Kihomadot veivät läheisyyden lapseen :-(

[Kihomatokammoinen]

En tiedä miten tämän kirjoittaisin. Asia ahdistaa valtavasti ja poden syyllisyyttä. 5-vuotias lapseni sai ilmeisesti päiväkodista kihomatotartunnan. Lääkkeet on otettu ja hullun lailla siivottu sekä otettu myös uusinta kuuri 2 viikon päästä ensimmäisestä lääkkeenotosta. Matoja ei ole enään näkynyt mutta silti en pääse asiasta yli ja takaisin "normaaliarkeen". Yöt näen painajaisia madoista, päivät pesen hysteerisesti käsiä ja vahdin kuin haukka lapsen käsien pesua. Päiväkodista kotiin tultua menemme eteisestä suoraan pesemään kädet saippualla ja kynsiharjalla. Alusvaatteet ja pesut edelleen 2 krt päivässä. Lakanat vaihdan vähintään kerran viikossa ja pyyhkeet 2 päivän välein. Käsipyyhkeet päivittäin, viikonloppuisin jolloin ollaan enemmän kotona vaihdan käsipyyhkeet 2 krt päivässä. Ajatus pyörii vain matojen ympärillä enkä saa rauhaa asiaan

Kurjinta tämä on lapseni kannalta. Vaikka kuinka yritän en pysty olemaan rentoutuneen luonnollinen lapseni lähellä ja pitää häntä esim sylissä.En pysty ottamaan halauksia ja suukkoja vastaan saatikka antamaan niitä hänelle. Kokoajan mietin mahdollista uutta matotartuntaa. Lapsi tuntuu mielessäni tautipesäkkeeltä ja kärsin tästä ajatuksesta. Lapseni on jo useamman kk ajan kärsinyt vilkkaan mielikuvituksen tuottamista painajaisista ja tulee yöllä usein meidän sänkyyn. Nyt en millään haluaisi häntä ottaa viereen mutta lapsen pelko säälittää. Olen toistaiseksi laittanut hänelle siskonpedin meidän makkariin johon hän on tyytynyt. Mutta muistan itsekin kuinka lapsena näin painajaisia ja silloin oloa helpotti vanhemman läheisyys kun kömmin vanhempieni viereen. Nyt oman hysteerisyyden vuoksi en pysty tätä lapselleni tarjoamaan.

Rakastan lastani yli kaiken ja tämä tilanne tuntuu ahdistavalta. Mitä ihmettä minun pitäisi tehdä että pääsisin takaisin normaali arkeen?

 

[Birgitte]

En usko, että todellinen syy on kihomatotartunta. Ennen kun vahingoitat lastasi tuollaisella karttelulla ja etäisyydellä, hanki apua PIAN. Joku muu syy vaivaa siellä taustalla. Tuo kihomatoepidemia on vain sijainen sille todelliselle ongelmalle. Vaikka kuinka inhottaisia ja ahdistaisi, anna lapsen halia ja koskettaa. Yritä vaan sulkea asia mielestäsi pakon edessä. Ja samaan aikaan: hanki apua. Ota yhteyttä esim. mielenterveystoimistoon. Tiedän, että nyt moni vauhkoaa, että liioittelen, mutta tiedän kaksikin samantyylistä tapausta, jotka ovat alkaneet aivan mitättömän pieniltä tuntuvista asioista, mutta ovat johtaneet todella vakaviin seurauksiin. Puutu tilanteeseen NYT, äläkä odota seuraavaa kahta tai kolmea vuotta ja vain seuraa tilannetta pahoitellen. Lapsi vahingoittuu paljon pienemmästäkin. Hae apua. Kyse on jostain aivan muusta kuin kihomadoista.

 

[Anon]

Samaa mieltä, hae kiireesti apua itsellesi.

 

["Tii"]

Kuulostaa pakkomielteeltä, asiasta kannataisi puhua esim. työterveyshoitajalle.

 

[foobikko]

Voisiko sinulla olla jokin fobia, joka nyt on nostanut päätään? Voisin kuvitella itseni täysin tuohon tilanteeseen, mutta kihomatojen tilalla olisi se, että lapsella on oksennustauti Olen siis emetofoobikko.

 

[SV]

Koeta miettiä, että onhan ihmiskeho täynnä oikeastikin kaikenlaista bakteeria ja elävää organismia. Kihomadot ei ole mukavia ja ovat ei-toivottuja, mutta eivät vaarallisia. Pystytkö erittelemään, miksi inhoat juuri niitä noin kovasti? Vai oletko muutenkin hyvin hygieniaorientoitunut, vai onko kyseessä ennemminkin inhottavien "ötököiden" kammo? Hoitaisit ja hellisit lastasi varmasti, jos hänellä olisi vaikka flunssa tai muu tauti, sitäkin voi miettiä... lapsi tarvitsee sinua.

