Keskustelua kuolemasta

["elämä"]

Miten usein mietitte kuolemaa, siis noin yleisenä asiana?

Kenen kuolemaa pelkäätte eniten (ja aktiivisimmin)? Lasten, itsenne, puolison?

Onko teiltä kuollut läheisiä? Mihin?


Minulta on kuollut omainen syöpään, ja tulee kausia, kun pelkään sen tapahtuvan minulle tai puolisolleni.

 

["allukka"]

Äidin kuolemaa pelkään tällä hetkellä. Sairastaa pahanlaatuista syöpää.

 

["joooo"]

No viime aikoina aika usein tullut mietittyä;äiti kuoli muutama vuosi sitten ja pikkuveli oman käden kautta reilu puoli vuotta sitten..
Nyt pelkään eniten lapsen kuolemaa eli sitä mikä kaikkein eniten minua rikkoisi(veljenkin kuolema on suurinta tuskaa mitä olen tähän asti kokenut).

 

["vieras"]

Kuolemaa tulee mietittyä usein. Olen töissä vuodeosastolla, jossa tälläkin hetkellä monta syöpäpotilasta. Kaksi elää niitä lopun pahimpia hetkiä ja heistä toinen saa kipupumpulla hirvittävät määrät kipulääkkeitä ja henkinen tuska on hirveä. Ihan järjissään oleva ihminen, toinen on ollut tajuttomuuden tilassa jo viikkoja.

Välillä tulee mietittyä syopään sairastumista ja oma äiti on syövän kaksi kertaa läpi käynyt. Silti se kuolema voi kohdata milloin vain. Tänään sain kuulla tuttavan kuolleen auto-onnettomuudessa. Elämä vasta edessä ja niin vain kävi

 

["dida"]

Käy varmaan päivittäin mielessä, mutta lähinnä yleisellä, abstraktimmalla tasolla. Tällä hetkellä tosin mietityttää mieheni iäkkäiden vanhempien kuolema, joka lienee edessä ihan lähivuosina. Se on jo nyt miehelleni hirveän rankka asia . Itse en oikeastaan osaa pelätä enkä murehtia kenenkään kuolemaa etukäteen. Olen menettänyt toisen vanhempani ja monia lähisukulaisia, kaikki ovat kuolleet "vanhuuteen" tai äkilliseen sairauskohtaukseen. Voisin kuvitella, että vaikeaan sairauteen kuten syöpään kuolleen omaisen menettäminen on jollain tapaa raskaampaa?

 

[....]

Omaani pelkään tälläkin hetkellä, koska olen sairas ja haluaisin elää. Haluaisin niin kovasti elää ja taistelen viimeiseen asti.

 

[BootyPeppi]

En juuri ajattele kuolemaa. Sukua ja läheisiä on kuollut nyt paljon ja olen onnellinen, että pääsivät pois kärsimästä. Heillä kun kaikilla on ollut hyvin kivulias ja hidas kuolema.
Toivon, että äitini, minä ja lapseni saavat kuolla rauhallisesti ja ilman kipuja. Se ei välttämättä ole mahdollista mutta toivon sitä kuitenkin. Sitten kun sen aika siis on.

 

[Kais]

Nyt parin kuukauden aikana on kyllä kuolema pyörinyt mielessä, aikaisemmin en pelännyt tai ajatellut kuolemaa.
Isovanhemmat ovat kuolleet, mutta siitä jo vuosikausia.

Sen jälkeen kun isä sairastui keuhkosyöpään n 4kk sitten, oon alkanu pelkäämään hänen kuolemaa.

 

[esku]

Omaani pelkään tälläkin hetkellä, koska olen sairas ja haluaisin elää. Haluaisin niin kovasti elää ja taistelen viimeiseen asti.

mikä sul on?

 

[Coffee Break]

Mä ajattelen liian usein. Kiitos vaan autoilijoille .

Mutta, joo mä en pelkää kenenkään kuolemaa sinänsä vaan lähinnä mietityttää se miten elämään jääneet pärjää.

 

["vieras"]

Itse olen alkanut enemmän miettimään kuolemaa tämän vuoden aikana kun molemmat vanhempani kuolivat. toisen vanhempani kuolemaa osasi odottaa koska sairasti sellaista sairautta mihin ei parannus- tai hoitokeinoa ollut ja toisen vanhemman kuolema tuli ihan yllättäin.