Ketju kateellisille ja katkerille

[Ihmettelevä äiti]

Hei!

Nyt kertokaapa kaikki toisia ihmisiä kadehtivat ja toisten ihmisten onnen vuoksi katkeroituneet: miksi se toisen onni on teiltä pois?

En ole itse niinkään joutunut kadehtimisen kohteeksi, mutta usein kuulee äideistä, jotka kihisevät kiukusta lukiessaan esim. ihania blogeja (Kaunis pieni elämä yms.) tai ihmisistä, jotka kadehtivat muuten vaan niitä, kenellä menee ainakin ulkoisesti paremmin kuin itsellä. En voi tajuta, minkä vuoksi joku saa kademielen, jos toisella on kaunis ja vaivalla tehty koti.

Miksi siis kadehditte ja mitä hyötyä koette saavanne siitä itsellenne? Miksi toisen onni on ärsyttävää? Ei kai teillä oikeasti noin huonosti mene?

 

[PikkuPerhe]

Mä en ymmärrä sitä, miksi ne hienot, kalliit kodit omistavat kuvittelevat, että heille ollaan kateellisia
Onnellisen elämän avaimet on ihan muut, kuin kallis koti, auto tmv.

 

[Lex]

Mä en ymmärrä sitä, miksi ne hienot, kalliit kodit omistavat kuvittelevat, että heille ollaan kateellisia
Onnellisen elämän avaimet on ihan muut, kuin kallis koti, auto tmv.

Se on vähän sama asia, kuin että jokainen romanin kanssa eri mieltä oleva on rasisti... =)

 

["hmm"]

Milestäni kateellisuus on tietyissä rajoitta ihan normaali ja inhimillinen tunne. Kun esim. itsellä vaikka rahat vähissä, kämppä liian ahdas tai ei varaa lähteä reissuun ja lukee esim. jostain ihmisestä, jolla on iso koti, rahaa kuin roskaa, niin tulee sellainen "olisipa kiva kun itselläkin olisi". Se on sitten eri asia, jos siihen tunteeseen jää vellomaan ja koko elämä menee toisten kadehtimisessa, tai ei osaa olla iloinen toisten puolesta.

 

["hmm"]

Mä en ymmärrä sitä, miksi ne hienot, kalliit kodit omistavat kuvittelevat, että heille ollaan kateellisia
Onnellisen elämän avaimet on ihan muut, kuin kallis koti, auto tmv.

No itse ainakin ihan mielelläni ottaisin hienon ja ison talon. Nykyinen asuntomme on ihan jees ja kivalla paikalla, mutta kyllä mielummin asuisin jossain ihanassa isossa hienossa omakotitalossa järven rannalla. Tuskin kukaan nyt mielummin valitsee jotain homeista minikaksiota ison kalliin ja hienon talon sijaan.

 

[feger]

Ai jaa, ei tää ollutkaan minun ketju.

 

[19v]

En mä haluisi olla kellekkään kateellinen. Mutta kyllä se joskus sisältä vihjaisee kun kaikki toitottaa sulle onneaan ja miten asiat on helppoja ja niin ihanaa. Kun taas itsellään kaikki aivan sekaisin ja asiat tuntuvat vaikeilta ja ei ole ulospääsyä. ja pienimmätkin unelmat ovat niin vaikeasti toteututtavia ja niitäkin voisi joskus vuosien päästä vasta ehkä saada jos koskaan. Eikä mikään vaan onnistu. Ja tottakai olen onnellinen että tuntemillani ihmisillä on asiat hyvin, mutta oisi se joskus kiva jos joku kysyisi minultakin miten menee. Ja jos kysyy ja yrittää puhua ongelmistaan niin tulee vaan "onneks mulla ei oo tollaista! "...

Kyllä se kun joutuu jatkuvasti muita auttamaan ja kuuntelemaan muttei itse sitä koskaan saa, kyllä se syö. Välillä on sellainen tunne että en jaksa edes esittää ja kyllä sitä joskus katkeroituu että miksi aina minä? En minä silti kellekkään pahaa halua.

 

["mamma"]

Heti piti tulla katsomaan että mitä ne kateelliset ja katkerat täällä valittaa
Vähän vähissä nuo kommentit?
Itse olen sitä mieltä että jonkun muun oma ei ole minulta pois. Jokainen on oman onnensa seppä ja kovalla työllä pääsee pitkälle. Ei nyt ehkä rikastumaan, jos se onni sitä on, mutta ihan hyvän elämän silti saa.

 

[chorizo]

Mä tavallaan kadehdin ihmisiä (esim. omaa miestäni) jotka on saanu hyvät, tai ehkä jopa vain normaalit lähtökohdat elämään.
Mut en mä sillä tavalla aattele et se multa pois olis, toisten onni ja hyvä.
Varsinkaan toisten rahaa ja materiaa en osaa kadehtia.