kettuilijat, älkää vaivautuko avaamaan

[vihaan mun elämää]

Ensiksikin haluan tähdentää, että mielessäni kirjoitan tätä tekstiä isoilla kirjaimilla (lue:huutaen) mutta en todellisuudessa viitsi, kun sitä on niin raivostuttavaa lukea.

VITSI että on ollu maailman rasittavin päivä! Töissä 8h sitten lapset kotiin ja ruuan laittoon. Molemmat vinkuu ja kolmas potkii hamassa virtsarakkoon. Mies työreissulla ja me riidoissa. Edellisenä päivänä kilahdin asiasta, ettei se koskaan huomioi mun raskautta mitenkään, eikä osaa suhteuttaa sitä mun tekemisiin. Kuvittelee, että jaksan tuosta vaan samalla lailla kun ennen rakskautta, vaikka se ei mene niin. sitten kun sanoin ettei se koskaan kysy, miten jaksan, niin sanoi, ettenhän minäkään kysy häneltä. MUTTA KUN se ei ole sama asia?!? Tekisin mitä vain, jos saisin miehen kokemaan tän mun kolmannen raskauden. Tää ei todellakaan ole ollut helppo. Päälle vielä fyysinen työ ja kaikki kotihommat, koska mies on niin harvoin kotona. Että tekis mieli pistää hansat tiskiin. Tänäänkin raivosin lapsille kun ne vaan jatkuvasti sanoi joka ikiseen asiaan EI! MIKSI! En tajua. Oon niin poikki tähän paskan pyörittämiseen että oikeesti kohta lähen vetää! Jätän tuon ukon ja perse vieköön lapsetkin! (en oikeesti mutta joo...) Miks naisen elämän pitää olla näin vaikeeta? Kertokaa edes yks asia, mikä miehillä on naisia vaikeempaa niin lohduttaudun sillä. Ne pääsee joka ikisessä asiassa kuin koira veräjästä ja sitten töistä tullessaan lötkähtää sohvalle pelaamaan sitä vammasta lintupeliä. sitten jos pyydän sitä auttamaan kotihommissa niin auta armias kun se pitää tehdä juuri tänään, sanoo mies. en kestä kullikansaa enään yhtään! Onneks mun lapset on tyttöjä!

 

[Palstaperkele!]

Ihme valittaja

 

[MolliMelooni]

Koita jaksaa!
Raskaus on onneksi ohimenevä vaihe elämässä, mutta kannattaa varmasti miettiä ihan koko arkea miehen kanssa yhdessä. Mitä tehdään, miksi, mitä kumpikin haluaa ja kuinka toista voi tukea. Jos mies ei osaa/halua/tajua auttaa tai keskustella, niin sitten täytyy ehkä tehdä isompikin inventaario siitä, mitä kumpikin elämältä haluaa.

(täytyy sanoa, että otsikointi aiheutti melkoisia tahdonvoiman ponnistuksia ja huumorinpidätysvaikeuksia. enkettuileenkettuileenkettuile....)

 

["lia"]

miesten on vaikeampaa saada satunnaista irtoseksiä. Se on ainut Mikä nyt tulee mieleen.

 

["vieras"]

Ensiksikin haluan tähdentää, että mielessäni kirjoitan tätä tekstiä isoilla kirjaimilla (lue:huutaen) mutta en todellisuudessa viitsi, kun sitä on niin raivostuttavaa lukea.

VITSI että on ollu maailman rasittavin päivä! Töissä 8h sitten lapset kotiin ja ruuan laittoon. Molemmat vinkuu ja kolmas potkii hamassa virtsarakkoon. Mies työreissulla ja me riidoissa. Edellisenä päivänä kilahdin asiasta, ettei se koskaan huomioi mun raskautta mitenkään, eikä osaa suhteuttaa sitä mun tekemisiin. Kuvittelee, että jaksan tuosta vaan samalla lailla kun ennen rakskautta, vaikka se ei mene niin. sitten kun sanoin ettei se koskaan kysy, miten jaksan, niin sanoi, ettenhän minäkään kysy häneltä. MUTTA KUN se ei ole sama asia?!? Tekisin mitä vain, jos saisin miehen kokemaan tän mun kolmannen raskauden. Tää ei todellakaan ole ollut helppo. Päälle vielä fyysinen työ ja kaikki kotihommat, koska mies on niin harvoin kotona. Että tekis mieli pistää hansat tiskiin. Tänäänkin raivosin lapsille kun ne vaan jatkuvasti sanoi joka ikiseen asiaan EI! MIKSI! En tajua. Oon niin poikki tähän paskan pyörittämiseen että oikeesti kohta lähen vetää! Jätän tuon ukon ja perse vieköön lapsetkin! (en oikeesti mutta joo...) Miks naisen elämän pitää olla näin vaikeeta? Kertokaa edes yks asia, mikä miehillä on naisia vaikeempaa niin lohduttaudun sillä. Ne pääsee joka ikisessä asiassa kuin koira veräjästä ja sitten töistä tullessaan lötkähtää sohvalle pelaamaan sitä vammasta lintupeliä. sitten jos pyydän sitä auttamaan kotihommissa niin auta armias kun se pitää tehdä juuri tänään, sanoo mies. en kestä kullikansaa enään yhtään! Onneks mun lapset on tyttöjä!