 

["Vierailija"]

Ne fobiathan siis on psykiatrisia häiriöitä, joihin kannattaa hakea apua.

 

[Vieras äiti]

Äidin pitäisi pystyä laittamaan lapsen etu AINA omansa edelle ja olla vahva peloille. Nyt olet antanut pelolle vallan, jota vanhemman ei kuuluisi tehdä, varsinkaan tuolla tavalla joka vahingoittaa lasta.

Hanki apua tavalla tai toisella, olet aivan liian hysteerinen!

 

[Kihomatokammoinen]

Madot itsessään inhottavat minua. Tuntuu likaiselta, että perheessämme on ollut matoja. En saa silmistäni sitä näkyä kun neuvolan ohjeiden mukaisesti kävin kurkkaamassa lapsen nukahdettua hänen takapuolta ja näin siellä yhden luikertelevan. Tämä on yllättänyt minut itsekin kuinka reagoin koska aiemmin en ole tällaista kokenut vaikka ollaan sairastettu oksennustaudit ym. Täitkin kuulostaisivat paremmalta vaihtoehdolta kuin madot :-(

Birgitte; kertoistko enemmän noista tapauksista joista puhuit?

 

["essi"]

mä en näe asiaa noin vakavana. mun mielestä kihomatotartunta on todella hankalaa ja itse asiassa ahdistavaa ja ymmärrän että haluat pitää paikat puhtaana. yritä unohtaa madot ja keskity johonkin toiseen asiaan vaikka joulu valmisteluun yms. että asia menee pois mielestä ja unohtuu. ulkoilette ja olette ihan normaalisti. yritä kovasti!

 

[SV]

Olette jo hyvin todennäköisesti saaneet madot häädettyä. Ajattele vaan koko ajan, että matoja ei ole enää missään, ei lapsessa, eikä muualla. Että pystyisit taas toimimaan normaalisti. Tiedän itse kyllä muista yhteyksistä nuo mieleen jäävät "kauhukuvat", sen verran vilkas mielikuvitus minullakin...

 

[Birgitte]

Äitini ystävällä oli lapsi, joka oli 3-vuotias äitinsä sairastuttua. Kaikki alkoi yksinkertaisesti kärpäsistä ja kärpäskammosta, ilmeisesti juuri kärpäsen munista, ja kammo lopulta kohdistui lapseen ja johti ensin huoltajuuden siirtymiseen isälle ja myöhemmin huostaanottoon. Lapsi on jo menehtynyt (onnettomuus tämän ollessa varhaisessa teini-iässä), mutta koko traaginen tapahtumasarja alkoi aivan yhtä viattomasta asiasta kuin mikä sinulla, ap, on juuri nyt menossa. Äitini kertoi, että alunpitäen syynä on ollut hoitamaton masennus tai jonkinlainen ahdistushäiriö, sen enempää en siitä tiedä, mutta nuo käsittelemättömät asiat ovat nousseet esiin täysin yllättäen, ja noin oudossa muodossa (kärpäset), ja lapseen se ongelma joka tapauksessa kohdistui, vaikka lapsella ei ollut asian todellisen alkusyyn kanssa mitään tekemistä. Lapsi siitä myös eniten kärsi.

Toinen tapaus on monimutkaisempi, mutta siinäkin uhriksi on joutunut lapsi. En voi siitä kertoa, koska se on viety oikeuteen puolisen vuotta sitten ja koko ajan odotellaan miten käy.

Joka tapauksessa, toivon, että hankit apua. Kysy edes neuvoa ammattilaiselta. Voihan olla, että tuossa on vain kyse ohi menevästä vaiheesta, mutta silti olen huolissani. Aina kannattaa miettiä ongelman syitä ja selvittää ne. Pienistä puroista syntyy suuri virta, ja joskus tuo virta nielaisee aleen kaiken tärkeän ja rakkaan.

 

["Vieras"]

Mä ymmärrän sua ap! Mä pelkään tosi paljon tuota tartuntaa. Toinen on täit. Varmaan sekoaisin noista madoista.

