Kevätkullat06

Helteisiä terkkuja täältä. Kävimme poitsun kanssa retkellä pääkaupunkiseudulla. Junalla matkustaminen oli hienoa ja mun tähtihetkiä olivat tietty shoppailut...

Oih miten ihania leluja on Hesassa Virike-Aitassa. Mukaan tarttui pelejä (ongintapeli ja hedelmätarhapeli). Jälkikäteen havaitsin kylläkin, että halvemmaksi olisi tullut ostaa samat pelit tukkurin kautta täältä Tampereelta... No täytyyhän sitä tuliaisia ostaa

 

Löytyiskö vinkkejä tuon tempperamentin kitkemiseen?
Kamalaa tuo huutaminen, kiljuminen, karjuminen, lyöminen, yms :ashamed:
Huomiota luulin sen vain hakevan mutta ei...
Tainnut äitiinsä tulla :kieh:
Nyt kun pikkusisko rupeaa saamaan "köniin" niin tällä naarasleijonalla keittää :ashamed:
Missään tuo poika ei anna periksi jotenka kaikki kasvatusvinkit ovat tarpeen :ashamed:

 

Lomanodotus tunnelmissa... Meillä on kyselyikä pahimmillaan Miksi, miksi.. Ihan kaikkeen, huoh.
Pyöräilyä ollaan harjoiteltu kovasti ja hän on välillä turhankin uhkarohkea. Meillä on piirtäminen ja tanssiminen aivan in juttuja =) .

Mukavaa viikonloppua kaikille, vaikka taitaa porukka olla paljon lomalla B)

 

juu meilläkin on kyselyikä parhaimmillaan tai pahimmillaan, miten vain. Tänään kun jo tuskastuin selittelemään asiaa niin poika siihen et selitä vain äiti, kyllä minä pian ymmärrän

Mökiltä tänään kotiuduttiin ja huomenna suunta Turkuun ja iltäpäivällä muumeja kummastelemaan Naantaliin. Viime viikolla kävimme Tukholmassa pyörähtämässä ja ensimmäinen kerta oli kun koko perhe oli mukana. Kiva reissu oli.
Vielä ensi viikko lomailua ja Väinämöisen tutustuminen uuteen päiväkotiin, viimeinkin saimme siirron omalle alueelle =)

Mukavia heinäkuun viimeisiä päiviä kaikille!

 

Loman viimeisiä viedään. Kaikkea on ehditty kotona tehdä, mutta paljon jää vielä viikonlopuiksi.

Olen yrittänyt saada poikaa pyöräilemään vähän pidempiä matkoja ja sen verran olemme pääseet retkille, että 3-4km menee jo aika kivasti. Pari taukoa tosin pitää välillä pitää ja vauhti ei päätä huimaa...

 

työssä jo pari viikkoa takana ja jo sama meno mitä oli kulunut kausikin, meidän ryhmä pyörii kahden hoitajan voimin ja lapsia on 16 (heistä 2 on 2.4 kertoimella) ope siis puuttuu eikä ole edes paikka haussa :'(

Mutta Väinämöinen on sopeutunut uuteen pk:n todella hyvin, ryhmässä on lapsia vain 8 ikäjaukauma niin et nuorin 1v10kk ja vanhin juuri 4 täyttäyt ja heillä on kaksi hoitajaa. Paikka on aivan ihana, hoitajat todella kivoja!! Kaikki mikä viime vuonna oli hankalaa ja aivan mahdoton toteuttaa (esim se pastilli jupakka) niin tuolla ne on sitä normaalia arkea. En enään koe olevani hankala tai vaativa vanhempi, vaan asioista voidaan sopia ja keskustella. Heti ei tyrmätä ja sanota et ei onnistu mitenkään.. Tuntuu et paikka on paratiisi verrattuna entiseen. Et joku on hiukan onnellinen!

