Ketä ärsyttää epäsuora kommunikointi? Onko kellekään tuttua?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja apua mitä teen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

apua mitä teen

Vieras
Tätä ei ole ihan helppo selittää. Mieheni on sellainen, joka harvoin vastaa mihinkään kysymykseen niin sanotusti suoraan. Hän tekee kommunikoinnista koko ajan jotain showta tai draamaa, joka on todella rasittavaa, ärsyttävää ja raivostuttavaa. Minusta se tuntuu suorastaan muita halventavalta tai jotain sellaista.

Esim. Jos kysyn "Heräsikö lapsi kouluun hyvin aamulla?" Mies vastaa: "Heräshän se." Minä: "Ai ei ollut vaikeuksia ollenkaan?" (Lapsella oli tavallista aikaisempi aamu tukiopetuksen takia)
Mies: "Hyvin heräsi 8.15"
Siinä vaiheessa olin että täh, eikös sen pitänyt olla jo silloin tukiopetuksessa.
Mies: "Heräsin klo 7, laitoin silmät kiinni ja seuraavaksi kello oli 8"
Minä: "Ahaa, siis nukuit pommiin." "Pitikö tämäkin asia näin vaikeasti selvittää?"


Sitten tykkää ns. kiusata, härnätä, kusettaa, en tiedä millä sitä nimittäisin. Eli kääntää asiat nurinpäin ja sitten tarkoittaakin aivan muuta. Saa kuulijoissa reaktion että "täh" ja sitten vasta paljastaa asian laidan.

Mä en jaksa tällaista. Mitään niin yksinkertaista asiaa ei tunnu olevan, jonka voisi vain normaalisti sanoa suoraan aiheuttamatta jotain ihme selvittelyä ja että pitää kysellä lisää.

Ymmärtääkö kukaan mitä tarkoitan? Onko tää yleistäkin? Millainen ihminen tykkää järjestää jatkuvaa showta ihan tavallisissa kommunikointi-tilanteissa?

Olen loppu:( Koska tämä lähinnä tuntuu ärsyttämiseltä ja kiusaamiselta. Samalla tavoin hän "keskustelee" lasten kanssa kun he kysyvät jotain. Ja lapset joutuvat ensin olemaan ihmeissään kunnes se totuus sitten paljastuu miehen armosta.
 
Kertooko tämä mitään miehestä? Hän kertoi minulle kerran, että oli härnännyt kaverinsa vaimoa tahalleen, koska halusi testata kuinka kauan pitää vittuilla että tuo nainen alkaa itkemään.
Musta tuo on jo sairasta :(
 
No juu ei toi kovin terveeltä kuulosta. Yleensähän sanotaan että miesten kanssa on just helppoa olla kun puhuvat suoraan eivätkä ylianalysoi jne. Sun miehes sitten on toista maata vissiin.
 
No juu ei toi kovin terveeltä kuulosta. Yleensähän sanotaan että miesten kanssa on just helppoa olla kun puhuvat suoraan eivätkä ylianalysoi jne. Sun miehes sitten on toista maata vissiin.

Nimenomaan. Suoraan puhuminen ei kuulu tämän miehen tapoihin. Musta tuntuu että se saa jotain sairasta tyydytystä kun antaa kuuntelijoiden olla ihmeissään että mitähän se nyt tuolla tarkoitti, kuuntelijan on kysymyksillään kaivettava totuus esiiin, tai sitten mies vihjailee omituisesti kunnes totuus viimein selviää. Ikäänkuin hän nauttisi huomiosta jonka saa tuolla draamallansa.

Voisiko tämä mitenkään liittyä narsismiin? Olen lähes varma että hänellä on joku narsisitinen ongelma ellei ole täys narsisti. Monest narsismin piirteet osuvat häneen.
 
Tajuan mitä tarkoitat. Tuo on todella lapsellista ja osoittaa todellista typeryyttä. Oletko sä koskaan nostanut kissaa pöydälle ja kysynyt mitä helvetin käytöstä tuo on olevinaan ja mitä ajaa tuollaisella takaa?
Ja että se on rasittavaa, tyhmää ja lapsellista käytöstä aikuiselta. En viitsisi kuunnella saivartelijaa, vittuilija viisastelijaa.
 
