Keskeytyneen keskenmenon kokeneet

Millä viikoilla teillä todettiin lapsi menehtyneeksi ja jouduitteko kaavintaan?
Itselläni vauva todettiin rv 9+6 menehtyneeksi ja samana lääkkeellinen keskeytys,nyt odottelen kontrolliaikaa,tarvitseeko kaapia.
Vuoto alkoi pe tosi runsaana,kipuja ei oo ollut koko aikana.Vuoto loppui tiistaina kokonaan.Yhä edelleen ei oo mitään kipuja,joten luulen et lääkkeellinen keskeytys on ollut riittävä.

Pelottiko seuraava raskaus?Itseäni pelottaa kovastikin,mut neuvolatäti lupasi jo seuraavaan raskauteen alkuraskauden ultran.
Se milloin uskollamme seuraavaa raskautta alkaa yrittämään,riippuu ihan siitä joudunko kaavintaan.

 

\

Millä viikoilla teillä todettiin lapsi menehtyneeksi ja jouduitteko kaavintaan?
Itselläni vauva todettiin rv 9+6 menehtyneeksi ja samana lääkkeellinen keskeytys,nyt odottelen kontrolliaikaa,tarvitseeko kaapia.
Vuoto alkoi pe tosi runsaana,kipuja ei oo ollut koko aikana.Vuoto loppui tiistaina kokonaan.Yhä edelleen ei oo mitään kipuja,joten luulen et lääkkeellinen keskeytys on ollut riittävä.

Pelottiko seuraava raskaus?Itseäni pelottaa kovastikin,mut neuvolatäti lupasi jo seuraavaan raskauteen alkuraskauden ultran.
Se milloin uskollamme seuraavaa raskautta alkaa yrittämään,riippuu ihan siitä joudunko kaavintaan.

Otan osaa keskeytyneen keskenmenosi takia. :hug:
Meillä todettiin keskeytynyt km kun viikkoja olisi pitänyt olla 9+3. Kohdussa olikin ollut kasvamassa kaksi pientä ihmistä joiden kehitys oli ikävä kyllä loppunut viikolla 6. Siitä heti lääkkeellinen kohdun tyhjennys ja kontrolliaika 3 viikon päähän. Pissatesti oli sitten vielä positiivinen ja piti mennä antamaan verikoetta, että nähdään paljon vielä raskaushormonia jäljellä mutta samassa alkoi tosi runsas vuoto. Päivystyksen kautta sitten kaavintaan. Lääkkeellisen jälkeen ei ollut suurempia kipuja fyysisesti ja vuoto loppui n. 2 viikon päästä, sitten oli jonkin aikaa vuotamatta kunnes tuli se yhtäkkinen vuoto ja kaavinnan jälkeen vuosin vajaan viikon ja silloinkin tosi niukasti.

Tällä hetkellä on uudelle raskaudelle lupa tulla ja kyllähän se vähän pelottaa miten se sujuisi jos tärppäisi. Sen tiedän, että alkuraskauden ultraan haluaisin sitten myös mennä. Mie oon vähän ajatellu, että kysyn sitten neuvolasta jos pääsisin julkiselle puolelle mutta jos en, niin sitten yksityiselle. Eihän sekään mitään takaa, että jos silloin kaikki on hyvin niin että raskaus menisi onnistuneesti loppuun asti mutta oman mielenrauhan takia en halua odottaa viikolle 12. Se tuntui jotenkin niin suunnattoman surulliselta, että pienet oli niin pitkään jo olleet menehtyneinä ja mie en aavistanu mitään. :'(

Paljon voimia siulle. :hug:
Toivottavasti lääkkeellinen on ollut riittävä ja voitte alkaa katselemaan tulevaisuuteen.

 

Itsellä todettiin keskeytynyt keskenmeno rv 12+5, pikkuinen oli kuollut 8+5 eli kolme viikkoa aiemmin. :'(
Kävin yksityisellä ultrassa rv 7+6 ja näin pienen vauvani sydämen lyövän. En voinut kuvitellakkaan mennessäni normaaliin np-ultraan että siellä kerrottaisi vauvani kuolleen. Olin vielä yksin siellä koska mieheni hoiti kahta vanhempaa lastamme. Se oli järkyttävää.

Siitä sitten kävin perään antamassa veri näytteen ja pääsin pois ja vasta autoon päästyäni tuli itku ja siitä ei tullut loppua :'(

Seuraavana päivänä menin sairaalaan ja tehtiin kaavinta. Sitä ennen tosin menetin vähän liikaa verta joten tuli hoitajillekkin kiire ja sain hätäajan.

Toisen keskenmenon sain tämän perään ja sen jälkeen onnistui raskaus "normaalisti", mutta pelko oli läsnä aina siihen asti kun sain tyttöni syliin

Voimia :hug:

 

Omalla kohdallani oli toisin kuin teillä siinä mielessä,et sanoin ekassa neuvolassa jo rv 7,et kaikki ei tosiaan ole hyvin,sillä raskausoireet loppui kuin seinään,kipuja eikä vuotoa ei ollut,mut mä vaan tiesin et jokin on hullusti.Ihan yhtä varmasti,kuin oon osannut ennustaa aiempien lapsien sukupuoletkin oikein,niin yhtä lailla tiesin,et jokin on hullusti(tosin olin varma et kyseessä oli tuulimunaraskaus)
Surutyö alkoi omalla kohdalla liki heti,kun oireet hävisi.

Nyt tuntuu jo helpommalle,eikä itku tule enää päivittäin.Nyt tosiaan jännitän tiistaita,joudunko kaavintaan vai en.

 

Mulla keskeytynyt kesken meno todettiin viikolla 8+3. Sikiö kuollut 6+3. Ei mitään oireita. Kyseessä ensimmäinen raskaus, kauan odotettu ja toivottu. JOtenkin vain oli tunne, että ultraan halusin päästä. Yksityiselle menin ja lääkäri totesi heti kohtua kokeillessaaan, ettei kaikki ollut hyvin.

Sittä sitten naikkarille ja seuraavana päivänä lääkkeelliseen. Outoa oli se, että mulla raskausoireet olivat erittäin voimakkaaita. Voin niin pahoin, ettei lopiulta mikään pysynyt sisällä.

Lääkkeellisellä kohtu alkoi tyhjenemään ja pääsin kotiin. Kivut ja vuoto kestivät seuraavaan aamuun. Kaksi päivä kivutonna, pientä tiputtelua. Sitten alkoivat hirvittävätkivut ja jouduin lopulta kaavintaan. Kivut jäivät kaavinta pöydälle. Vuoto loppui samana iltana.

Siitä on nyt melkein 7 viikkoa. Hormonit ovat sekaisin. Elän uutta teini-ikää: finnejä joka puolella, mielialat myllertävät. Jälkitarakstuksessa olin 2 viikkoa sitten. Kohtu tyhjä. Sen jälkeen pariin otteeseen on tiputellut rusehtavaa, mutta menkkoja ei mielestäni ole tullut. Luulin ovuloineeni melkein 3 viikkoa sitten, mutta mitään vuotoa ei ole tullut.

Suru on helpottanut jonkin verran; enään en itke joka päivä, mutta hippustani ajattelen päivittäin. Pohdin mielessäni mikä meni pieleen? Onko minussa vikaa? Onnistuuko seuraava kerta?

 

\

Omalla kohdallani oli toisin kuin teillä siinä mielessä,et sanoin ekassa neuvolassa jo rv 7,et kaikki ei tosiaan ole hyvin,sillä raskausoireet loppui kuin seinään,kipuja eikä vuotoa ei ollut,mut mä vaan tiesin et jokin on hullusti.Ihan yhtä varmasti,kuin oon osannut ennustaa aiempien lapsien sukupuoletkin oikein,niin yhtä lailla tiesin,et jokin on hullusti(tosin olin varma et kyseessä oli tuulimunaraskaus)
Surutyö alkoi omalla kohdalla liki heti,kun oireet hävisi.

