Heips!
Minulla on kaksi keskosina syntynyttä poikaa. Eli esikoinen on tällähetkellä 3,5v ja syntyi rv. 26+4 ja painoi 715g, pituutta oli 32cm. Minuun iski parissa tunnissa raskausmyrkytys ja sit se olikin jo menoa leikkaussaliin. Poika oli kaikenkaikkiaan 3kk vastasyntyneiden teholla ja vielä 170km päässä kotoa. Raskasta aikaa oli nuo 3kk, kun ei ihan joka päivä päässyt poikaa näkemään.
Poika oli ihmeen hyvässä kunnossa syntymän jälkeen rv. nähden. 2pv ikäisenä hänellä havaittiin pari pientä vuotoa aivojen puolella, mutta ne hävisivät seuraavana päivänä. Hän oli jonkin aikaa syntymän jälkeen hengityskoneessa, mutta sit alkoi näyttää lupaavalta hengityksen suhteen ja hän pärjäili pitkään pelkillä happiviiksillä. Mut 2kk iässä häneen iski paha influenssa ja sit hän joutuikin 3 viikoksi takaisin hengityskoneeseen, mut onnex influenssasta toivuttiin.
Joka päivä mittailtiin verenpaineita ja ainakin joka toinen päivä otettiin pinestä kantapäästä verinäytteitä. Vähän väliä huusivat koneet joko oximetri eli joka näyttää sykkeen, ei ollut kunnolla paikallaan tai sitten huusi lääkekone, että lääke tai ravinto ruisku lopussa. Koneiden huutoon oppi nopeata ja jo ensimmäisen kk jälkeen osasi jo itsekin seurailla niitä ja sammutella "hälytys" ääniä.
Poika sai 2kk iässä ensimmäiset äidinmaito maistiaiset ja sitten sitä alkoikin menemään n. 5ml 3krt päivässä.
Pojalle suoritettiin myös nivustyräleikkaus ja heti kun olimme päässeet kotia niin siitä kk eteenpäin operoitiin toinen nivustyrä.
poika oli 2,5kg kun hän pääsi kotia ja kotona olo ei alkanut oikein odotetulla tavalla, kun poika huusi heti ensimmäisen viikon yöt ja päivät. No sairaala tutkimusten jälkeen ilmeni maito-allergia. Sitten kun saatiin oikeanlainen maito niin elämäkin alkoi pikkuhiljaa maistumaan meidänkin perheessä ja saimme vihdoinkin nauttia vauvasta. Vaikka ensimmäisen vuoden ajan kävimme 2kk välein keskoskontrolleissa. Mut sit kun 1vuotis päivä tuli niin siitä lähtien kävimme vuoden välein ja nyt 3-vuotis keskoskontrolli oli viimeinen.Mut 5-vuotiaana meillä olisi psykologin käynti, sillä poitu hieman ylivilkas ja keskittymishäiriöitä on aika lailla. Ja nyt syksyllä aloitti päiväkodin erityisryhmässä, saa äiti levättyä vähäsen, huh...
No sit tämä meidän nuorimmainen poitsu. Hän on tällä hetkellä 1,5v. ja hän syntyi rv.33+5 ja oli 2kg. Napanuorasta löytyi kk ennen pojan syntymää blokki eli tukos, jolloin ravinto ei pääse täysivaltaisesti kulkeutumaan sikiöön asti.
Olin sitten sen koko kk sairaalassa ja päivittäin katsoivat ultralla napanuoren virtaukset. Jonakin päivänä napanuora oli aivan tukossa ja leikkaustakin jo mietittiin vakavissaan, mut taas sit seuraavana päivänä tutkimuksissa ei löytynyt minkäänlaista tukosta. se alkoi jo repiä hermoja ja kk oltua osastolla ilman et mitään olis tehty niin silloin alkoi mielenterveys olla jo aika vaakalaudalla. Tulöi jo aika paljon rähjättyä lääkäreillekin.
No nuorimmainen oli syntymän jälkeen 2viikkoa teholla ja sit päästiin kotia. Hän oli 2080g kun pääsi kotia. Muuten mennyt hyvin mut hänkin ollut kova itkemään vauvana ja hänen kanssaan valvottiin ½vuotta yöt ja päivät ja sit vasta alkoi selviämään syy eli astma. Poitu oli pari viikkoa sairaalassa jona aikana pitivät unikoulua ja todettiin astma ja myös fysioterapia aloitettiin(motorisen kehitys viivästymän takia). Sen jäkeen asiat mennyt aika hyvin, paitsi että nyt viimeviikolla todettiin myös hänellä maito-allergia.
Mut nyt ½vuotta kävellyt ja mennään viimeistä päivää veikan kanssa. Rankkoja aikoja ollut takana päin ja hieman vielä edessäkin päin, mutta nämä ovat meidän pojat ja ei näitä mistään hinnasta antaisi pois.
Mut hyviä syksyn jatkoja kaikille jotka sattuu lukemaan tämän tarinan.
:wave: :wave: :wave:
