löytyykö kohtalotovereita? Ollaan yritetty mieheni kanssa useampi vuosi saada lasta. Tutkimusten edetessä mulla on todettu kolme eri lapsettomuutta aiheuttavaa sairautta: endometrioosi, PCOS ja nyt vielä selvästi koholla oleva prolaktiini (>1000). Olin laparoskopiassa yli vuosi sitten, joka auttoi kipuun, mutta lasta ei kuulunut. Nyt kuukautiskivutkin on palanneet ja joudun olemaan duunista poissa kuukautisten ajan, jolloin lähinnä itken sängynpohjalla.
PCOS todettiin leikkauksen jälkeen, ja nyt syön metformiinia ja teroja ja yritän laihduttaa, BMI 27. Pari kk sitten löytyi vielä tuo prolaktiini joka oli ollut vähän koholla ennenkin mutta pamahti nyt kunnolla. Siihenkin syön nyt Parlodeliä. Omasta takaa löytyy vielä hypotyreoosi, mutta se on jo vuosia sitten lääkitty tasapainoon joten ei tähän vaikuta. Eka inssi pitäisi olla hyvällä tuurilla kolmen viikon päästä, jos prolaktiini on laskenut riittävästi, käyn ens viikon alussa labroissa.
Löytyykö ketään muuta jolla on samat taudit? Tunnen olevani tosi epäonninen kun on useampi sairaus, ikään kuin yhdessäkin ei olisi riittämiin. Erityisesti toi prolaktiinijuttu tuntui siltä kuin lyötäis vaan lyötyä. Alan ajatella että tää on ihan toivotonta enkä ikinä tuu saamaan omaa lasta. Oon tosi itkuherkkä enkä oikeen voi puhua kenenkään kanssa ku mieheni, enkä häntä jaksais koko ajan kuormittaa. Ja muut ihmiset ei vaan tajua mitä tää on.
PCOS todettiin leikkauksen jälkeen, ja nyt syön metformiinia ja teroja ja yritän laihduttaa, BMI 27. Pari kk sitten löytyi vielä tuo prolaktiini joka oli ollut vähän koholla ennenkin mutta pamahti nyt kunnolla. Siihenkin syön nyt Parlodeliä. Omasta takaa löytyy vielä hypotyreoosi, mutta se on jo vuosia sitten lääkitty tasapainoon joten ei tähän vaikuta. Eka inssi pitäisi olla hyvällä tuurilla kolmen viikon päästä, jos prolaktiini on laskenut riittävästi, käyn ens viikon alussa labroissa.
Löytyykö ketään muuta jolla on samat taudit? Tunnen olevani tosi epäonninen kun on useampi sairaus, ikään kuin yhdessäkin ei olisi riittämiin. Erityisesti toi prolaktiinijuttu tuntui siltä kuin lyötäis vaan lyötyä. Alan ajatella että tää on ihan toivotonta enkä ikinä tuu saamaan omaa lasta. Oon tosi itkuherkkä enkä oikeen voi puhua kenenkään kanssa ku mieheni, enkä häntä jaksais koko ajan kuormittaa. Ja muut ihmiset ei vaan tajua mitä tää on.