Näin kerrotan tunteista. Siks ei kysy koska ei tiedä miltä sinusta tuntuu. Ei se voi ees kysellä?

 

["vieras"]

AP: laita ruokaa vain itsellesi ja lapsille, pese vain omat ja lasten pyykit ym.
pakko sen miehen on jossain vaiheessa tajuta, että jotain pitäisi tehdä. jos ei tajua niin käske muuttamaan hotelliin.

 

[no siksihän]

itse tyydyinkin yhteen lapseen,, kun ei olisi tullut mieleenkään hankkia enemmän hommaa kuin jaksan kantaa. Eipä silti, että tämä sinua lohduttaisi, mutta tulipa vaan mieleen.

Mun mies ei kyllä ole yhtään tuollainen. Aina halailemassa ja huomioi eikä ole pelännyt yhtään känny- tai tietskapeliään eläissään.

Oho. MINÄ taidankin olla tosi onnekas.

Tsemppiä sinulle, varmaan helpottaa parin vuoden päästä sinullakin!

 

["aloittaja"]

Perseestä se ukko on vaikka voissa paistais. Lähtis ite vetää. Mutta kun en mä kestäis päivääkään yksinhuoltajana todellisuudessa. Ei rittääs rahat eikä hermot. Nyt se sentään on viikonloput kotona jolloin saan lepuuttaa hermoja. Paisti että lauantainakin on töitä.

 

[muusikon akka]

No huh huh! Itse olet miehesi valinnut! Kouluta se perkele!! Aina kuulen kälyiltäni samaa lätinää, mitäs passaavat äijiään?? Kyllä ne teidän lapset on ihan yhtälailla miehesi kuin sinun. Ei äiti enää ole mikään maailman napa. Ellei imetystä oteta huomioon, niin isä pystyy TÄYSIN samaan kuin äitikin.
Tuliko reissaava työ yllätyksenä? Vai olitko tietoinen tilanteesta ennen lapsia (tai mahassa olevaa)?
Ota omaa aikaa silloin kun ukko on kotona! Mene vaikka makkariin, laita ovi kiinni ja pysy siellä! Koti ei hajoa tai lapset vahingoitu vaikka antaisit miehen ja lasten härdätä hetken ilman sinua.
Kun miehesi on kotona lähde kaverillesi yökylään (vaikka vaan nukkumaan), mies pärjää kyllä! Älä soittele, että miten siellä pärjätään.
Tee ruokaa "teollisuus" määriä, eipähän tarvi jokapäivä hellan ääressä hikoilla ja kotona ollessaan miehesi tekee ruoan, ellei osaa, niin opetelkoot (ja valmisruokaan kukaan kakara ei kuole!)
Tässä päällimmäisiä mietteitä, jaksamista!

 

["aloittaja"]

itse tyydyinkin yhteen lapseen,, kun ei olisi tullut mieleenkään hankkia enemmän hommaa kuin jaksan kantaa. Eipä silti, että tämä sinua lohduttaisi, mutta tulipa vaan mieleen.

Mun mies ei kyllä ole yhtään tuollainen. Aina halailemassa ja huomioi eikä ole pelännyt yhtään känny- tai tietskapeliään eläissään.

Oho. MINÄ taidankin olla tosi onnekas.

Tsemppiä sinulle, varmaan helpottaa parin vuoden päästä sinullakin!

Tosi kiva kuulla, että sulla menee hyvin!!!
Perse, tää kaksplussakin on hidas ku raskaanaolevan suoli. Onko muilla?!?

 

["Jaaha"]

Monilla miehillä elämä on helpompaa kuin naisilla, koska maailmassa riittää aloittajan kaltaisia tyhmiä naisia, jotka tyytyvät surkeaan mieheen ja tekevät kaiken itse.