Vaan nyt lahtö töihin

:wave:

 

Löytyiskö vinkkejä tuon tempperamentin kitkemiseen?
Kamalaa tuo huutaminen, kiljuminen, karjuminen, lyöminen, yms :ashamed:
Huomiota luulin sen vain hakevan mutta ei...
Tainnut äitiinsä tulla :kieh:
Nyt kun pikkusisko rupeaa saamaan "köniin" niin tällä naarasleijonalla keittää :ashamed:
Missään tuo poika ei anna periksi jotenka kaikki kasvatusvinkit ovat tarpeen :ashamed:

Sama juttu täälä,luultiin että isompi hakee huomiota mutta eiiii....Meillä ei onneksi lyödä mutta volyymit on koko ajan täysillä,ei voi käsittää......minuutin muistetaan mitä sanotaan jos sekään auttaa ja taas sama meno..huoh,epätoivoista.

 

onko me ihan lopetettu kirjoittelu?

No minä jotain raapustan..

Sain taas shokkihoitoa, Väinämöisen jalan kasvusta.. siis miten voi kasvaa niin nopeaan välillä ja sitten taas on taukoa. Meillä ostin alkukesästä seuraavan koon jossa oli se 1½ cm varaa, ostin elokuun lopulla saman koon eli 27 kengät ja edelleen oli se 1½ cm varaa. Vaan nyt ne on siinä ja siinä et voip vielä hetken kitkuttaa eli on juuri ja juuri se käyntivara jäljellä. On onnkesi jo seuraava koko hankittu vk. goretkin, mutta kuvittelin niiden olevan hyvät ensi keväänä :headwall: no tokihan ne voi silloinkin vielä mennä, mutta talvi tässäs välissä, niin en ihan kyllä jaksa uskoa et menevät..

Niin ja meillä on nykyään sellainen vänkääjä täällä välillä tuon pojan tilalla. Huutaa välillä eieieieieieieieieieieieiei tai sitten kylläkylläkylläkylläkylläkyllä, et ei ihan vieläkään voi sanoa et olis uhma helpottanut, saanut taas kerran vain uuden ulottuvuuden. Onhan tuo toki moniverroin kivampaa, kuin se sätkiminen lattialla karjuen kroppa kaarella ja sehän on melkolailla loppunut (varmaan tänään sitten tekee niin, kun täällä muuta kerron..)

Kivaa taasen on se kuinka nauttii muskarista ja temppurata jumpasta, jossa saap käydä ilman meitä vanhempia. Ilo on katsella pienen riemua, kun kertoo mitä on tehnyt Raijan, Matin tms. kanssa, vähän siinä on pieni kateus itsellä, kun en itse ole mukana.. Pitänee kuitenkin alkaa tottumaan siihen..

Sitten itseeni, saimme viimein sen open sinne meille ja hän on ollut meillä vajaa 3vko ja päättyi ettei jatka soppariaan. Syyt kertoi meille ja olivat ihan ymmärrettäviä. Eli jos kellään lto:n koulutusta ja vaikipaikka kiinnostaa niin laittakaa vinkkiä

 

Heippa! Minäkin olen käynyt välillä katsomassa, mutta kovin on ollut hiljaista, enkä ole saanut aikaiseksi itsekkään raapustettua... :ashamed:

Meillä ollaan kanssa innolla liikkarissa ja selitetään, että mitä siellä on tehty. Onneksi joka neljäs kerta on sellainen, että aikuinen pääsee mukaan niin näkee aina, mitä he touhuavat...(on kanssa pieni kateus siitä, kun ei näe aina mitä he tekevät ja sitten silmät loistaen kerrotaan).

Meillä on pituuskasvu sellaista ettei ehdi millään mukaan.. tuntuu, että on aina housujen ja haalarien lahkeet liian lyhyitä. Vaikka kuinka ostaisit omasta mielestä riittävän pitkiä housuja.. =) Taitaa tulla pitkä tyttö...

Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

 

Meillä on vihdoin laulaminen lyönyt läpi. Hauska huomata, miten yhtäkkiä poika osaakin vaikka kuinka monta laulua kohtuu oikein laulaa. Mutta vieläkin se into laulaa pitää tulla lapsesta, yllyttämällä ei esitystä kuule.

Pitäisi itsekin opetella taas laulujen sanat. Laulukirja kädessä homma toimii, mutta lennosta muistan vain sävelen