keskeytys mielessä

Heippa!
Ongelmana tässä on se, että meillä on jo 2 ihanaa lasta, itse olen vajaa vuosi sitten valmistunut ammattiin (jäin suoraan äitiyslomalle), avomies opiskelija. Nyt pienimpämme on 1/2 vuotias (vanhin 3v),kärsin syn.jälkeisestä masennuksesta ja raskaus viikkoja on tullut täyteen 9 ja risat.
Rahat ovat jo valmiiksi tiukilla ja vielä tulisi yksi suu ruokittavaksi. Koskaan ennen ei keskeytys ole käynyt edes mielessä, mutta nyt on niin etten tiedä selviämmekö rahallisesti ja psykkisesti kolmesta lapsesta. Mieheni haluaisi opiskella koulunsa loppuun, jotta olisi työmarkkinoillaparemmat mahdollisuudet tulevaisuutta ajatellen. Suru puserossa nyt mietin olisiko parasta vain keskeyttää tämä odotus :'(

 

En tiedä minne olisi pitänyt kääntyä, ei ole ketään kenelle puhuisin tästä asiasta. asia voi olla teille joillekkin arka, toivottavasti ette tuomitse minua siitä että joudun harkitsemaan tällaista....

 

ei kyllä varmaan sovi tänne palstalle.. nimittäin täällä on äitejä jotka ovat menettäneet vauvansa omasta halusta riippumatta.

 

\

Heippa!
Ongelmana tässä on se, että meillä on jo 2 ihanaa lasta, itse olen vajaa vuosi sitten valmistunut ammattiin (jäin suoraan äitiyslomalle), avomies opiskelija. Nyt pienimpämme on 1/2 vuotias (vanhin 3v),kärsin syn.jälkeisestä masennuksesta ja raskaus viikkoja on tullut täyteen 9 ja risat.
Rahat ovat jo valmiiksi tiukilla ja vielä tulisi yksi suu ruokittavaksi. Koskaan ennen ei keskeytys ole käynyt edes mielessä, mutta nyt on niin etten tiedä selviämmekö rahallisesti ja psykkisesti kolmesta lapsesta. Mieheni haluaisi opiskella koulunsa loppuun, jotta olisi työmarkkinoillaparemmat mahdollisuudet tulevaisuutta ajatellen. Suru puserossa nyt mietin olisiko parasta vain keskeyttää tämä odotus :'(

On sinullakin rankkaa,synnytyksenjälkeinen masennuskaan ei varmasti auta asiaa.
Ehkä tämä voi olla väärä palsta hakea apua kysymnykseesi, täällä on tosiiaan paljon äitejä jotka ovat vauvansa menettäneet vaikka ovat kuinka niitä halunneet ja odottaneet.
En osaa kyllä sinulle oikein vastata mitään muuta, mutta ajattelin jotain kummiskin laittaa.
Kyllä tuo ratkaisu on sinun ihan itse tehtävä mutta mieti sitä kummiskin oikein toden teolla,kyllä tässä maailmassa aina pärjää jotenkin ja huolta pidetään jos on vaikeaa,uskon niin.
Minä itse en raskauttani keskeyttäisi.
MIETI!!!!!

 

hei.mielestäni myös tällaisia asioita voi pohti täällä vaikka täällä onkin "tarkoituksella"toivottujen lapsien menettäneitä..
Me keskeytimme raskauden ja menetimme niin toivotun ja odotetun "kakkosemme" n.2kk.sitten.Hänellä oli pahanlaatuinen turnerin syndrooma ja hän kärsi.. :'( myös elinaikaa masussani hänellä olisi ollut vähän..Nyt hän kulkee enkelilapsena mukanamme.. :saint: vaikka ikävä on edelleen todella suuri ja tuskallinen.. :ashamed:
Halusin vain kertoa sinulle että mieti tarkkaan mitä haluatte.Jossain välissä voi mieltä alkaa painamaan millainen syntymätön lapsenne olisi tällä hetkellä.Jos lapsi on terve ja taloudellisesti ette missään ahdistuksessa ole niin anna lapsellesi mahdollisuus.Itse olisin kynsin ja hampain halunnut pitää enkelityttömmekin,mutta aina ei voi vain ajatella itseään,varsinkaan silloin kun tietää oman lapsensa olevan parantumattomasti sairas ja kipeä.. :ashamed: Toivottelen hyvää jatkoa ja voimia tulevaisuuteen."Aina sitä on pärjätty vaikka on kivisiäkin peltoja kynnetty" :hug:

 

sussulle pahoittelen siitä mitä sinulle tapahtui ja jouduit keskeyttämään raskauden.
On varmasti kauheaa kun tietää tulevan lapsen tilanteen ja mihin se johtaa,päätös ei ollut helppo.
Vielä nimimerkillä surku sinulla kumminkin on vielä kaikki muuten hyvin,harkitse tarkoin ja niin varmasti teetkin.
On se niinkin että jokainen tehköön niinkuin tekee,emme siinä asiassa ole ketään samanlaisia.
Toisilla menee raskaus itekseen kesken toiset joutuu keskeyttämään mikään ei varmasti ole helppoa.
Toivottavasti saat asiallesi hyvän päätösen.
Itse niinkuin kerroin en tuollaisessa tilanteessa tekisi kesk.mutta en tiedä mitä tekisin jos tietäisin odottavani todella sairasta lasta joka ei tule selviytymään.
Sellaisiin asioihin ei todellakaan osaa kukaan sanoa oikeesti etukäteen miten toimisi.Uskon että jokainen vanhempi kyllä tekee niinkuin katsoo parhaaksi.
Voimia kaikkien päätöksiin.

 

Hei surku!
Olen pahoillani tilanteestanne, mutta mieti todella tarkkaan päätöstäsi. Se voi harmittaa paljon joskus myöhemmin. Itse en pystyisi elämää "lopettamaan" ja toisaalta kukaan ei kuole nyky suomessa nälkään kun on suht hyvin toimiva sosiaaliturva. Pitää vain osata suunnitella talouttaan järkevästi ja siihenkin saa apua nykypäivänä. Mutta toivotavasti päädyt itseäsi ja perhettänne koskien oikeaan ratkaisuun. Ja muistakaa ehkäisy seuraavan kerrran.. (vaikka tiedän ettei sekään aina toimi!!)