Kestääkö suhde, jos se on alkanut "rakkautta ensisilmäyksllä"? Kokemuksia?!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Gigii
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mä pahanilmanlintu sanoisin että ei välttämättä. Mä rakastuin yli parikymppisenä heti ensisimäyksellä yhteen varattuun mieheen, tuntui että häntä mä olin aina etsinyt ja kaivannut. Se Katse...mutta kuulin sitten tutuilta että tämä vaihtaa naista kuin sukkia, pettää vaimoaan jne.

Nykyiseen tutustuin pikkuhiljaa, en ollut edes kunnolla edes vielä rakastunut kun tajusin että tuo on Se Oikea. Se oli vaan semmoinen rauhallisen viileä toteamus mielessäni, en ollut huumaantunut hänestä vielä ollenkaan. Vasta sen jälkeen tuli voimakkaat tunteet.
 
Oon eroamassa miehestäni. Sitä oon suunnitellut jo kauan, kauemmin, kuin olen tuntenut tämän toisen miehen. Toivon, että voisin olla joku päivä parisuhteessa ihastukseni kanssa. Jos se ei toteudu, jatkan elämääni yksin.

Tosiaan, rakastuahan voi muutenkin, kun ensisilmäyksellä. Kai suurin osa rakastumisista on sellaisia. Siinä vaan on jotain ihmeellistä, kun kaksi ennestään toisille vierasta ihmistä tapaa toisensa, ni molemmat tuntee heti, että tässä se nyt on... :)
 
Jos olette molemmat varattuja ja mahdollisesti lapsiakin pelissä, hieman kyllä katselisin ennen kuin antaisin palaa. Suuret tunteet voivat joko syventyä tai sitten ne on vaan syntyneet omassa päässä siitä mielikuvasta, mikä ihastuneella ihmisellä on ihastuksensa kohteesta. Se mielikuva voi vastata todellisuutta tai sitten ei ollenkaan.
 
Rakastuin ensikohtaamisella mieheen ja hän minuun. Kumpikaan ei ole ennen kokenut tälläistä tunnetta. Nyt mietin, uskallanko luottaa tähän intuitioon ja voimakkaaseen tunteeseen ja aloittaa (loppuelämän kestävän) suhteen tämän miehen kanssa. Onko kellään kokemuksia?

Meillä alkoi noin juhannuksena 1998. Yhteenn muutettiin heti, naimisiinkin mentiin tosi pian. Edelleen ollaan yhdessä. Valehtelisin jos väittäisin ettei mitään vähän alavireisempää aikaa olisi ollut ikinä, mutta niistä on selvitty.
 
[QUOTE="Jaa";28984317]Meillä alkoi noin juhannuksena 1998. Yhteenn muutettiin heti, naimisiinkin mentiin tosi pian. Edelleen ollaan yhdessä. Valehtelisin jos väittäisin ettei mitään vähän alavireisempää aikaa olisi ollut ikinä, mutta niistä on selvitty.[/QUOTE]

Sillä erotuksella, että oltiin vapaita kummatkin silloin.
 
Jos olette molemmat varattuja ja mahdollisesti lapsiakin pelissä, hieman kyllä katselisin ennen kuin antaisin palaa. Suuret tunteet voivat joko syventyä tai sitten ne on vaan syntyneet omassa päässä siitä mielikuvasta, mikä ihastuneella ihmisellä on ihastuksensa kohteesta. Se mielikuva voi vastata todellisuutta tai sitten ei ollenkaan.

Näin juuri. Se voi joko kestää tai sitten se ei kestä - eikä sitä voi ennustaa. Etenkään sitä ei voi ennustaa mistään intuitiosta, sillä vaikka muuten menisi aina aavistukset miten nappiin, niin moni tekee juuri tällä elämän alueella virhearvioita. Se on inhimillistä. Se, että ihastuu/rakastuu toiseen ensi silmäyksellä ei oikeastaan ole mikään merkki siitä, että siinä on Elämän Suuri Rakkaus, vaan se kertoo vain siitä, että on ihastunut/rakastunut ensi silmäyksellä. Vasta myöhemmin selviää, tuliko siitä jotain kestävämpää ja vastasiko alun ihastus mielikuvia.
 
Ollaan tän toisen miehen kanssa tunnettu ja tutustuttu toisiimme jo sen verran kauan, että ollaan varmoja tunteistamme, jotka on kokoajan vaan syventyneet. Sen vaan tuntee, kun toisen kanssa homma toimii ja synkkaa joka suhteessa.
 
Mä olin joskus 14v niin niin rakastunut olevinas liian vanhaan mieheen. :) Eli teini rakkaus joo. No se mies jotenkin vain katosi kuvioista (oli äitin kaverin veli tai siis on) no hän sit ilmestyi taas 7vuoden jälkeen. Kun näin hänet tunteet"palasivat" hieman aikuismaisempana. Siinä sit kaiken laista ja uusiks tutustuttiin ja jne. Nyt sit äskettäin tuli 2vuptta täyteen ja on jo yhteinen lapsikin. Ja jaksan vieläkin yhtä palavasti häntä rakastaa ja hän minua :) nyt voin sanoa että olen sen oikean löytänyt :)
 
Me rakastuttiin ensisilmäyksellä, molemmat pitkän suhteen elänyt ja jonkin aikaa yksin ollut ja päätetty ettei parisuhteeseen enää ihan helposti heittäydy. Mutta niin kävi, että eka katse ja se oli menoa, intuitio sanoi että nyt on ihminen jonka kanssa haluaa olla, mies koki samoin. salamarakkaus, vahvaa tunnetta alusta asti ja edettiin lähiympäristön mukaan varmasti todella nopealla tahdilla. 4,5v yhdessä oltu, uusperhellisiä ollaan. Rakkaus syvää ja hyvää. Tässä kuuluu olla :)
 
Oon aikuinen nainen, joka tietää jo elämästä aikalailla. Iällä ei oo tässä asiassa merkitystä, kuten ei silläkään, onko puoli vuotta tuntemista jonkun mielestä liian lyhyt aika suunnitella yhteistä tulevaisuutta tms. Ihanaa on ollut lukea teidän kokemuksia molemminpuolisista salamarakastumista, joissa rakkaus on edelleen "hyvää ja syvää". :)
 
Uskon, että kestää. Ainakin meillä kestänyt jo yli viis vuotta. Vaikka ei ollakkaan kaikesta aina samaa mieltä, niin se tunne, että me tosiaankin rakastetaan toisiamme ja kuulutaan yhteen kantaa. Kyllä sen tietää!
 

Yhteistyössä