Ai että kun ottaa nuppiin. Miehen siskon tyttö 8v aiheuttaa meille harmaita hiuksia. Poikani 7 v (edellisestä liitosta) oli leikkimässä tytön luona hetken, kun mekin olimme heillä käymässä. Poika oli sanonut jossain vaiheessa, että tietää sanan perkele, mutta ei ollut käyttänyt sitä kuulemma keskustelussa sen kummemmin. En tiedä vieläkään asiayhteyttä tarkemmin. Tyttö oli mennyt heti meidän lähdettyämme kertomaan tästä äidilleen, joka ripitti mieheni ja antoi selkeästi ymmärtää, ettei poika osaa ollenkaan käyttäytyä.
Mun oli pakko pistää poika pyytämään tytöltä anteeksi, koska tyttö ei äidin puheiden mukaan enää tahdo leikkiä meidän pojan kanssa. Joo, ok. Ei ole fiksua kiroilla, se on totta, mutta pojan piti suorittaa tämä anteeksi pyyntö käytännössä koko suvun edessä. Itku tuli pelkästä nöyryytyksestä. Samaten miehen sisko uhkaili poikaani, että pesee hänen suunsa saippualla, kuten oli pessyt 4 vuotiaan poikansa suun. Ensinnäkin. Tiedän sata varmaksi, että normaalisti lapseni ei kiroile. Tietää aivan takuulla kaikki tunnetut kirosanat, mutta ei käytä niitä puheessa koskaan. Toisekseen, poikani kertoi, että tämä tyttö oli itse aloittanut kiroilun. Sitähän minä raukka en silloin anteeksipyyntötilanteessa tiennyt.
Nyt hävettää ja kaduttaa, että menin muiden mukana vaatimaan julkista anteeksipyyntöä. Mä en usko lasten häijyyteen, mutta teidän olisi pitänyt nähdä tämän tytön ilme, kun itkevä poikani yritti saada anteeksipyyntöä ulos. Se oli jotenkin... itsetyytyväinen. Ihmettelin sitä jo silloin. Sen naamasta paistoi sellainen "sainpas sut itkemään" ilme.
Nyt sitten kuulin, että tytöllä ei ole koulussa kavereita ollenkaan, kun kukaan ei tahdo olla sen kanssa, sillä hän keksii ja värittää juttuja ja kertoo opettajalle ja äidilleen aivan kaiken syyttäen toisia, mutta unohtaen kertoa, että oli itsekin osallisena.
Äitinsä lähtee mieluusti näihin mukaan ja pahinta ovat nämä uhkailut siitä, ettei tyttö saa enää leikkiä pojan kanssa. Enkä myöskään pidä siitä, että uhataan pestä suu saippualla. Jos joku niin tekisi, se olisin minä, mutta mulla on muita keinoja hillitä kiroilua kyllä. Jos poikani ei kiroile naapurin 10 vuotiaan kanssa leikkiessä, epäilen vahvasti, että hän olisi mitään kovin roisia kiroilua tämän tytön kanssakaan harrastanut. Olenkin pojalle sanonut, että kirosanoille voi aikuisilla olla aikansa ja paikkansa, mutta ennen kun ei tiedä, miten kirosanoja tulee käyttää, niitä ei käytetä, eikä varsinkaan, jos ei tiedä, mitä sanat merkitsevät.
Mulla on niin paha mieli. Mikään ei ole kamalampaa, kun nöyryyttää lasta julkisesti. Mä en tiedä, miten pääsen itse tästä morkkiksesta... Mutta sen tiedän, että jos ikinä enää sanomista tulee, minä tulen kyllä tutkimaan asiaa tarkemmin, ennen kuin moitin vain omaa poikaani. Tämä kielikello tyttönen ei toista kertaa saa onnistua asiassaan. Samaten mietin, miksi ihmeessä iso tyttö nyt haluaisi kaiken äidilleen tai opettajalleen kertoa? Saakohan se jotain tyydytystä, kun näkee, kun muita torutaan ja muut saavat rangaistuksia?
Mun oli pakko pistää poika pyytämään tytöltä anteeksi, koska tyttö ei äidin puheiden mukaan enää tahdo leikkiä meidän pojan kanssa. Joo, ok. Ei ole fiksua kiroilla, se on totta, mutta pojan piti suorittaa tämä anteeksi pyyntö käytännössä koko suvun edessä. Itku tuli pelkästä nöyryytyksestä. Samaten miehen sisko uhkaili poikaani, että pesee hänen suunsa saippualla, kuten oli pessyt 4 vuotiaan poikansa suun. Ensinnäkin. Tiedän sata varmaksi, että normaalisti lapseni ei kiroile. Tietää aivan takuulla kaikki tunnetut kirosanat, mutta ei käytä niitä puheessa koskaan. Toisekseen, poikani kertoi, että tämä tyttö oli itse aloittanut kiroilun. Sitähän minä raukka en silloin anteeksipyyntötilanteessa tiennyt.
Nyt hävettää ja kaduttaa, että menin muiden mukana vaatimaan julkista anteeksipyyntöä. Mä en usko lasten häijyyteen, mutta teidän olisi pitänyt nähdä tämän tytön ilme, kun itkevä poikani yritti saada anteeksipyyntöä ulos. Se oli jotenkin... itsetyytyväinen. Ihmettelin sitä jo silloin. Sen naamasta paistoi sellainen "sainpas sut itkemään" ilme.
Nyt sitten kuulin, että tytöllä ei ole koulussa kavereita ollenkaan, kun kukaan ei tahdo olla sen kanssa, sillä hän keksii ja värittää juttuja ja kertoo opettajalle ja äidilleen aivan kaiken syyttäen toisia, mutta unohtaen kertoa, että oli itsekin osallisena.
Äitinsä lähtee mieluusti näihin mukaan ja pahinta ovat nämä uhkailut siitä, ettei tyttö saa enää leikkiä pojan kanssa. Enkä myöskään pidä siitä, että uhataan pestä suu saippualla. Jos joku niin tekisi, se olisin minä, mutta mulla on muita keinoja hillitä kiroilua kyllä. Jos poikani ei kiroile naapurin 10 vuotiaan kanssa leikkiessä, epäilen vahvasti, että hän olisi mitään kovin roisia kiroilua tämän tytön kanssakaan harrastanut. Olenkin pojalle sanonut, että kirosanoille voi aikuisilla olla aikansa ja paikkansa, mutta ennen kun ei tiedä, miten kirosanoja tulee käyttää, niitä ei käytetä, eikä varsinkaan, jos ei tiedä, mitä sanat merkitsevät.
Mulla on niin paha mieli. Mikään ei ole kamalampaa, kun nöyryyttää lasta julkisesti. Mä en tiedä, miten pääsen itse tästä morkkiksesta... Mutta sen tiedän, että jos ikinä enää sanomista tulee, minä tulen kyllä tutkimaan asiaa tarkemmin, ennen kuin moitin vain omaa poikaani. Tämä kielikello tyttönen ei toista kertaa saa onnistua asiassaan. Samaten mietin, miksi ihmeessä iso tyttö nyt haluaisi kaiken äidilleen tai opettajalleen kertoa? Saakohan se jotain tyydytystä, kun näkee, kun muita torutaan ja muut saavat rangaistuksia?