V
vierailija
Vieras
Todella mainio kirjoitus. Kannattaa lukea etenkin hoitoalalla toimivien!
http://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/201712122200598138_we.shtml
otteita:
"Sirpa Tahko on seurannut opioidien liikakäytöstä syntynyttä keskustelua, jossa Suomen tilannetta on verrattu Yhdysvaltoihin.
- Suuren yleisön käsitystä kivunhoidosta hämärtävät keskustelut Yhdysvaltojen opiaattikuolemista, saattohoidon kivunlievityksen ja eutanasian suhteesta ja mindfulnessin hengessä saavutettavasta kivunhallinnasta.
Tahko kysyy, uskaltaako kukaan kohta enää puhua kivun lääkkeellisestä hoidosta, kun keskustelussa mahdutetaan jo samaan lauseeseen kipukroonikot ja narkkarit.
- Kun lääkkeiden väärinkäyttöä ryhdytään ennalta ehkäisemään vahvalla moraalisella paatoksella, jätetäänkö kipukroonikot huonolle hoidolle?"
" Suomessa tehdään noin 700 itsemurhaa vuodessa. Niiden taustalla on monia tekijöitä, mutta krooninen kipu on suurin yksittäinen nimittäjä.
- Kipupotilas voi päätyä äärimmäiseen ratkaisuun, jos hän jää vaille riittävää hoitoa. Riittävä tarkoittaa hyvää ja pitkäaikaista hoitosuhdetta, jossa pyritään ottamaan käyttöön kaikki mahdolliset lääkkeelliset ja lääkkeettömät keinot.
Tahko huomauttaa, että opioidimyrkytykseen kuoli vuonna 2015 Suomessa 150 ihmistä, joista suurimmalla osalla oli taustallaan huumausainehistoriaa ja sekakäyttöä.
- Nämä kuolemat eivät liity kipupotilaisiin, joiden lääkitys on asiaan perehtyneen lääkärin hyvässä seurannassa - kuten kuuluukin olla, jos potilaalla on opioidilääkitys."
"Sirpa Tahko on harmissaan siitä, että kipukroonikko leimataan keskustelussa helposti lääkeriippuvaiseksi ja hänen kokemuksensa mitätöidään.
- Jos et voi lopettaa lääkkeitäsi, olet lääkeriippuvainen. Samalla logiikalla pitäisi tietysti luopua monista muistakin kroonisten sairauksien lääkityksistä.
- Kipukroonikolla on vain se rasite, että jostain kummallisesta syystä hänen kuvitellaan hankkivan lääkkeillä perusteetonta hyvää oloa ja viihdekäyttävän lääkkeitään.
- Hänen myös uskotaan kipunsa takia olevan muita alttiimpi kehittämään riippuvuutta lääkkeiden tuottamaan mielihyvään. Näin asia ei ole."
"Tahkon mukaan monilta kipukroonikoilta puretaan heille elintärkeitä lääkityksiä eikä uusia elämää helpottavia lääkkeitä suostuta kirjoittamaan.
- Elämme mustavalkoista aikaa, joka jakaa lääkäreiden mielipiteet vahvasti.
- Kivunhoidon erikoislääkärit ymmärtävät, että kipupotilaat voivat kuolla kipuihinsa, mutta uusia terveyskeskuslääkäreitä ohjeistetaan lääkkeettömään kivunhoitoon ilman minkäänlaisia resursseja."
NIIN TOTTA! En ole itse kipupotilas, mutta olen nähnyt läheisillä kovia kipuja, joihin ei auta muu kuin lääkitys. Kyse on paitsi hengissä pysymisestä, myös halusta elää. Suomessa on mustavalkoinen ajattelu, ja USAn opioidien väärinkäyttöepidemian uutiset epäilemättä vahvistavat monen lääkärin käsitystä, että opioidit ovat pahasta. Ihan sama kuin esim. rauhoittavien kohdalla: väärinkäytön torjumisella torjutaan myös oikea ja asiallinen käyttö, jota on olemassa. Tässä kyse vaan vielä vakavammasta asiasta. Rauhoittavat voi korjata Ketipinorilla, mutta millä korvaat helvetillisestä kivusta kärsivän olon? Panadolilla ja Buranalla? Ei. Liikunnalla ja fysioterapialla? Ei todellakaan.
Olen maallikkona huomannut saman, Suomessa ihannoidaan valtavasti lääkkeettömiä hoitoja, kuin ne olisivat autuus ja ihanuus. Jo kauan unettomuuden suhteen, nykyään myös kipujen suhteen. Realismia olisi myöntää, että vahvojakin lääkkeitä tarvitaan. Hysteerinen riippuvuuden pelko pitäisi saada pois lääkäreiltä, mutta tuntuu että uusia lääkäreitä koulutettaessa tätä pelkoa vain lietsotaan.
http://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/201712122200598138_we.shtml
otteita:
"Sirpa Tahko on seurannut opioidien liikakäytöstä syntynyttä keskustelua, jossa Suomen tilannetta on verrattu Yhdysvaltoihin.