 

[riiviöiden äiti]

En tiedä miten tämän kirjoittaisin. Asia ahdistaa valtavasti ja poden syyllisyyttä. 5-vuotias lapseni sai ilmeisesti päiväkodista kihomatotartunnan. Lääkkeet on otettu ja hullun lailla siivottu sekä otettu myös uusinta kuuri 2 viikon päästä ensimmäisestä lääkkeenotosta. Matoja ei ole enään näkynyt mutta silti en pääse asiasta yli ja takaisin "normaaliarkeen". Yöt näen painajaisia madoista, päivät pesen hysteerisesti käsiä ja vahdin kuin haukka lapsen käsien pesua. Päiväkodista kotiin tultua menemme eteisestä suoraan pesemään kädet saippualla ja kynsiharjalla. Alusvaatteet ja pesut edelleen 2 krt päivässä. Lakanat vaihdan vähintään kerran viikossa ja pyyhkeet 2 päivän välein. Käsipyyhkeet päivittäin, viikonloppuisin jolloin ollaan enemmän kotona vaihdan käsipyyhkeet 2 krt päivässä. Ajatus pyörii vain matojen ympärillä enkä saa rauhaa asiaan

Kurjinta tämä on lapseni kannalta. Vaikka kuinka yritän en pysty olemaan rentoutuneen luonnollinen lapseni lähellä ja pitää häntä esim sylissä.En pysty ottamaan halauksia ja suukkoja vastaan saatikka antamaan niitä hänelle. Kokoajan mietin mahdollista uutta matotartuntaa. Lapsi tuntuu mielessäni tautipesäkkeeltä ja kärsin tästä ajatuksesta. Lapseni on jo useamman kk ajan kärsinyt vilkkaan mielikuvituksen tuottamista painajaisista ja tulee yöllä usein meidän sänkyyn. Nyt en millään haluaisi häntä ottaa viereen mutta lapsen pelko säälittää. Olen toistaiseksi laittanut hänelle siskonpedin meidän makkariin johon hän on tyytynyt. Mutta muistan itsekin kuinka lapsena näin painajaisia ja silloin oloa helpotti vanhemman läheisyys kun kömmin vanhempieni viereen. Nyt oman hysteerisyyden vuoksi en pysty tätä lapselleni tarjoamaan.

Rakastan lastani yli kaiken ja tämä tilanne tuntuu ahdistavalta. Mitä ihmettä minun pitäisi tehdä että pääsisin takaisin normaali arkeen?

Se kynsiharjalla pesu kannattaa tehdä aamulla, unissaan lapsi voi raapia pyllyä, jos kutittaa. Sen jälkeen ihan normaalit käsienpesut riittävät (tarhasta tullessa ja ruokapöytään mennessä).
Niitä matoja ei voi saada suukoista, ei annetuista eikä saaduista. Itselleni on vaikea olla lapsen lähell' oksennustaudissa, mutta se menee parissa päivässä ohi (olen oksennuskammoinen).
Kylla minäkin väittäisin että syy on nyt muussa kuin madoissa, ei muuten ole haitallista, mutta jos se todella estää läheisyyttäsi lapseen niin kyllä siihen pitäisi yrittää vaikuttaa pian.

 

[Beep]

Nyt kyllä Birgitte liioittelet ja pelottelet ihan turhaan.

Ensinnäkin, tiedät hyvin että täällä Suomessa ei pääse hoitoon vaikka olis pedofiili tai harkitsemassa itsemurhaa (vrt. esim. Anna-Leena Härkösen sisko, tai sen koripallotytön tappaja)

Aivan naurettavia neuvoja ja liioittelevaa pelottelua sinulla.

Toki se on totta, että joku isompi syy siellä taustalla on. MUTTA.... se riittää että sen itse tiedostaa.

Ongelma on vain kun ihminen ei itse tajua miksi on minkäkinlainen, kun tajuaa, hyväksyy ja life goes on. Itse asiassa hyvin hyvin harvalla ihmisellä ei ole mitään erityispiirteitä. Ei sellaista täysin normaalia juuri ole, sitä paitsi..... ne on tylsiä.

 

[Beep]

[QUOTE="Vieras";27587728]Mä ymmärrän sua ap! Mä pelkään tosi paljon tuota tartuntaa. Toinen on täit. Varmaan sekoaisin noista madoista.[/QUOTE]

Pahinta on se hemmetin kuuraus ja siivous, (Ehkä kutinakin?) ei millään jaksaisi edes ajatuksen tasolla. Kannattaa sit muistaa et kertoo heti tartunnasta ja vaatii että päiväkodissa ja koulussa hoitavat niin että jokaisen lapsen perhe tekee hoidon, oli ne suomalaisia tai ei-suomea osaavia.

