Kipeitä päätöksiä.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Nykyinen suhteeni on kestänyt seitsemän vuotta, ja näihin vuosiin on mahtunut varmasti ihmiselämän verran tuskaa. Milloin mies on pettänyt, milloin sotkenut raha-asiansa, valehdellut kymmenennen kerran peräkkäin, käynyt käsiksi, ihastunut ystävääni, ... Kaikesta on selvitty ja asiat ovat nyt hyvin.

En voi väittää, että tapahtuneet eivät olisi vaikuttanut minuun ihmisenä ja itsetuntooni. Olen ollut niin pohjalla, niin epätoivoinen, niin lyöty etten koskaan olisi osannut niin suurta tuskaa kuvitellakaan. Nousin kuitenkin jaloilleni. Meillä piti olla onnellinen yhteinen tulevaisuus.

En ehkä voi enää vedota menneisiin tapahtumiin, mutta kai minulla on silti oikeus lähteä vaikkei mitään varsinaista syytä olekaan... Paitsi rakastuminen toiseen mieheen. Pitäisi uskaltaa ottaa se riski: uuteen ihmiseen perinpohjainen tutustuminen, uuden suhteen aloittaminen; ihminen ei välttämättä ole sitä mitä olen luullut, suhdekaan ei välttämättä sen parempi... Ei sitä voi tietää ennen kuin kokeilee.

Minusta tuntuu, että minun ja nykyisen mieheni suhde oli tässä. Ja minä lähden etsimään uusia seikkailuja, ehjää rakkautta ja toteen käyviä unelmia.
 
Minä myös tein samanlaisen ratkaisun ja lähdin edellisestä suhteestani 7 yhteisen vuoden jälkeen. Me emme olleet naimisissa eikä meillä ollut lapsia, ei taloa eikä juuri mitään yhteistä omaisuutta. Olimme alkaneet seurustella aivan teininä ja kun vähän yli parikymppisenä sitten havahtui tajuamaan, että tämän ihmisen kanssa nyt sitten pitäisi sitä tulevaisuutta suunnitella eteenpäin, joo ei kiitos!
Miehessä ei kertakaikkiaan ollut mitään vikaa, hyvä suomalainen mies, rehellinen ja työssäkäyvä yms, eikä minullakaan ollut ketään toista kiikarissa, ei edes halua löytää uutta miestä. Päivääkään en kadu päätöstäni.
Nykyään olen naimisissa ja lapsi tulossa, elämä on kohdellut todella huonosti välillä ja edelleen on huolia. Rakkautta silti on riittänyt ja uskoa tulevaan, tämän ihmisen kanssa pystyn katsoa elämää eteenpäin pitkälle, suunnitelmat ja haaveet on meillä samankaltaiset. Luotan puolisooni 100%, ja tunnen hänen rakkautensa minua ja lastamme kohtaan. Omat tunteeni häntä kohtaan ovat samanlaiset. Tottakai välillä on riitoja (varsinkin nyt raskaana hormoonit aiheuttaa "hieman" jännitteitä välillä) mutta kaikesta on aina selvitty.

 
Ei kannata tehdä hätiköityjä päätöksiä, mutta jos on varma tuntemuksistaan, silloin ei voi muuta kuin seurata sydämensä ääntä (ainoa tapa tulla onnelliseksi).
 

Yhteistyössä