V
vierailija
Vieras
Olin tänään kielijänteen leikkauksessa 6vuotiaan lapsen kanssa. Lapsi tutkittiin sairaalassa ja sai lähetteen leikkaukseen, todettiin lyhyt ja paksu kielijänne, suunnitelmissa esilääkitys ja puudutus.
Esilääkitys annettiin ja auttoi hyvin, lapsi oli ihan jalaton ja hassun iloinen kun kannoin sylissäni toimenpidehuoneeseen. Lääkärit sanoi että saa jäädä katsomaan jos haluaa, mutta en halunnut kun olen hieman herkkä kyseiselle toimenpiteelle. Se sopi lääkäreille hyvin että menin odottamaan ulkopuolelle. Eka kuului kovalla AU! Ja ajattelin että antoivat puudutuspiikin, sit oli hiljaista mutta minuutin päästä alkoi sellainen huuto ja itku että mun tuli paniikki, mitä helvettiä siä tapahtuu ja apua!! 10 min huusi putkella ihan täyttä kipuhuutoa ja mä en kestäny kuunnella kun sattui niin joka sieluun niin lähdin kaemmas kävellen ja huuto kuului kauas.. Kun tulin takasi niin huuto lakkas hetkeksi mutta alkoi uudestaan alta 5min sisään ja jatkui taas sen 10min.. Mä pyörin ulkopuolella täysin avuttomana ja tiedottomana mitä tapahtuu.. Toimenpide oli ohi puolessa tunnissa ja toivat ihan hikisen ja nyyhkyttävän lapsen mun syliin. Sanoivat että kaikki meni hyvin ja tikkiä tuli 3kpl suuhun, sain asialliset seurantaohjeet ja lääkärit oli mukavia...MUTTA paskan maku jäi koko reissusta, lapsi on ollut ihan järkyttynyt koko päivän, sanoi että lääkärillä oli kultaisen väriset sakset millä leikkas ja leikkas koko suun ja että oli ottanu tosi kovaa kipeää.. Mä oon itte yrittäny olla reipas ja kertoa miks tuo tehtiin ja että hyvä asia on se ettei sitä tehdä enään koskaan. Mutta silti mulla on koko päivän meinannu romahdus tulla, viha ja hirveä olo siitä miks annoin tän tapahtua, vaikka en voinu etukäteen tietää. Jos saisin nyt päättää niin tuo olis ehdottomasti pitänyt tehdä nukutuksessa. En ymmärrä miksi sitä ei edes ehdotettu? Kattelin ennen toimenpidettä että paksu on kielijänne, kun ittellä on ohut ja helppo varmasti saksilla nipsaistakkin, mutta tuossa on vaadittu enemmän leikkaamista ja voin vaan kuvitella kuinka on sattunu. Huoneeseen viemisen jälkeen laskin että 1min ajan annettiin puudutteen vaikuttaa? Ehtiikö muka tossa ajassa puutua? Kipuhuudon perusteella ei ehtinyt.
Lapsi on tosi rämäpää, kun polkupyörälläkin kaatuu pahannäköisesti ja saa haavoja, niin ei muutakun uudestaan ilman itkuja. Tosi luottavainen kaikkia vieraita kohtaan ja tänäänkin luotti, mutta voin vannoa että ei luota enään. Hitto että pisti vihaksi, siä oli huoneessa 4-5 naista ja yks mies, jotta kiinnipitäjiä on ollu toimenpiteen ajan.
Esilääkitys annettiin ja auttoi hyvin, lapsi oli ihan jalaton ja hassun iloinen kun kannoin sylissäni toimenpidehuoneeseen. Lääkärit sanoi että saa jäädä katsomaan jos haluaa, mutta en halunnut kun olen hieman herkkä kyseiselle toimenpiteelle. Se sopi lääkäreille hyvin että menin odottamaan ulkopuolelle. Eka kuului kovalla AU! Ja ajattelin että antoivat puudutuspiikin, sit oli hiljaista mutta minuutin päästä alkoi sellainen huuto ja itku että mun tuli paniikki, mitä helvettiä siä tapahtuu ja apua!! 10 min huusi putkella ihan täyttä kipuhuutoa ja mä en kestäny kuunnella kun sattui niin joka sieluun niin lähdin kaemmas kävellen ja huuto kuului kauas.. Kun tulin takasi niin huuto lakkas hetkeksi mutta alkoi uudestaan alta 5min sisään ja jatkui taas sen 10min.. Mä pyörin ulkopuolella täysin avuttomana ja tiedottomana mitä tapahtuu.. Toimenpide oli ohi puolessa tunnissa ja toivat ihan hikisen ja nyyhkyttävän lapsen mun syliin. Sanoivat että kaikki meni hyvin ja tikkiä tuli 3kpl suuhun, sain asialliset seurantaohjeet ja lääkärit oli mukavia...MUTTA paskan maku jäi koko reissusta, lapsi on ollut ihan järkyttynyt koko päivän, sanoi että lääkärillä oli kultaisen väriset sakset millä leikkas ja leikkas koko suun ja että oli ottanu tosi kovaa kipeää.. Mä oon itte yrittäny olla reipas ja kertoa miks tuo tehtiin ja että hyvä asia on se ettei sitä tehdä enään koskaan. Mutta silti mulla on koko päivän meinannu romahdus tulla, viha ja hirveä olo siitä miks annoin tän tapahtua, vaikka en voinu etukäteen tietää. Jos saisin nyt päättää niin tuo olis ehdottomasti pitänyt tehdä nukutuksessa. En ymmärrä miksi sitä ei edes ehdotettu? Kattelin ennen toimenpidettä että paksu on kielijänne, kun ittellä on ohut ja helppo varmasti saksilla nipsaistakkin, mutta tuossa on vaadittu enemmän leikkaamista ja voin vaan kuvitella kuinka on sattunu. Huoneeseen viemisen jälkeen laskin että 1min ajan annettiin puudutteen vaikuttaa? Ehtiikö muka tossa ajassa puutua? Kipuhuudon perusteella ei ehtinyt.
Lapsi on tosi rämäpää, kun polkupyörälläkin kaatuu pahannäköisesti ja saa haavoja, niin ei muutakun uudestaan ilman itkuja. Tosi luottavainen kaikkia vieraita kohtaan ja tänäänkin luotti, mutta voin vannoa että ei luota enään. Hitto että pisti vihaksi, siä oli huoneessa 4-5 naista ja yks mies, jotta kiinnipitäjiä on ollu toimenpiteen ajan.
