Kipinä poissa...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja huoh
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

huoh

Vieras
En ois ikinä uskonu et kysyn täältä tällästä, mut pakko se on ku itsellä ideat loppu. Eli miten te saatte parisuhteeseenne jotain jännitystä? Olen seurustellut miehen kanssa VASTA puolitoista vuotta ja oon niin helvetin pitkästynyt ettei mitään rajaa. kyllästynyt mieheen ja sen juttuihin, ihan kaikkeen. En edes ikävöi häntä kun olemme erillään. Olen lähdössä lapseni kanssa reissuun vkonlopuksi ja oikee odotan että pääsen olemaan erossa miehestä. Miehessä ei mitään vikaa! Kiltti, hellä ja huolehtivainen... Mä en vaan tajua mikä tästä suhteesta on hävinnyt. Tai tiedän, se tietty tunne. Häviääkö se kaikilta...? Surettaa...
 
pitkissä (tuo lasketaan jo pitkäksi ) parisuhteissa tulee noita aikoja, kun se kipinä katoaa.
Ottakaa kahdenkeskistä yhteistä aikaa vailla velvollisuuksia, se auttaa piristämään,
tehkää jotakin mitä ette ole ennen tehneet yhdessä tai jotakin jossa opitte tuntemaan toisistanne aivan uusia puolia.
Antakaa toisillenne aikaa tutustua puolin ja toisin uudelleen,syvemmin,
sillä puolessatoista vuodessakin toinen myös muuttuu enemmän kuin huomaatkaan.

Moni eroaa tässä vaiheessa, kun aika käy toisen kanssa pitkäksi eikä toisen läheisyys kiinnosta tai mahdollisesti jopa ottaa päähän aivan tajuttomasti..
Myöskään toisesta "loman" ottaminen on kaikkea muuta kuin ratkaisu.

Sun täytyis myös voida puhua aiheesta miehesi kanssa, kuitenkaan syyllistämättä siitä miestäsi ja niin että mies tajuaa pointin eikä lähde lukemaan rivien välistä,
helposti luulee sun haluavan erota tai haluavan uutta säpinää.

Se kipinä ei todellisuudessa katoa mihinkään,
arjen keskellä sen vaan peittyy kaiken velvollisuuden ja väsymyksenkin alle :heart:
 
Alkuperäinen kirjoittaja ..:
pitkissä (tuo lasketaan jo pitkäksi ) parisuhteissa tulee noita aikoja, kun se kipinä katoaa.
Ottakaa kahdenkeskistä yhteistä aikaa vailla velvollisuuksia, se auttaa piristämään,
tehkää jotakin mitä ette ole ennen tehneet yhdessä tai jotakin jossa opitte tuntemaan toisistanne aivan uusia puolia.
Antakaa toisillenne aikaa tutustua puolin ja toisin uudelleen,syvemmin,
sillä puolessatoista vuodessakin toinen myös muuttuu enemmän kuin huomaatkaan.

Moni eroaa tässä vaiheessa, kun aika käy toisen kanssa pitkäksi eikä toisen läheisyys kiinnosta tai mahdollisesti jopa ottaa päähän aivan tajuttomasti..
Myöskään toisesta "loman" ottaminen on kaikkea muuta kuin ratkaisu.

Sun täytyis myös voida puhua aiheesta miehesi kanssa, kuitenkaan syyllistämättä siitä miestäsi ja niin että mies tajuaa pointin eikä lähde lukemaan rivien välistä,
helposti luulee sun haluavan erota tai haluavan uutta säpinää.

Se kipinä ei todellisuudessa katoa mihinkään,
arjen keskellä sen vaan peittyy kaiken velvollisuuden ja väsymyksenkin alle :heart:

Välillä tuntuu että aloin seurustelemaan ihan eri miehen kanssa jonka kanssa nyt huomaan olevani... Uusia puolia on tosiaan tullut esiin ja mikään niistä ei miellytä :( Inhottaa sanoa mitään tälläistä, koska välitän miehestä kamalasti ja rakastankin, en ehkä niin kuin ennen mutta kuitenkin...