 

["kielo"]

Mulla vähän samankaltainen tapaus kuin sulla ap. Meidän lapsilta oon nyt vasta löytänyt myös kihiksiä ja mä jouduin tosi ahtaalle itteni kans. Mulla meni ruokahalu ja kokoajan vaan kontrolloin lapsiani, ettei ne nuole sormia ja että peseehän ne käsiä ja siivosin, siivosin ja siivosin ihan näännyksiin asti. Mä ahdistuin tosissani ja tuntui, että selviänkö enää "normaaliin" elämään, kun kaikki pyöri matojen ympärillä, vaikka JÄRKI kuinka sanoi, ettei ne oo vaarallisia tms.. Mä pelkäsin/pelkään, etten saa sitä kierrettä katkaistua, et aina vaan löytyy uusia matoja yms..

Oon puhunut mun terapeutin kans tästä ja se sano just nuin, ettei ne madot oon mun todellinen ongelma vaan ihan joku muu, joka saa mut tolaltaan. No, nyt kun matoja ei oo näkyny ainakaan nyt (*kop kop), nii mä oon jotenkin selvinny melko hienosti loppupeleissä asiasta enkä ajattele joka sekunti matoja tai sitä, että onkohan niitä munia tuossa tai tuossa.. Voimia sulle kovasti ja suosittelen menemään terapiaan, koska lapselle voi helposti jäädä jotain haittaa asiasta. Hyvä, kun otit asian puheeksi, et ole ainut, läheskään!

 

[Kyökkipsykologi]

Nyt kyllä Birgitte liioittelet ja pelottelet ihan turhaan.

Ensinnäkin, tiedät hyvin että täällä Suomessa ei pääse hoitoon vaikka olis pedofiili tai harkitsemassa itsemurhaa (vrt. esim. Anna-Leena Härkösen sisko, tai sen koripallotytön tappaja)

Aivan naurettavia neuvoja ja liioittelevaa pelottelua sinulla.

Toki se on totta, että joku isompi syy siellä taustalla on. MUTTA.... se riittää että sen itse tiedostaa.

Ongelma on vain kun ihminen ei itse tajua miksi on minkäkinlainen, kun tajuaa, hyväksyy ja life goes on. Itse asiassa hyvin hyvin harvalla ihmisellä ei ole mitään erityispiirteitä. Ei sellaista täysin normaalia juuri ole, sitä paitsi..... ne on tylsiä.

Normaalin rajat kyllä heiluu siinä vaiheessa kun alkaa olla kyse pakkomielteenomaisista ajatuksista. Ja kyllä siinä mielenkiintoista jälkeä syntyy jos tuollaiselle oidipaalivaiheissaan pyöriskelevälle lapselle saadaan iskostettua mieleen että hän on jotenkin "iljettävä" tai "likainen" yhden jo mitä ilmeisimmin poishoidetun matotartunnan takia.

 

[Kihomatokammoinen]

sitähän minäkin tässä eniten pelkään että en saa kierrettä katkaistua. Että olemme tässä suossa vielä pitkään. Kiitos "Kielo" kannustavista ajatuksista. Todella itsekin ymmärrän että kyse on nyt jostain aivan muusta kuin madoista. Ehkä lähiaikojen rankat ajat nyt raivaavat tietä. Lähipiiristä on kuollut useampi ihminen pienen ajan sisällä ja en ole tämän siivousrumban keskellä ehtinyt asioita miettimään. Olen vain tottuneesti vetänyt mustan vaatteen päälle ja osallistunut siunaustilaisuuteen. Mielessä myös painaa se että mitä sitten tapahtuu jos itse uuvun. Kuinka lapselle käy? Perheen arki pyörii hyvin pitkälti minun varassa kun mies tekee pitkää päivää. Tämä siivoaminen ja kontrollointi ovat syöneet minut henkisesti loppuun ja huomaan kuinka lähellä olen rajaa, että en pysty puristamaan itsestäni enempää.

 

[Beep]

sitähän minäkin tässä eniten pelkään että en saa kierrettä katkaistua. Että olemme tässä suossa vielä pitkään. Kiitos "Kielo" kannustavista ajatuksista. Todella itsekin ymmärrän että kyse on nyt jostain aivan muusta kuin madoista. Ehkä lähiaikojen rankat ajat nyt raivaavat tietä. Lähipiiristä on kuollut useampi ihminen pienen ajan sisällä ja en ole tämän siivousrumban keskellä ehtinyt asioita miettimään. Olen vain tottuneesti vetänyt mustan vaatteen päälle ja osallistunut siunaustilaisuuteen. Mielessä myös painaa se että mitä sitten tapahtuu jos itse uuvun. Kuinka lapselle käy? Perheen arki pyörii hyvin pitkälti minun varassa kun mies tekee pitkää päivää. Tämä siivoaminen ja kontrollointi ovat syöneet minut henkisesti loppuun ja huomaan kuinka lähellä olen rajaa, että en pysty puristamaan itsestäni enempää.