Ärsyttää! Minulla oli luokkakaveri joka harrasti kyseistä, tosin huonosti. Hän pikemminkin vaikutti tyhmältä kuin nokkelalta, ja vastapuoli (jos ei ko. kaveria tuntenut) hämmentyi poikkeuksetta, sillä kaverin jutut oli niin huonoja.

En kyllä kestäisi jos oma mies olisi aina tuollainen venkula. Sano hälle että tympii tapansa ja saisi jo muuttaa virttä.
 
Jätä se sika!

Vireillä :) On nimittäin niin henkisiä voimavaroja vievä tapaus tämä mies, että huhhuh.
Muistan kun eräs ihminen kerran sanoi (oltiin viihteellä, eräässä kisassa) että hän ei voi olla tuon ihmisen (mieheni) lähellä koska tuntuu että se imee hänestä kaiken energian. Naurahdin silloin mutta olen myöhemmin ajatellut, että siltä se tosiaan tuntuu. Ihmettelen vain miten lähes tuntematon ihminen sen sillä tavalla pystyi kokemaan.
 
Onko miehen vanhemmat (tai jompi kumpi) myös tuollaisia? Jotkut oppii kotoaan tuon tyyppisiä juttuja eivätkä itse edes pidä sitä mitenkään erikoisena (minun mies ainakin sisaruksineen on oppinut tietyn keskustelutavan joka myös ärsyttää mutta ei kuitenkaan ole samanlaista kuin teillä).

Voin uskoa että on ottaa päähän tuollainen! Jonkun tuttavan kanssa keskustelun voisi lopettaa helposti kun ei olisi pakko saada selville mitään, mutta puolison kanssa lapsesta keskustellessa on pakko alentua kyselemään.

Auttaako yhtään jos sanot suoraan että eikö voi vastata kysymyksiin lyhyesti, ilman tuollaista kiertelyä ja lisäkysymyksiä.
 
[QUOTE="vieras";26144308]Tajuan mitä tarkoitat. Tuo on todella lapsellista ja osoittaa todellista typeryyttä. Oletko sä koskaan nostanut kissaa pöydälle ja kysynyt mitä helvetin käytöstä tuo on olevinaan ja mitä ajaa tuollaisella takaa?
Ja että se on rasittavaa, tyhmää ja lapsellista käytöstä aikuiselta. En viitsisi kuunnella saivartelijaa, vittuilija viisastelijaa.[/QUOTE]

Olen kyllä asiasta sanonut, että se on ärsyttävää. Mies nyt ei sille tietenkään korvaansa lotkauta, sehän on meidän muiden ongelma, ei hänen. Hän ei siis ota mitään vakavasti, mitä hänelle sanotaan. Ei häntä kiinnosta, ärsyttääkö hän jotakuta vai ei. Sen verran suuren egon omistaa.
 
oletko mun exäni kanssa :) Myös silloinen anoppinikin oli samaa maata.
Kerran erehdyin avautumaan silloiselle anopille ja vastaus oli naureskellen että poikani vain koettelee sinua ja eikös ole kivaa huomata kuinka välittää
 
oletko mun exäni kanssa :) Myös silloinen anoppinikin oli samaa maata.
Kerran erehdyin avautumaan silloiselle anopille ja vastaus oli naureskellen että poikani vain koettelee sinua ja eikös ole kivaa huomata kuinka välittää

Enpä enää pidä anoppiini yhteyksiä. On sen verran lapsellinen draamaqueen että kiitos ei. Ja varmastikin äidiltään tuo mies on oppinut nää kierot ilmaisut ja muut ihanat tapansa. Mies kulkee edelleen äitinsä talutusnarussa monessa asiassa.

Mutta siis lohduttavaa kuulla että joku ymmärtää ja en ole siis itse "sairas" kun en tuollaista käytöstä kestä.
 