Tuo on kyllä totta että arki vie voimat ja se saattaisikin olla syynä miksi musta tuntuu tältä. Meidän suhteessa ei olekaan muu huonosti kuin MINUN tunteeni miestä kohtaa. Mies kyllä rakastaa minua ja tekisi eteeni mitä vain.
Ja kun olen puhunut hänelle pitkästymisestäni ja sanonut olevani kyllästynyt niin hänkin sanoo että ohimenevää... Mutta muuta ei sitten ajattelekaa, että voitaisiin asian eteen tehdä. Hänellä kyllä on harrastuksensa ja muuta. Minulla vain lapset ja koti. Ja sitten täytyisi jaksaa kuunnella vielä miehen jauhamista omasta työstään ja harrastuksesta yms. Myönnän että tällä hetkellä mun asenne on ihan perseestä koko suhdetta ajatellessa, sekin pitäisi yrittää muuttaa. Vai pitäiskö? Voiko tässä vaiheessa todeta että väärä mies...?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja ..:
pitkissä (tuo lasketaan jo pitkäksi ) parisuhteissa tulee noita aikoja, kun se kipinä katoaa.
Ottakaa kahdenkeskistä yhteistä aikaa vailla velvollisuuksia, se auttaa piristämään,
tehkää jotakin mitä ette ole ennen tehneet yhdessä tai jotakin jossa opitte tuntemaan toisistanne aivan uusia puolia.
Antakaa toisillenne aikaa tutustua puolin ja toisin uudelleen,syvemmin,
sillä puolessatoista vuodessakin toinen myös muuttuu enemmän kuin huomaatkaan.

Moni eroaa tässä vaiheessa, kun aika käy toisen kanssa pitkäksi eikä toisen läheisyys kiinnosta tai mahdollisesti jopa ottaa päähän aivan tajuttomasti..
Myöskään toisesta "loman" ottaminen on kaikkea muuta kuin ratkaisu.

Sun täytyis myös voida puhua aiheesta miehesi kanssa, kuitenkaan syyllistämättä siitä miestäsi ja niin että mies tajuaa pointin eikä lähde lukemaan rivien välistä,
helposti luulee sun haluavan erota tai haluavan uutta säpinää.

Se kipinä ei todellisuudessa katoa mihinkään,
arjen keskellä sen vaan peittyy kaiken velvollisuuden ja väsymyksenkin alle :heart:

Välillä tuntuu että aloin seurustelemaan ihan eri miehen kanssa jonka kanssa nyt huomaan olevani... Uusia puolia on tosiaan tullut esiin ja mikään niistä ei miellytä :( Inhottaa sanoa mitään tälläistä, koska välitän miehestä kamalasti ja rakastankin, en ehkä niin kuin ennen mutta kuitenkin...

Tuo on kyllä totta että arki vie voimat ja se saattaisikin olla syynä miksi musta tuntuu tältä. Meidän suhteessa ei olekaan muu huonosti kuin MINUN tunteeni miestä kohtaa. Mies kyllä rakastaa minua ja tekisi eteeni mitä vain.
Ja kun olen puhunut hänelle pitkästymisestäni ja sanonut olevani kyllästynyt niin hänkin sanoo että ohimenevää... Mutta muuta ei sitten ajattelekaa, että voitaisiin asian eteen tehdä. Hänellä kyllä on harrastuksensa ja muuta. Minulla vain lapset ja koti. Ja sitten täytyisi jaksaa kuunnella vielä miehen jauhamista omasta työstään ja harrastuksesta yms. Myönnän että tällä hetkellä mun asenne on ihan perseestä koko suhdetta ajatellessa, sekin pitäisi yrittää muuttaa. Vai pitäiskö? Voiko tässä vaiheessa todeta että väärä mies...?

Meillä oli miehen kanssa samanlainen suvantovaihe. Yhteiseloa on takana 2 vuotta. Mua v*tutti kuunnella miehen juttuja työstä ja asioista ja olin viikon vanhempieni luona toisella paikkakunnalla "tapaamassa sukulaisia" vaikka tosiasiassa halusin hajurakoa mieheen. Se hajurako teki ihan hyvää ainakin minulle. Suosittelen hankkimaan omia harrastuksia sillä minäkin lopulta sain itseni raitelleen. Tehkää asioita yhdessä,jos seksi junnaa asioista pitää puhua ihan reilusti. En tosin missään vaiheessa sanonut miehelleni että olen kyllästynyt häneen ja harkitsen lähteväni,hän kun on vähän herkempää sorttia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja eräs vaan:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja ..:
pitkissä (tuo lasketaan jo pitkäksi ) parisuhteissa tulee noita aikoja, kun se kipinä katoaa.
Ottakaa kahdenkeskistä yhteistä aikaa vailla velvollisuuksia, se auttaa piristämään,
tehkää jotakin mitä ette ole ennen tehneet yhdessä tai jotakin jossa opitte tuntemaan toisistanne aivan uusia puolia.
Antakaa toisillenne aikaa tutustua puolin ja toisin uudelleen,syvemmin,
sillä puolessatoista vuodessakin toinen myös muuttuu enemmän kuin huomaatkaan.