- Suuren yleisön käsitystä kivunhoidosta hämärtävät keskustelut Yhdysvaltojen opiaattikuolemista, saattohoidon kivunlievityksen ja eutanasian suhteesta ja mindfulnessin hengessä saavutettavasta kivunhallinnasta.
Tahko kysyy, uskaltaako kukaan kohta enää puhua kivun lääkkeellisestä hoidosta, kun keskustelussa mahdutetaan jo samaan lauseeseen kipukroonikot ja narkkarit.
- Kun lääkkeiden väärinkäyttöä ryhdytään ennalta ehkäisemään vahvalla moraalisella paatoksella, jätetäänkö kipukroonikot huonolle hoidolle?"
" Suomessa tehdään noin 700 itsemurhaa vuodessa. Niiden taustalla on monia tekijöitä, mutta krooninen kipu on suurin yksittäinen nimittäjä.
- Kipupotilas voi päätyä äärimmäiseen ratkaisuun, jos hän jää vaille riittävää hoitoa. Riittävä tarkoittaa hyvää ja pitkäaikaista hoitosuhdetta, jossa pyritään ottamaan käyttöön kaikki mahdolliset lääkkeelliset ja lääkkeettömät keinot.
Tahko huomauttaa, että opioidimyrkytykseen kuoli vuonna 2015 Suomessa 150 ihmistä, joista suurimmalla osalla oli taustallaan huumausainehistoriaa ja sekakäyttöä.
- Nämä kuolemat eivät liity kipupotilaisiin, joiden lääkitys on asiaan perehtyneen lääkärin hyvässä seurannassa - kuten kuuluukin olla, jos potilaalla on opioidilääkitys."
"Sirpa Tahko on harmissaan siitä, että kipukroonikko leimataan keskustelussa helposti lääkeriippuvaiseksi ja hänen kokemuksensa mitätöidään.
- Jos et voi lopettaa lääkkeitäsi, olet lääkeriippuvainen. Samalla logiikalla pitäisi tietysti luopua monista muistakin kroonisten sairauksien lääkityksistä.
- Kipukroonikolla on vain se rasite, että jostain kummallisesta syystä hänen kuvitellaan hankkivan lääkkeillä perusteetonta hyvää oloa ja viihdekäyttävän lääkkeitään.
- Hänen myös uskotaan kipunsa takia olevan muita alttiimpi kehittämään riippuvuutta lääkkeiden tuottamaan mielihyvään. Näin asia ei ole."
"Tahkon mukaan monilta kipukroonikoilta puretaan heille elintärkeitä lääkityksiä eikä uusia elämää helpottavia lääkkeitä suostuta kirjoittamaan.
- Elämme mustavalkoista aikaa, joka jakaa lääkäreiden mielipiteet vahvasti.
- Kivunhoidon erikoislääkärit ymmärtävät, että kipupotilaat voivat kuolla kipuihinsa, mutta uusia terveyskeskuslääkäreitä ohjeistetaan lääkkeettömään kivunhoitoon ilman minkäänlaisia resursseja."
NIIN TOTTA! En ole itse kipupotilas, mutta olen nähnyt läheisillä kovia kipuja, joihin ei auta muu kuin lääkitys. Kyse on paitsi hengissä pysymisestä, myös halusta elää. Suomessa on mustavalkoinen ajattelu, ja USAn opioidien väärinkäyttöepidemian uutiset epäilemättä vahvistavat monen lääkärin käsitystä, että opioidit ovat pahasta. Ihan sama kuin esim. rauhoittavien kohdalla: väärinkäytön torjumisella torjutaan myös oikea ja asiallinen käyttö, jota on olemassa. Tässä kyse vaan vielä vakavammasta asiasta. Rauhoittavat voi korjata Ketipinorilla, mutta millä korvaat helvetillisestä kivusta kärsivän olon? Panadolilla ja Buranalla? Ei. Liikunnalla ja fysioterapialla? Ei todellakaan.
Olen maallikkona huomannut saman, Suomessa ihannoidaan valtavasti lääkkeettömiä hoitoja, kuin ne olisivat autuus ja ihanuus. Jo kauan unettomuuden suhteen, nykyään myös kipujen suhteen. Realismia olisi myöntää, että vahvojakin lääkkeitä tarvitaan. Hysteerinen riippuvuuden pelko pitäisi saada pois lääkäreiltä, mutta tuntuu että uusia lääkäreitä koulutettaessa tätä pelkoa vain lietsotaan.
