Kirja Jäähyväiset Einolle

[Äiti]

Eilen illalla aloitin ja yhden aikaan yöllä lopetin kirjan lukemisen.
Aamulla silmät itkusta tomaatteina...todella riipaise kirja...



Ervast Johanna: Jäähyväiset Einolle


3-vuotias Eino saa keskellä yötä aivoverenvuodon. Aiemmin terve pikkupoika makaa yhtäkkiä sairaalassa puhe- ja liikuntakyvyttömänä. Välillä vanhemmat elävät parantumisen toivossa, välillä hirvittävässä tuskassa.

Kuinka äiti ja isä kestävät, kun perusterve lapsi sairastuu vakavasti ja aivan yllättäen? Onko elämää mielekästä pitkittää, jos ihminen on parantumattomasti sairas? Miten äiti voi hyväksyä ajatuksen, että hän joutuu luopumaan pienestä pojastaan, päästämään lopullisesti irti? Voiko lapsen kuolemasta toipua koskaan?

Ei sittenkään, vielä et ole tervetullut, kuolema, odota vähän. Anna hiukan lisää aikaa toivoa ihmettä. Jos sittenkin tapahtuisi jotakin toipumista ja palautumista.

Johanna Ervast kirjoittaa esikoisensa yhdeksän viikon kamppailusta kuolemaa vastaan. Hän kuvaa omia tunteitaan, ympärillä olevien ihmisten reaktioita, sairaaloiden toimintaa, toivon rippeitä ja luopumisen tuskaa. Jäähyväiset Einolle on aito ja raastava kuvaus siitä, miltä tuntuu äidistä, joka istuu viikko toisensa jälkeen lapsensa kuolinvuoteen äärellä ihmettä odottaen.

http://www.tammi.fi/kirjat/ISBN/9789513142759/

 

[myösäiti]

Vaikka lapsi olisi vakavasti sairas, ei lapsen kuoleman tuska yhtään vähene. Siis viittaus tuohon perusterveeseen. Varmasti koskettava kirja.

 

[Cruella DeVille]

luin tuon äidin haastattelun ja itku silmässä jo siinäki. kovasti tekis mieli lukea kirja mut en tiedä pystynkö kun itellä on 3 vee poika.

 

[Sisu]

:'( Mulla meni kylmät väreet jo tuota ap:n tekstiä lukiessa. Ehkei ole parasta mahdollista raskausajan lukemista tuo...

 

[tiina]

Ei minusta taida olla lukemaan tuota kirjaa, kyyneleet tulivat silmiin jo tuosta johdantotekstistä.

 

[pikkuisen äiti]

Vaikka lapsi olisi vakavasti sairas, ei lapsen kuoleman tuska yhtään vähene. Siis viittaus tuohon perusterveeseen. Varmasti koskettava kirja.

Peesaan, hyvin vahvasti.

 

[Madicken04]

Vaikka lapsi olisi vakavasti sairas, ei lapsen kuoleman tuska yhtään vähene. Siis viittaus tuohon perusterveeseen. Varmasti koskettava kirja.

Peesaan, hyvin vahvasti.

Ei tuossa varmaan sitä tarkoitettukaan vähäteltävän.

Ymmärtäisin että tuolla kuvattiin sitä valtavaa muutosta perusterveestä, huolettomasta lapsesta yhtäkkiä vakavasti sairaaseen jolla koko hengissäselviäminen on epävarmaa. Kun terveen lapsen kanssa voi ajatus lapsen sairastumisesta ja -jopa menehtymisestä- olla kaukaisempi mitä sairaan tai vammaisen lapsen kohdalla. kammottava asia joka tapahtuu jollekin muulle, ei koskaan meille. :/