Kiina ihannevaltiona

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
Voiko Kiinaa vakavasti ottaen pitää ihannevaltiona? Itse olen pettynyt länsimaisiin demokratioihin syvästi ja alkanut viime vuosina etsiä samaistumisen kohteita muista järjestelmistä. Venäjään liittyy liikaa ongelmia, joiden takia en voi ihannoida sitä, mutta Pohjois-Koreaan suhtaudun varovaisen myönteisesti. Kuitenkin asiaa haittaa se, että siitä on vaikea saada oikeaa tietoa. Kansa kyllä rakastaa hallintoaan eikä varmaankaan syyttä, mutta kaikki tieto on usein monen käden vääristelemää ja on mahdoton sanoa, mitä sieltä kannattaa uskoa.

Voisiko siis todella Kiina vastata kaipaamaani? Se kuitenkin tiedostaa vahvasti kansankokonaisuuden ja suojelee sekä omia etnisiä että kansallisia intressejään herkeämättä myös globaalilla tasolla. Jos kansallisen vähemmistön ja kansankokonaisuuden välillä on intressiristiriita, vie valtio pidemmän korren. Hongkongia ja Taiwania ei vihattaisi, elleivät ne aktiivisesti levittäisi virheellistä kuvaa siitä, että ne muka eivät ole kiinalaisia alueita eivätkä oikeutetusti kuuluisi yhtenäiseen kansankokonaisuuteen.

Kiina myös kaikesta huolimattaa arvottaa ihmiset tekojensa perusteella pisteytysjärjestelmällä. Jopa sitä tarkkaillaan, miten ihmiset käyttäytyvät bussissa ja laiminlyövätkö he iäkkäiden vanhempiensa auttamisen! Jos tietoa sikailusta kantautuu puoluetoimiston korviin, menettää kansalainen pisteitään, mutta voi hän ne toki takaisin saada osoittamalla ansiokkuutta. Tällöin voi olla helpompi esimerkiksi muuttaa hyvälle alueelle tai matkustaa ulkomailla.

Kiinassa arvossaan on myös rationaalisuus, vaikka kansanomaista taikauskoa on paljon. Taikausko ei silti saa olla kansankokonaisuutta haittaavaa tai se tukahdutetaan. Kansallisen edun määrittää kokonaisuutena PUOLUE, ei kukaan yksittäinen palvottu henkilö, ja puolueeseen vaikuttaa myös yleinen mielipide kun mielipiteen arvovaltaiseen ilmaisuun katsotaan oikeuden olevan tarvittavissa määrin tärkeillä ihmisillä. Kaikki eivät ole yhtä tärkeitä eikä tällaista harhakuvaa pidä lietsoa. Länsimaat ovat siihen kaatumassa. Egalitarismin vaatimukseen, joka itsessään on vallankumouksellinen. Kiinassa puhuttaisiin vastavallankumouksellisuudesta, koska Kiinassa oikeamielisyys alkoi vallita vasta vallankumouksellisessa hengessä.

Pidän yhä todennäköisempänä sitä, että Kiina on valtio, johon voisin samaistua ja jonka edun voisin tunnustaa päteväksi lähtökohdaksi maailmanpoliittiseenkin päätäntään.
 
vierailija
Moni on elämässään nykyään Suomessakin aivan hukkateillä. Olisi helpointa jos moniääninen, mutta yhteisymmärrystä tavoitteleva puolue saisi vallan säädellä ihmiselämän kaikkia aspekteja ja ettei mikään maassa sanottava tai tehtävä asia olisi tulematta puolueen tietoon. Ei tätä tarvitse käyttää VAINOON vaan sitä voi käyttää myös ihmisten SUOJELUUN! Moni aidosti tarvitsee suojaa heitteillejätöltä ja omilta epävarmuuksiltaan. Siksi olen pitkään ollut yksipuoluejärjestelmän kannattaja. Mikään Suomen nykyisistä puolueista ei voisi koskaan täyttää tätä tehtävää. Toivon tilalle nousevan jotain suurempaa, jotain valtavaa, joka mullistaa käsityksen ihmisyydestä.
 
vierailija
Voiko Kiinaa vakavasti ottaen pitää ihannevaltiona? Itse olen pettynyt länsimaisiin demokratioihin syvästi ja alkanut viime vuosina etsiä samaistumisen kohteita muista järjestelmistä. Venäjään liittyy liikaa ongelmia, joiden takia en voi ihannoida sitä, mutta Pohjois-Koreaan suhtaudun varovaisen myönteisesti. Kuitenkin asiaa haittaa se, että siitä on vaikea saada oikeaa tietoa. Kansa kyllä rakastaa hallintoaan eikä varmaankaan syyttä, mutta kaikki tieto on usein monen käden vääristelemää ja on mahdoton sanoa, mitä sieltä kannattaa uskoa.

Voisiko siis todella Kiina vastata kaipaamaani? Se kuitenkin tiedostaa vahvasti kansankokonaisuuden ja suojelee sekä omia etnisiä että kansallisia intressejään herkeämättä myös globaalilla tasolla. Jos kansallisen vähemmistön ja kansankokonaisuuden välillä on intressiristiriita, vie valtio pidemmän korren. Hongkongia ja Taiwania ei vihattaisi, elleivät ne aktiivisesti levittäisi virheellistä kuvaa siitä, että ne muka eivät ole kiinalaisia alueita eivätkä oikeutetusti kuuluisi yhtenäiseen kansankokonaisuuteen.

Kiina myös kaikesta huolimattaa arvottaa ihmiset tekojensa perusteella pisteytysjärjestelmällä. Jopa sitä tarkkaillaan, miten ihmiset käyttäytyvät bussissa ja laiminlyövätkö he iäkkäiden vanhempiensa auttamisen! Jos tietoa sikailusta kantautuu puoluetoimiston korviin, menettää kansalainen pisteitään, mutta voi hän ne toki takaisin saada osoittamalla ansiokkuutta. Tällöin voi olla helpompi esimerkiksi muuttaa hyvälle alueelle tai matkustaa ulkomailla.

Kiinassa arvossaan on myös rationaalisuus, vaikka kansanomaista taikauskoa on paljon. Taikausko ei silti saa olla kansankokonaisuutta haittaavaa tai se tukahdutetaan. Kansallisen edun määrittää kokonaisuutena PUOLUE, ei kukaan yksittäinen palvottu henkilö, ja puolueeseen vaikuttaa myös yleinen mielipide kun mielipiteen arvovaltaiseen ilmaisuun katsotaan oikeuden olevan tarvittavissa määrin tärkeillä ihmisillä. Kaikki eivät ole yhtä tärkeitä eikä tällaista harhakuvaa pidä lietsoa. Länsimaat ovat siihen kaatumassa. Egalitarismin vaatimukseen, joka itsessään on vallankumouksellinen. Kiinassa puhuttaisiin vastavallankumouksellisuudesta, koska Kiinassa oikeamielisyys alkoi vallita vasta vallankumouksellisessa hengessä.

Pidän yhä todennäköisempänä sitä, että Kiina on valtio, johon voisin samaistua ja jonka edun voisin tunnustaa päteväksi lähtökohdaksi maailmanpoliittiseenkin päätäntään.
Tosissaanko olet tämän kirjoittanut?
 

Yhteistyössä