Moni eroaa tässä vaiheessa, kun aika käy toisen kanssa pitkäksi eikä toisen läheisyys kiinnosta tai mahdollisesti jopa ottaa päähän aivan tajuttomasti..
Myöskään toisesta "loman" ottaminen on kaikkea muuta kuin ratkaisu.

Sun täytyis myös voida puhua aiheesta miehesi kanssa, kuitenkaan syyllistämättä siitä miestäsi ja niin että mies tajuaa pointin eikä lähde lukemaan rivien välistä,
helposti luulee sun haluavan erota tai haluavan uutta säpinää.

Se kipinä ei todellisuudessa katoa mihinkään,
arjen keskellä sen vaan peittyy kaiken velvollisuuden ja väsymyksenkin alle :heart:

Välillä tuntuu että aloin seurustelemaan ihan eri miehen kanssa jonka kanssa nyt huomaan olevani... Uusia puolia on tosiaan tullut esiin ja mikään niistä ei miellytä :( Inhottaa sanoa mitään tälläistä, koska välitän miehestä kamalasti ja rakastankin, en ehkä niin kuin ennen mutta kuitenkin...

Tuo on kyllä totta että arki vie voimat ja se saattaisikin olla syynä miksi musta tuntuu tältä. Meidän suhteessa ei olekaan muu huonosti kuin MINUN tunteeni miestä kohtaa. Mies kyllä rakastaa minua ja tekisi eteeni mitä vain.
Ja kun olen puhunut hänelle pitkästymisestäni ja sanonut olevani kyllästynyt niin hänkin sanoo että ohimenevää... Mutta muuta ei sitten ajattelekaa, että voitaisiin asian eteen tehdä. Hänellä kyllä on harrastuksensa ja muuta. Minulla vain lapset ja koti. Ja sitten täytyisi jaksaa kuunnella vielä miehen jauhamista omasta työstään ja harrastuksesta yms. Myönnän että tällä hetkellä mun asenne on ihan perseestä koko suhdetta ajatellessa, sekin pitäisi yrittää muuttaa. Vai pitäiskö? Voiko tässä vaiheessa todeta että väärä mies...?

Meillä oli miehen kanssa samanlainen suvantovaihe. Yhteiseloa on takana 2 vuotta. Mua v*tutti kuunnella miehen juttuja työstä ja asioista ja olin viikon vanhempieni luona toisella paikkakunnalla "tapaamassa sukulaisia" vaikka tosiasiassa halusin hajurakoa mieheen. Se hajurako teki ihan hyvää ainakin minulle. Suosittelen hankkimaan omia harrastuksia sillä minäkin lopulta sain itseni raitelleen. Tehkää asioita yhdessä,jos seksi junnaa asioista pitää puhua ihan reilusti. En tosin missään vaiheessa sanonut miehelleni että olen kyllästynyt häneen ja harkitsen lähteväni,hän kun on vähän herkempää sorttia.

Munkin mies on tosi herkkä. Mä olen sanonut monesti jo, että oon korviani myöten kyllästynyt ja ero saattaisi olla ainoa ratkaisu :( Meillä oikeastaan seksi on ainoa asia mikä luistaa, siis tähän asti. Mutta nyt tuntuu ettei kiinnosta sekään enää, ainakaan mieheni kanssa. Lähden kohta kouluun, ehkä se auttaa tähän... Kiva kuulla että saitte asianne kuntoon kuitenkin... Edelleen, miehessä ei ole mitään vikaa, enkä oikeastaan keksi edes miksi olen niin pitkästynyt hänen seurassaan :( Toivottavasti tämä menisi ohi...!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ansis:
väärä mies...? Kyllä me ainakin kaipaamme toisiamme jos vaikka pari yötäkin joudutaan erossa olemaan..

no meillä kans.. no ei nyt ehkä ihan viikonlopusta mutta viikko niin kyllä riittää taas virtaa suhteelle.. :p
 

Yhteistyössä