V
Vierasss
Vieras
Olen pistänyt merkille seuraavanlaisen asian: keski-ikäisissä naisissa on muita ihmisryhmiä enemmän katkeroituneita elämänilottomia ihmisiä. Ns. katkeroituneita "ämmiä".
Sellaisia, joita kukaan ei viitsi pyytää työpaikalla kahvitauolle, kun tietää toisen olevan naama nurinpäin. Puheet ovat negatiivisia, katkeroituneita, marmattavia ja marttyyrimaisia. Mitään iloa ei tunnu näillä ihmisillä koskaan olevan, kaikki on aina huonosti. Hymyä saatika naurua tapaa vain äärimmäisen harvoin. Elämän sisältö tuntuu olevan pelkkää pakollista töissä käymistä, pakollista sitä ja tätä, ja niistä marinaa.
Sitten on olemassa myös sellaisia keski-ikäisiä naisia, jotka eivät ole tuon edellä kuvatun kaltaisia. He ovat nauravaisia, elämän iloisia, hyvää seuraa, aktiivisia... Ja toki noita negatiivisia löytyy niin miehistä kuin naisistakin ja kaikenikäisistä, mutta kyllä nuo keski-ikäiset naiset ovat yliedustettuja.
Toisin kun kirjoituksesta saattaa luulla, en halua provosoida tai loukata ketään. Haluaisin vaan ymmärtää, mitkä ovat niitä tekijöitä, jotka ajavat niin monen naisihmisen tuollaiseen tilaan. Ehkä voisin näin ollen välttää itse saman kohtalon. Pelkät vaihdevuodet tuota tuskin selittävät, kun monella ilmiö alkaa jo vuosia ennen niitä ja kestääkin melkein loppuelämän.
Sellaisia, joita kukaan ei viitsi pyytää työpaikalla kahvitauolle, kun tietää toisen olevan naama nurinpäin. Puheet ovat negatiivisia, katkeroituneita, marmattavia ja marttyyrimaisia. Mitään iloa ei tunnu näillä ihmisillä koskaan olevan, kaikki on aina huonosti. Hymyä saatika naurua tapaa vain äärimmäisen harvoin. Elämän sisältö tuntuu olevan pelkkää pakollista töissä käymistä, pakollista sitä ja tätä, ja niistä marinaa.
Sitten on olemassa myös sellaisia keski-ikäisiä naisia, jotka eivät ole tuon edellä kuvatun kaltaisia. He ovat nauravaisia, elämän iloisia, hyvää seuraa, aktiivisia... Ja toki noita negatiivisia löytyy niin miehistä kuin naisistakin ja kaikenikäisistä, mutta kyllä nuo keski-ikäiset naiset ovat yliedustettuja.
Toisin kun kirjoituksesta saattaa luulla, en halua provosoida tai loukata ketään. Haluaisin vaan ymmärtää, mitkä ovat niitä tekijöitä, jotka ajavat niin monen naisihmisen tuollaiseen tilaan. Ehkä voisin näin ollen välttää itse saman kohtalon. Pelkät vaihdevuodet tuota tuskin selittävät, kun monella ilmiö alkaa jo vuosia ennen niitä ja kestääkin melkein loppuelämän.
