ketään muuta...

joka ei juurikaan näe miestään koskaan kun se on aina töissä ei kait sais valittaa mut mun pää kohta hajoaa.

 

saa valittaa. Jos on kovin epätavalliset työajat tai -määrät, se on aina keskustelun paikka, että mitä kukin voi hyväksyä. Ja sopimusta on tarkistettava, jos jompikumpi alkaa väsyä.

 

:wave:

Lisäänpä vielä että meillä mies on siis rekkakuski, kotona hereillä tunnin, ehkä pari vuorokaudessa, joskus ei sitäkään, viikonloput on onneks suurimmilta osin kotona, tosin poikkeuksiakin on.

Kaikkeen tottuu.

 

Minä teen säännöllistä päivävuoroa, mies tekee kahta vuoroa, enimmäkseen iltaa, eli saattaa olla että nähdään vain viikonloppuisin, paitsi tietenkin nukutaan muutama tunti vierekkäin... Viikonloppuisin miehellä on aika usein jotain menoja, mutten valita...

 

Me ollaan mihen kanssa yhdessä 24 h / vrk , meillä yhteinen yritys jossa molemmat työskentelemme työparina. En valita - vaikkakin haastetta tuo parisuhteeseen jatkuva yhjdessä oleminen.

 

sama juttu,ei nää miestä juuri ollenkaan,nyt tekee töitä aamu kuudesta ilta kuuteen,ja hyökkii sen jälkeen harrastuksen pariin,ja tulee illalla kotiin..nyyh:'(
Ja välillä on semmonen tunne,että mihin se meitä tarvii,kun ei nähdä ikinä,saatikaan puhuta mistään,,,miehen mielestä menee loistavsti,no kai ku ei ikinä nähdä..

 

Aika vähän to kerkee kotona olemaan. Mies hoitaa ns. operatiivisen puolen meidän yrityksestä joten tekee pitkää päivää ja mitä enemmän kesäänpäin mennään niin työpäivätkin pitenee.
Korpeehan se joskus, mut en varmaan osais elää miehen kans joka olis 8-16 töissä.

 

Isäntä on reissuhommissa joten nähdään vain viikonloppuisin ja minulla on sitten joka toinen viikonloppu töitä..... Joten harvoin nähdään toivottavasti nyt kesäksi sais täältä töitä.

 

sama juttu,ei nää miestä juuri ollenkaan,nyt tekee töitä aamu kuudesta ilta kuuteen,ja hyökkii sen jälkeen harrastuksen pariin,ja tulee illalla kotiin..nyyh:'(
Ja välillä on semmonen tunne,että mihin se meitä tarvii,kun ei nähdä ikinä,saatikaan puhuta mistään,,,miehen mielestä menee loistavsti,no kai ku ei ikinä nähdä..

No eihän se teitä mihinkään tarvi, odottelee vain että lapset kasvavat siihen ikään että niiden kanssa viitsii jotain jutella. Sua se tarvii kasvattamaan ne omin voimin. Tosi reilua, jne. Mitä siitä, että kuolet ennen aikojasi syöpään, jonka olet saanut jatkuvasta yksinäisyydestä ja niellystä kiukusta...

Miksi, oi miksi naiset suostuu tuohon sukupolvi toisensa jälkeen. Kehitys kehittyy mukamas, mutta tuo asia ei muutu. Miehen on aina vaan helpompaa kokea itsensä tarpeelliseksi raatamalla kellon ympäri, ja sivuuttamalla perheen muut isätarpeet täysin. Paljon rankempaa olisi hänelle kai myöntää, että isää tarvitaan niin kipeästi muuhunkin kuin tienaamaan. Ei mene valistus perille kummallekaan sukupuolelle?

 

Harvassa on meidän näkemiset, ma-pe ei oikeastaan nähdä kuin ehkä sattumalta ovella kun toinen tulee ja toinen lähtee ja viikonloppuisin vaihtelevasti ehkä iltaisin. Kaksi yötä viikossa nukutaan samassa sängyssä. En valita kun ei harmita...

 

Saa valittaa. Minullakin mies toisella paikkakunnalla töissä, eli n. 2krt/viikko nähdään. Ei oo kivaa ei, mutta tilanne on nyt tää...