut luokseen ja jättäs yhden pois?
vaikka kuinka palaa loppuun ei toista saa pahoinpidellä, en ymmärrä miksi puolustelet tuollaista ihmistä, vaikka kuinka muuten oiskin ihana. ero on ihan varmasti paras vaihtoehto, ja mitä raskauteen tulee niin se riippuu susta, miten jaksaisit. 5 lasta on paljon vaikka olisi miehen kanssa parisuhteessa ja jakaisi vastuun jokapäivä. nyt oisit suurenosan ajasta sitten yksin. elatusmaksuja mies joutuu maksaan aikamoisen mällin vai tienaako niin paljoa, että koko summa jää maksettavaksi? jos minimi on sen 135€ niin saat sen jokatapauksessa, kela maksaa erotuksen jos isällä ei ole varaa maksaa.

Emme ole naimisissa enää, kun vauva syntyy. Elatussopimus on vielä tekemättä, mutta mahdollisesti isä vaatii osan lapsista itselleen asumaan. Enkä vastusta sitäkään, koska isoille pojille isän malli on jo paljn tärkeämpi kuin äidin. Jokatapauksessa tapaamme usein koko perheenä. Elatuksista en kuitenkaan vielä tiedä koska aikaa lastenvalvojalle ei vielä ole ollut.

 

[epätoivoinen äiti]

Kappalejako olisi tehnyt tekstistäsi luettavamman.

Mikset laita piuhoja poikki, niin "vahinkoja" ei satu enää?

En jaksanut tekstiin niin täysillä panostaa tuohon aikaan yöstä.
Piuhoja yritin laittaa poikki vuosi sitten, mutta kukaan lääkäri ei suostunut nuoren ikäni vuoksi. Siksi.
Nyt ei kuitenkaan piuhojen poikkaaminen enää mitään auta kun vahinko on jo sattunut.

 

["minä"]

Uusi lapsi ei ole syy sinun ja miehesi välien rikkoontumiseen! Vain ja ainoastaan sinun miehesi on se syy.

Juuri näin!!!

Pidä todellakin lapsi, jos uskot jaksavasi olla lapselle hyvä äiti. Ja puhu toki asiasta läheisillesi, jos ja kun tukea kaipaat. Pelkästään se, että miehesi tällaisella uhkailee on kohtuutonta ja kertoo miehestä paljon. Olkoot sitten jollain mittapuulla kuinka hyvä isä vaan.

 

["vieras"]

Pidänkö hyvän suhteen lasteni isään joka on lapsille erittäin tärkeä vai pidänkö lapsille uuden sisaruksen joka pahimmassa tapauksessa saattaa joutua lasten hampaisiin isän ja äidin välien rikkomisesta. :/

LOL.

 

[Maatushka]

Minusta isommat poikasi saavat isältään väärän miehen mallin, jos isä saa hakata äitiä... Luulen, että mies jatkaa sinun haukkumistasi ja alistamistasi eron jälkeenkin ja pojat joutuisivat kuuntelemaan sitä

 

[njdgngj]

Se että mies on sulle sanonut, että älä kerro raskaudesta ei tarkoita sitä ettetkö oikeasti voisi kertoa raskaudesta. Riittää että olet alistunut pahoinpideltäväksi, mutta tuolla suostut myös toisenlaiseen alistamiseen.

Ihan oikeasti, minäkin selitin VUOSIA miten hyvä isä meidän lapsilla on, vaikka itsellä oli luita poikki. Koitin kestää, sillä ei ollut voimia taistella vastaan ja koska luulin etten tule saamaan elämässäni mitään parempaakaan.
Luulin että lapset voivat hyvin eivätkä edes tiedä isänsä teoista, kunnes alkoivat oireilla. Erosta on nyt jo vuosia aikaa, mutta lapset muistavat edelleen kuinka äitiä pahoinpideltiin ja se vaikuttaa heidän elämäänsä varmasti lopun elämää.

Kirjoitat kuitenkin miehestä sillä tavoin, etten usko että olet valmis eroamaan. Kenties sinunkin pitää lähes menettää henkesi, ennenkuin tajuat. Tai lapsesi herää yöllä itkuun ja sanoo sinulle että nyt pitää paeta, niinkuin meillä.
Kerrot, että teillä on "vahva suhde", se perustuu nyt yksinomaan siihen että mies kontrolloi sinua ja sinä olet vietävissä.

Olet niiin oikeassa. Toivottavasti ap herää. Ja myös Maatushka-nimimerkki on hyvin oikeassa siinä että mies antaa kyllä lapsille ihan vääränlaisen mallin. Uhkailee, alistaa ja hakkaa vaimoaan, ei se ole mikään miehen malli!

 

[blah]

"Joten kyse ei ole mistään hullusta joka vaan pahoinpitelee naisia vaan yksinkertaisesti suurperheen isästä joka paloi loppuun ja purki sen alituiseen nalkuttavaan äitiin."

Miksi yrität puolustella miestä? :O

 

["vieras"]

eivätkä pahoinpitely kerratkaan olleet useita tai turhan rajuja.

Ei mitään vikaa siis. :headwall: Oikeesti, lue nyt ajatuksella omat tekstisi.

 

[neuvoja]

Voi ei! Tyypillistä alistetun ja pahoinpidellyn naisen puolustelua. Herää miettimään itseäsi ja lapsiasi. Ensin ero kuntoon. Lapsen pidät miehen uhkailuista huolimatta. Jos mies on vauvan synnyttyä edelleen kieltämässä lapsen, voit vaatia isyystestiä ja lastenvalvojalle voit ilmittaa miehen isäksi. Joku kertoi elatusmaksun olevan 135, mikä on väärää tietoa. Oikea summa on 142,86 e / lapsi.

Jaksamiseen yksinhuotajana vaikuttaa lasten iätkin. Minkä ikäisiä ovat?

Aborttia älä tee, kun olet siitä noinkin epävarma ja mies painostaa. Todella selkärangaton mies.