Mua ottaa älyttömästi päähän, kun mies vastaa tai esittää asiansa usein todella epäselvästi. Ei tee sitä tahallaan, vaan tuntuu että puhe ja ajatukset ei jotenkin toimi yksiin :D

- Haluatko voileivän?
- Söin äsken jogurtin.
- Mutta otatko vielä leivän?
- Otin äsken jogurttia.
(teen leivän itselleni ja mies näkee kun alan syödä)
- Olisin kyllä halunnut vielä leivänkin

- Maalataanko se valkoiseksi?
- Ai mikä?
- Kato voisin hakea kauppareissulla sitä maaliakin
- Niin mitä sä sillä haluat maalata?
- No sen kun sen hioo niin vois laittaa maalin
- Ai lattian? Vai sen pöydän? Hyllyt?
- Navetalla sen
- Siis sen navetan toimiston pöydän?
(lisää kysymyksiä ja epäselviä vastauksia, lopulta selviää että mies haluaa viedä syöttötuolin navetalle hiottavaksi ja maalattavaksi)

Yleensä kun kysyy jotain yksinkertaista, saa jonkun ihmeen litanian vastaukseksi selkeän ei:n tai kyllä:n sijaan. Ja mulla niiiiin menee hermot :D Ja jos se tilaa meille esim. pikaruokalassa ateriat, mä joudun yleensä selventämään myyjälle että mitä se mies oikein haluaa (jos siis tajuan itsekään), tai jos en ole paikalla, saattaa sieltä tulla ihan mitä vaan.
 
Mun mies on/oli just samanlainen. Mä yksinkertasesti tein niin, että kysyin kerran ja jos ei osannu vastata niin annoin olla. Jäi aika monta juttua tekemättä, mutta pikkuhiljaa oppi, etten mä jaksa alkaa arvailemaan joka asiaa.

Tosin se vieläkin tekee noin kuin #15 vastauksessa ja sillon mä yleensä karjasen, että" ALOITA ALUSTA KOKO JUTTU" Ärsyttää kun sanotaan vaan muutama sana, eikä kerrota alusta koko juttua.
 
Miksi-kysymykseen on ihan turha saada mitään perusteluja. Olen päätynyt siihen tulokseen että mieheltä puuttuu aivosoluja ja on yksinkertaisesti tyhmä sekä myös tahallisesti ilkeäkin.
 
Mun mies on juuri tuollainen ja se on tosi ärsyttävää! Joskus rähjähdin oikein kunnolla ja tivasin syytä miksei voi vastata ja arvatkaapa mitä mies vastasi?! ...Se väitti, että pitää tuollaista venkoamista sen vuoksi, että se on musta hauskaa ja että mä tykkään sen kiertelevistä vastauksista :O Mun mielestä on siis ratkiriemukasta, kun mä ruokakaupassa kysyn et mitä haluaisi syödä huomenna, niin mies vastaa ettei sitä voi mitenkään vielä tietää. Tai kyn kysyn, että mitä kello on, niin vastaus kuuluu: yleensä metallia ja lasia. HUOH! Mutta äidiltään mies on tuon puhetavan oppinut. Anoppi kun ei kysy tai vastaa mihinkään suoraan. Aika usein puhuu mullekin meidän pojan kautta. Ts jos jokun vaivaa, niin ottaa pojan syliin ja sanoo pojalle siten että mä kuulen että "kyllä mummu pelkää että...." ja olettaa sitten että mä otan asiasta onkeeni...Samoin yksi päivä anoppi soitti minulle ja kiukutteli koska siskonsa, joka täyttää kohta pyöreitä vuosia, ei ole ilmoittanut juhliiko synttäreitään vai onko "matkoilla". Kuuntelin aikani ja kysyin sitten anopilta miksei kysynyt suoraan siskoltaan, että kahvitellaanko teillä xx.xx? Anoppi oli ihan kauhuissaan, että eihän sellaista voi suoraan kysyä :D Kaikkeen sitä on tullut lusikkansa pistettyä...
 
Joskus, on tympeä olo kun ei monesti kysyttyään lopulta tiedä mikä oli vastaus vai tuliko sitä. Onneksi tärkeissä asioissa ei pelleile ja jos näkee, että ärryn niin vastaa suoraan. Ilmeisesti se on hauskaa kun mut saa turhautumaan.
 

Yhteistyössä