Nyt tuntuu jo helpommalle,eikä itku tule enää päivittäin.Nyt tosiaan jännitän tiistaita,joudunko kaavintaan vai en.

miulla ihan sama..kolme ekaa näin unissani, esikoispojan nimen, toisen tiesin tytöks persikanpunaisista verhoista, kolmannen pojaks kun näin unen jossa poika oli esikoisen näköinen ja hällä oli veljeni ääni. Samassa unessa näin että poika oli sairaalassa ja syötin häntä sängynlaidalla...ja pienenä poika oli rs-viruksen takia sairaalassa ja syötin häntä siinä sängyn vierellä nenämaha-letkusta...ja annoin maskilla lääkettä...
sen jälkeen tuli keskeytynyt keskenmeno..senkin näin unessa..kaunis mustahiuksinen tyttö ojensi minulle mustan rasian, jossa oli aniliininpunainen perhonen, jolla oli kultaiset siiven reunat.. minä olin ovella ja sanoin "tyttö rakas en voi ottaa tätä..ei minulla ole aikaa tähän.."
Samalla viikola oli eka ultra, jossa todettiin uusi ihminen kuolleeksi jo viikolla ~8 ja ulran jälkeen kannoin toista vielä kaksiviikkoa ennen kuin pääsin kaavintaan...
suru tulee vieläkin... ja pelotti uusi mahdollinen raskaus...joka tuli ihan yllättäen...nljäs oli jo aluillaan kun lensimme marokkoon..ja kun tulimme takaisin ja menkat oli tietymättömissä ajattelin että miun hormoonit on sekasin matka stressistä... no vihdoin ymmärsin testata ja + tuli.. ja mie niin toivoi tyttöö että höpötin vaan pikku siskoo..

mut sit kun näin unen jossa vieraat kysy "no kumpi tuli?" vastasin että en tiedä kun en ole vielä ite vaihtanut vaippoja...en siis lopussa enää oikein uskonut pikku siskoon...mut en voinu olla pojastakaan varma... ja poikahan sieltä tuli... :heart:

vieläkin pelottaa jos tuun raskaaksi..koskaanhan ei voi olla liian varma että kaikki menee hyvin :\|

 

Tulin ilmoittamaan tännekin,et kaavintaa ei tarvittu tehdä(onneksi,mä niin pelkäsin kyseistä toimenpidettä etukäteen),kohtu oli typö tyhjä,eli lääkkeellinen keskeytys oli kohdallani riittävä.Vuoto kesti vain 5 päivää.

Uusi raskaus pelottaa tosiaan,vaik toisaalta on hirmuinen vauvakuume,niin taidamme odotella hetkisen ennen uutta yritystä,tänään yllätyin itsekin,kun aloin yhtäkkiä autolla ajaessa itkemään ikävästä sillä mietin,et vain 5 vkoa eteenpäin ja olisin tuntenyt pikkuisen potkut.

 

tyttärelläni kirsillä jo 5. keskenmeno , viikoja taas se 5.
kyllä se on niin kamalan surullista. raskaus onnistuu aina hyvin alkuun, mutta ei pysy sisällä. kaikki mahdolliset hoidot on jo kokeiltu. Vielä on jäljellä se sama jonka Eve Hietemies sai, mutta se voidaan aloittaa vasta viikolla 6, kyllä tässä on monet itkut itketty,
toisilla onnistuu lapsenteko joka vuosi ja toisilla on tälläisa vaikeuksia. tuntuu välillä niin kohtuuttomalta. Kuitenkaan en usko , että tässä mistään pahoista teoista rangasitaan, niin kuin Kirsi jo kysyi´minulta. tämä on vain kovaa elämää

 

\

tyttärelläni kirsillä jo 5. keskenmeno , viikoja taas se 5.
kyllä se on niin kamalan surullista. raskaus onnistuu aina hyvin alkuun, mutta ei pysy sisällä. kaikki mahdolliset hoidot on jo kokeiltu. Vielä on jäljellä se sama jonka Eve Hietemies sai, mutta se voidaan aloittaa vasta viikolla 6, kyllä tässä on monet itkut itketty,
toisilla onnistuu lapsenteko joka vuosi ja toisilla on tälläisa vaikeuksia. tuntuu välillä niin kohtuuttomalta. Kuitenkaan en usko , että tässä mistään pahoista teoista rangasitaan, niin kuin Kirsi jo kysyi´minulta. tämä on vain kovaa elämää

Voi kun tyttäresi saisi myöskin lapsen jonain kauniina päivänä:hug: Nää keskenmenot ei oo kenellekään helppoja,ei lapselliselle eikä taatusti lapsettomallekaan.