Hienoa että itse tajuat syitä mistä voisi johtua. Nyt tee jotain asialle, vaadi, älä uuvu. Jos vaan on ihmisiä jotka voi jakaa sun taakkaa, niin älä kanna sitä itse.

Tsemppiä!

 

[kyyllikki]

no kyllä mä meinasin tulla 'hulluksi' kun löysin kotoa ihrakuoriaisia(tuholaisia). pahinta oli kun meillä on aina siistiä ja puhdasta ja sit meille änkesivät prkl. oikeasti en.pystynyt syömään, köllimään sohvalla tms kun vaan ajattelin niitä. luojalle kiitos tuholaistorjureista!!!!

mutta oikeasti varmaan sun lapsella on kamala olo, kyllä sen vaistoaa jos toinen ei halua olla lähellä, ja vielä oma äiti

joten ryhdistäydy!!!!!

 

[Beep]

Normaalin rajat kyllä heiluu siinä vaiheessa kun alkaa olla kyse pakkomielteenomaisista ajatuksista. Ja kyllä siinä mielenkiintoista jälkeä syntyy jos tuollaiselle oidipaalivaiheissaan pyöriskelevälle lapselle saadaan iskostettua mieleen että hän on jotenkin "iljettävä" tai "likainen" yhden jo mitä ilmeisimmin poishoidetun matotartunnan takia.

OCD on paljon paljon yleisempää kun luullaan. Normaalin voit tunkea vaikka hanuriis!

(Typerä sana, jota en niele, sori)

 

[Kyökkipsykologi]

OCD on paljon paljon yleisempää kun luullaan. Normaalin voit tunkea vaikka hanuriis!

(Typerä sana, jota en niele, sori)

No joo, oli ehkä huonosti valittu sana, parempi ehkä "normaalin vaihtelun rajat". Josta siis puhutaan kun on kyse vielä ei-patologisen puolella olevista toiminnoista tai ajatusmalleista. Häilyvähän se raja toki on.

Ja myös voit itse päättää nielemiset ja nielemättä jättämiset, lausuttu sana kuitenkin kertoo enemmän lausujastaan kuin siitä kohteesta .

 

[Kihomatokammoinen]

Up

 

[Birgitte]

sitähän minäkin tässä eniten pelkään että en saa kierrettä katkaistua. Että olemme tässä suossa vielä pitkään. Kiitos "Kielo" kannustavista ajatuksista. Todella itsekin ymmärrän että kyse on nyt jostain aivan muusta kuin madoista. Ehkä lähiaikojen rankat ajat nyt raivaavat tietä. Lähipiiristä on kuollut useampi ihminen pienen ajan sisällä ja en ole tämän siivousrumban keskellä ehtinyt asioita miettimään. Olen vain tottuneesti vetänyt mustan vaatteen päälle ja osallistunut siunaustilaisuuteen. Mielessä myös painaa se että mitä sitten tapahtuu jos itse uuvun. Kuinka lapselle käy? Perheen arki pyörii hyvin pitkälti minun varassa kun mies tekee pitkää päivää. Tämä siivoaminen ja kontrollointi ovat syöneet minut henkisesti loppuun ja huomaan kuinka lähellä olen rajaa, että en pysty puristamaan itsestäni enempää.

Juuri tätä olen tällä "pelottelullani" yrittänyt sanoa, ja on todella hienoa, että ymmärrät sen noin hyvin. Usein siellä taustalla on jokin aivan selkeä asia, joka vaatii selvittämistä ja käsittelemistä, mutta tuo 'sijainen' eli tässä tapauksessa lapsen kihomatotartunta, on se millä yritetään pitkittää vaikean asian käsittelyä. Juuri noin pieniltä tuntuvista asioista haetaan korvaavaa ongelmaa niille suurille käsittelemättömille murheille, ja jos ei niihin puutu heti ja selvitä, missä todellinen ongelma on, voi siitä kärsiä moni muukin kuin murheenkantaja itse. Sinun on keskityttävä surutyöhösi ja noihin vaikeisiin asioihin, kohdattava ne. Olen varma, että kihomadot kutistuvat merkitykseltään mitättömiksi, kun kohtaat sen todellisen peikon. Jaksamista!