kielimuuri....

[Stina]

Seurustelin muutaman kuukauden Virolaisen miehen kanssa joka oli melkein täydellinen omassa sisäisessä sekasorrossaan... Voin sanoa että tunsin rakastuvani ja uskoin tunteen olleen sama hänen puoleltaan. Olin ilmeisesti taas niin hemmetin sinisilmäinen. Mutta muistan että hän monesti hermostui kun en ymmärtänyt kaikkea mitä sanoi,vaikka hyvin suomea puhuikin......
Tahtoisin tietää,olisiko mahdollista,että ainoastaan kielimuuri olisi ollut niin suuri tekijä kuitenkin,ettei hän minua jaksanut ? ? Onko kenelläkään kokemuksia ? T.hölmö.

 

[Heh]

Varmaankin halusit mieheltä kullia? Noh, mistäs eestipoika siihen hätään haukan pyydystää, koska viron 'kull' = haukka suomeksi. Suunnitelluista häistäkin tuli varmaan pulmia, koska viron 'pulmat' = häät suomeksi. )

 

[stina]

ai niin mä unohdin että suomipoika...
Kiitos kulta vironkielen oppitunnista. : )
Olen aina vannonut sen nimeen että suomalainen on ainoa ns tosimies,mutta sattui silloin kohdalle hän.
Sun ""Heh""asiallinen palaute pisti taas vähän pohtimaan,että kuinkas se oikesti onkaan...........................
Mutta kaikkea hauskaa sinunkin polullesi. : )

 

[Mirella]

Oon neljä vuotta seurustellut espanjaa äidinkielenään puhuvan miehen kanssa.
Omasta kokemuksestani sanoisin, ettei kielimuurikaan ole ongelma tai este jos kaksi ihmistä haluaa oikeesti rakentaa yhteistä tulevaisuutta.(Näin hienosti ilmaistuna)
Tietysti pitää ottaa myös huomioon se, että eri ihmiset ovat erilaisia ja mm. erilaisilla hermoilla varustettuja.

 

[Inhorealisti]

Olen aina ihmetellyt monikulttuurisia pariskuntia, joilla ei ole kunnollista yhteista kielta, jolla kommunikoida. Body-languagella kun ei ylensa pitkalle potkita.

Jos molemmat puhuvat muuta kuin aidinkieltaan, ollaan samalla viivalla. Tosin kommunikointi tulee aina olemaan vajavaista, koska kummastakaan ei ole toisensa opettajaksi. Kun muutetaan tai asutaan jommankumman kotimaassa tilanne muuttuu. Yhteiskuntaan integroituminen ilman kielitaitoa on aina puutteellista.

Jostainhan kielitaidon kehittaminen taytyy aloittaa. Vaatii pitkaa pinnaa puolin ja toisin, kun aikuiselle ihmiselle taytyy puhua kuin pienelle lapselle. Helppoja sanoja, hitaasti ja selvasti artikuloiden. Usein puolisonsa aidinkielta opetteleva tuntee itsensa typeraksi, koska itsensa ilmaiseminen on niin vaikeaa. Lopussa kuitenkin kiitos seisoo.

Minusta kielimuuri pelkastaan ei ole asian ydin. Vahintaan yhta paljon kommunikointiin vaikuttaa erilainen kultuuritausta. Erilainen tapa ilmaista asioita, erilaiset merkitykset, sanaton viestinta jne... Vaikka toinen mielestaan ilmaisee asiansa sofistikoituneesti, se voi toisen mielesta kuulostaa brutaalilta. Asian hyva puoli tosin on, ettei kumpikaan kuvittele toisen lukevan mitaan rivien valista. Se on ainakin minulle miehena tosi helpottavaa.