V
?
-.-
Vieras
Mulla on oikeastaan teinistä asti ollut enemmän ja vähemmän masennusta. Välillä helpottaa - ja sitten taas jatkuu. Jotain paniikki / ahdistushässäkkää on nyt parin viime vuoden aikana olemaan. Masennus on jotenkin helpompi kaveri kuin nuo ahdistuskohtaukset.
En oikein tiedä mikä tähän on johtanut.. Tiivistettynä paska lapsuus ja nuoruus, ja vielä varhaisteininä muistan miettineenä että masennus on vaan paska tekosyy kaikelle - alkoholismille, itsemurhayrityksille... No, kunnes sitten "pilkka osu omaan nilkkaan"
18-vuotiaana kaikki jotenkin kasaantu ihan liikaa, halusin tappaa itseni, jouduin moneksi kuukaudeksi suljetulle osastolle -
tuosta on jo valovuosi ja välissä luulin jo että kaikki on hyvin. Pikkuhiljaa alakulo on taas vallannut mieltä, ja ahdistus on usein todella musertava.
Sekavaa tekstiä - pitäis mennä nukkumaan
En oikein tiedä mikä tähän on johtanut.. Tiivistettynä paska lapsuus ja nuoruus, ja vielä varhaisteininä muistan miettineenä että masennus on vaan paska tekosyy kaikelle - alkoholismille, itsemurhayrityksille... No, kunnes sitten "pilkka osu omaan nilkkaan"
18-vuotiaana kaikki jotenkin kasaantu ihan liikaa, halusin tappaa itseni, jouduin moneksi kuukaudeksi suljetulle osastolle -
tuosta on jo valovuosi ja välissä luulin jo että kaikki on hyvin. Pikkuhiljaa alakulo on taas vallannut mieltä, ja ahdistus on usein todella musertava.
Sekavaa tekstiä - pitäis mennä nukkumaan
Jos masennuksesta puhuminen tuntuu pahalta niin voidaan puhua esim. siitä mikä auttaa jaksamaan, mistä nauttii jne.
Minä pidän hirveästi siitä kun mies nauraa, se on niin harvinaista ettette usko. Kuulostaa tietysti hieman hölmöltä, mutta se on vain niin ihanaa kaiken tämä keskellä. Ihan kuin sen muutaman sekunnin ajan kaikki olisi hyvin
Huonoina päivinä kuuntelen itsekseni musiikkia. En tiedä auttaako mitään, kai siitä jotain kuitenkin saan.
En nyt tiedä oliko kauhean positiivista mutta yritin kuitenkin.
T
Tuulentytär
Vieras
Minä vain haluaisin kuolla pois, mitään muuta en halua niin kovasti juuri nyt.
Ei mitään, ei ketään, nukkuva talo ympärillä, tuhisevia ihmisiä jotka vain ottavat tarpeeseensa, eivätkä anna tilalle mitään, imevät voimat ja vievät mehut, hukuttavat omiin vaatimuksiinsa. Minä en jaksa, en en en.
Olen niin väsynyt. Minulla ei mitään, ei ketään. Ei ole mitään annettavaa enkä osaa mitään pyytää, puhun liikaa ja silti kukaan ei kuuntele. Olen niin pohjattoman väsynyt mutten niin väsynyt että pystyisin nukkumaan. Unikaan ei minua armahda.
Voi kun pääsisin tästä pois. Voi kun minua ei enää olisi kuin puheissa joita en enää kuulisi ja joiden sisältöä en miettisi. Missään ei ole enää sellaista valoa, mitä kohti haluaisin kulkea. Voi kun vain pääsisin täältä pois.
Kukaan ei voi minua enää auttaa.
Ei mitään, ei ketään, nukkuva talo ympärillä, tuhisevia ihmisiä jotka vain ottavat tarpeeseensa, eivätkä anna tilalle mitään, imevät voimat ja vievät mehut, hukuttavat omiin vaatimuksiinsa. Minä en jaksa, en en en.
Olen niin väsynyt. Minulla ei mitään, ei ketään. Ei ole mitään annettavaa enkä osaa mitään pyytää, puhun liikaa ja silti kukaan ei kuuntele. Olen niin pohjattoman väsynyt mutten niin väsynyt että pystyisin nukkumaan. Unikaan ei minua armahda.
Voi kun pääsisin tästä pois. Voi kun minua ei enää olisi kuin puheissa joita en enää kuulisi ja joiden sisältöä en miettisi. Missään ei ole enää sellaista valoa, mitä kohti haluaisin kulkea. Voi kun vain pääsisin täältä pois.
Kukaan ei voi minua enää auttaa.