 

["aloittaja"]

Mä en tuota miestä passaa. Todellakaan. Pesen sen vaatteet samassa koneessa kuin lasten ja omat. Teen sen sähköä säästääkseni en passatakseni. Ruokaa laitan lapsia varten. Mutta joo, ei oo pokkaa sanoa että älä sä syö tätä, tee omas. Mut kyllä se imuriin tarttuu jos sitä käskee, mutta oon semmoinen etten kovin kehtaa käskeä, ku sillä on niin paljon sitä leipätyötä. Mutta perseestä tää on, kaikki!

 

["vieras"]

Onneks en oo tuollaisessa helvetissä, ymmärrän tosi hyvin kyllä..jää sairaslomalle pariksi päiväksi ja makaa vaan saamari sängyssä..sanot ukol että mä makaan täällä tasan niin kauan kunnes tähän tulee muutos!!

 

["Muumi"]

Mitäs niitä mukeloita hankit niin monta. Mulle riitti yksi ja toinen oli hetken mietinnässä, mutta ei kiitos.
Ukko sitä lasta meillä hoitaa enemmän. Itse melkein lähden kaikkiin duunin risteilyihin sun muihin.
Jos ukko ei hoida niin sitten ottavat isovanhemmat.

 

["vieras"]

Ensiksikin haluan tähdentää, että mielessäni kirjoitan tätä tekstiä isoilla kirjaimilla (lue:huutaen) mutta en todellisuudessa viitsi, kun sitä on niin raivostuttavaa lukea.

VITSI että on ollu maailman rasittavin päivä! Töissä 8h sitten lapset kotiin ja ruuan laittoon. Molemmat vinkuu ja kolmas potkii hamassa virtsarakkoon. Mies työreissulla ja me riidoissa. Edellisenä päivänä kilahdin asiasta, ettei se koskaan huomioi mun raskautta mitenkään, eikä osaa suhteuttaa sitä mun tekemisiin. Kuvittelee, että jaksan tuosta vaan samalla lailla kun ennen rakskautta, vaikka se ei mene niin. sitten kun sanoin ettei se koskaan kysy, miten jaksan, niin sanoi, ettenhän minäkään kysy häneltä. MUTTA KUN se ei ole sama asia?!? Tekisin mitä vain, jos saisin miehen kokemaan tän mun kolmannen raskauden. Tää ei todellakaan ole ollut helppo. Päälle vielä fyysinen työ ja kaikki kotihommat, koska mies on niin harvoin kotona. Että tekis mieli pistää hansat tiskiin. Tänäänkin raivosin lapsille kun ne vaan jatkuvasti sanoi joka ikiseen asiaan EI! MIKSI! En tajua. Oon niin poikki tähän paskan pyörittämiseen että oikeesti kohta lähen vetää! Jätän tuon ukon ja perse vieköön lapsetkin! (en oikeesti mutta joo...) Miks naisen elämän pitää olla näin vaikeeta? Kertokaa edes yks asia, mikä miehillä on naisia vaikeempaa niin lohduttaudun sillä. Ne pääsee joka ikisessä asiassa kuin koira veräjästä ja sitten töistä tullessaan lötkähtää sohvalle pelaamaan sitä vammasta lintupeliä. sitten jos pyydän sitä auttamaan kotihommissa niin auta armias kun se pitää tehdä juuri tänään, sanoo mies. en kestä kullikansaa enään yhtään! Onneks mun lapset on tyttöjä!

ja minä tykkäsin.

 

["vieras"]

Pakko kommentoida kun kuulostaa niin mun elämältä joku aika sitten. Ei ollu kivaa huutaa lapsille sitä väsymystään, koska ei se niiden syy ollu. Eikä se ehkä ollu kenenkään syy, se kaikki samaan aikaan vaan oli liikaa yhdelle ihmiselle. Oli rankka vaihe, mutta on helpottanu, mulla ainakin kun pääsin töistä pois! Puhu miehelles ihan asiallisesti, ei se ehkä vaan ymmärrä miten paljon sitä hommaa on, eikä tarkota mitenkään "pahalla". Sovitte yhdessä jotkut kotityöt missä voi auttaa ja kerrot miltä tuntuu. Loppujenlopuks pienetkin muutokset auttaa paljon. Myös positiivinen asenne vaikka se nyt tuntuiskin ehkä jotenkin vaikeelta ajatukselta Poislähtemisellä uhkailu ei varmaankaan auta.. Voimia