Kiista "omasta ajasta" miehen kanssa- näkemyksiä kiitos!

[no onpahan taas!]

Meillä on sinällään ihan rauhallinen arki. Olemme molemmat samanlaisissa töissä, yksi lapsi jne. Joten arki ei itsessään ole mitenkään rasittavaa. Lapsi on pääasiallisesti minun vastuulla, vaikka kaikki yhdessä ollaankin. En sano, että tekisin kaiken, en todellakaan. Mutta mun pitää kuitenkin olla koko ajan kartalla ja ohjeistaa/pyytää. Kaikki alkoi jo alussa, lapsen ensimmäinen vuosi ja pitkälle toistakin oli todella vaikea ja koska mies silloin teki pitkää päivää mä otin vastuun kaikesta. Koska hengenlähtö on ollut lähellä muutaman kerran, ei ollut hirveän helppo "relata" ja vaan "antaa toisen tehdä tyylillään". (kyseessä keskonen ja vaikeat apneat)

No niin, nyt meillä on terve 4v tyttö, jonka kanssa kaikki on kuten muillakin. Voi tehdä asioita niinkuin haluaa ja onhan lapsellakin jo jotain näkemyksiä. Tietyistä rooleista on hankala päästä eroon, joten kun olen paikalla olen Ikäänkuin tiiminvetäjänä halusin tai en.

Nyt puhuttiin sitten omasta ajasta ja rentoutumisesta. Mies nauttii päiväunista, joten etenkin viikonloppuisin ottaa sitten 2-3h unet. Minä mahdollistan tämän menemällä lapsen kanssa ulos siksi aikaa. Minä taas mieluiten tapaan ystäviäni, mutta se yhtäkkiä onkin eri asia. Eli ei voi verrata, koska nukkuminen on perusoikeus kuten syöminen ja kaverilla kahvittelu taas ei.

Elikkä ku mies ei ole pitkään aikaan käynyt kavereiden kanssa missään, eikä tosin nyt jaksakaan (meillä on sosiaalinen työ, joten ei yleensä tarvitse vapaa-ajalla sosiaalisia tapaamisia), niin se sit ei ole myöskään ok et mä haluan mennä. Vertasin sitä päikkäreihin (joita on 3-4 krt viikossa) hän hermostui. Se kuulemma ei ole sama asia. Minusta on. Yhtälailla hän on poissa nukkuessaan, kuin minä siellä kahvilla/lenkillä.

 

[Mörköäiti]

Keskustelkaa uudestaan - ja tällä kertaa älkää vertailko tarpeitanne, vaan puhukaa siitä, mitä kumpikin haluaa. Koittakaa mahdollistaa molemmille ne asiat, joita toivotaan. Miehesi haluaa nukkua, ja sinä olet mahdollistanut sen hänelle. Sinä haluat tavata kavereita - miksi hän ei mahdollistaisi sitä sinulle? Millä lailla hän on perustellut sen, ettei se muka kävisi?

Kavereiden tapaaminen on kuitenkin ihan normaalia elämää. Ja se, ettei mies itse halua/jaksa tehdä niin, ei ole mikään peruste evätä sinulta sama asia. Teillä on tässä kohtaa erilaiset tarpeet. Ei ole syytä verratakaan nukkumista kavereiden tapaamiseen, koska se lähtökohta ei toimi: aina kaikki ei ole vertailukelpoista. Lähtökohta tulisi olla se, että kumpikin olisi tyytyväinen siihen, millaista elämää voi elää.

Ei parisuhteessa pitäisi olla niin, että yritetään estää toista tekemästä asioita tai että yleensä ajankäyttöä kytätään ja kilpaillaan siitä, kuka saa mitäkin.

 

[Tweet]

Hommatkaa lapsenvahti ja menkää yhdessä.

 

["Sirkkeli"]

Kumpikin saa saman määrän "omaa aikaa", ja käyttää sen sitten miten haluaa. Mies nukkumalla, sinä tapaamalla ystäviä. Ystävät on tärkeitä, niin kuin nukkuminenkin.

 

[ap@]

Se on totta, et toiminnallisesti ei ole sama asia. Juuri kuten sirkkeli ilmaisi, aikaa omille jutuille ja rentoutumiselle pitää olla ja mitä se sitten tarkoittaa on yksilöllistä tietenkin. Ärsyttävää jos menee vielä minuuttikyttäilyksi. Hyvin usein otan lapsen mukaani, joten ärsytys taitaa olla kavereissa joita tapaan yksin. En käy siis baareissa, vaan kahvilla/lenkillä/kylässä.

Jotenkin olen tulkinnut et miestä ärsyttää se että mulla on paljon kavereita ja ehkäpä sekin että mulla on paljon energiaa tavata niitä ja muutenki tehdä asioita. Olemme siis vireystilaltamme hyvin erilaisia. Nyt ku lapsi on iso olen aiempaa useammin lähtenyt yksin, joten ehkäpä tämä on jonkin sortin murroskohtakin. Olen pitänyt parisuhdettamme tasa-arvoisena ja tasapainoisena ja muutenkin fiksuna. En kyllä viittis tämmösestä tapella..

 

[ap@]

Lapsenvahti ideana hauska, mutta toinen meistä ei siis halua mennä omien kavereiden kanssa ja mä en sitä taas omieni kanssa halua edes ottaa mukaan. Yhdessä vietetään aikaa niin paljon, että sitäkään en jotenkin kyllä kaipaa..

 

[Tweet]

Lapsenvahti ideana hauska, mutta toinen meistä ei siis halua mennä omien kavereiden kanssa ja mä en sitä taas omieni kanssa halua edes ottaa mukaan. Yhdessä vietetään aikaa niin paljon, että sitäkään en jotenkin kyllä kaipaa..

Ei millään vittuilulla mutta kannattaisi sitten tutustua näihin sivuihin:
Sivu

 

[ap@]

Ei millään vittuilulla mutta kannattaisi sitten tutustua näihin sivuihin:
Sivu

Kiitos vinkistä! Pistän korvan taa.

 

[Happygirl-91]

Hommatkaa lapsenvahti ja menkää yhdessä.

:O No kuka nyt aina haluaa puolison kanssa nähdä omia ystäviään, ei se ole sama asia! OMASTA ajasta oli kyse!

 

["Sirkkeli"]

En minä kyllä suosittele mitään minuuttikyttäystä omissa ajoissa, se tuo yhtä lailla varmaan eripuraa.

Mun mielestä kavereiden tapaaminen on kyllä normaalia elämää, ja perusoikeus. Ja erittäin tärkeääkin jaksamisen kannalta toisille. Siitä en kyllä tinkisi, ja miehen on aika opetella uusi tapa.
Täytyyhän hänen aikuisena ymmärtää, että pariskunnan osapuolet voivat tehdä omia juttujaan. Ei pariutuminen tarkoita sitä, että pitää kaverit, lenkkeilyt yms. jättää.

Ja jos toinen haluaa pysyä kotona, niin pysyköön sitten. Ei sen toisen tarvitse siellä pysyä. Tai pyytää lupaa kavereiden tapaamiselle!

 

["123"]

Saatko käydä yksin lenkillä sitten?
Onko mies jollain tavalla mustasukkainen? Vahtii sinun menojasi?

 

["M33"]

Tarvitsetko tosiaan miehesi luvan ystäviesi tapaamiseen? Ei kuulosta hyvältä. Ehkä menet vain.