 

\

\

Millä viikoilla teillä todettiin lapsi menehtyneeksi ja jouduitteko kaavintaan?
Itselläni vauva todettiin rv 9+6 menehtyneeksi ja samana lääkkeellinen keskeytys,nyt odottelen kontrolliaikaa,tarvitseeko kaapia.
Vuoto alkoi pe tosi runsaana,kipuja ei oo ollut koko aikana.Vuoto loppui tiistaina kokonaan.Yhä edelleen ei oo mitään kipuja,joten luulen et lääkkeellinen keskeytys on ollut riittävä.

Pelottiko seuraava raskaus?Itseäni pelottaa kovastikin,mut neuvolatäti lupasi jo seuraavaan raskauteen alkuraskauden ultran.
Se milloin uskollamme seuraavaa raskautta alkaa yrittämään,riippuu ihan siitä joudunko kaavintaan.

Otan osaa keskeytyneen keskenmenosi takia. :hug:
Meillä todettiin keskeytynyt km kun viikkoja olisi pitänyt olla 9+3. Kohdussa olikin ollut kasvamassa kaksi pientä ihmistä joiden kehitys oli ikävä kyllä loppunut viikolla 6. Siitä heti lääkkeellinen kohdun tyhjennys ja kontrolliaika 3 viikon päähän. Pissatesti oli sitten vielä positiivinen ja piti mennä antamaan verikoetta, että nähdään paljon vielä raskaushormonia jäljellä mutta samassa alkoi tosi runsas vuoto. Päivystyksen kautta sitten kaavintaan. Lääkkeellisen jälkeen ei ollut suurempia kipuja fyysisesti ja vuoto loppui n. 2 viikon päästä, sitten oli jonkin aikaa vuotamatta kunnes tuli se yhtäkkinen vuoto ja kaavinnan jälkeen vuosin vajaan viikon ja silloinkin tosi niukasti.

Tällä hetkellä on uudelle raskaudelle lupa tulla ja kyllähän se vähän pelottaa miten se sujuisi jos tärppäisi. Sen tiedän, että alkuraskauden ultraan haluaisin sitten myös mennä. Mie oon vähän ajatellu, että kysyn sitten neuvolasta jos pääsisin julkiselle puolelle mutta jos en, niin sitten yksityiselle. Eihän sekään mitään takaa, että jos silloin kaikki on hyvin niin että raskaus menisi onnistuneesti loppuun asti mutta oman mielenrauhan takia en halua odottaa viikolle 12. Se tuntui jotenkin niin suunnattoman surulliselta, että pienet oli niin pitkään jo olleet menehtyneinä ja mie en aavistanu mitään. :'(

Paljon voimia siulle. :hug:
Toivottavasti lääkkeellinen on ollut riittävä ja voitte alkaa katselemaan tulevaisuuteen.

:heart: :wave:

 

\

Itsellä todettiin keskeytynyt keskenmeno rv 12+5, pikkuinen oli kuollut 8+5 eli kolme viikkoa aiemmin. :'(
Kävin yksityisellä ultrassa rv 7+6 ja näin pienen vauvani sydämen lyövän. En voinut kuvitellakkaan mennessäni normaaliin np-ultraan että siellä kerrottaisi vauvani kuolleen. Olin vielä yksin siellä koska mieheni hoiti kahta vanhempaa lastamme. Se oli järkyttävää.

Siitä sitten kävin perään antamassa veri näytteen ja pääsin pois ja vasta autoon päästyäni tuli itku ja siitä ei tullut loppua :'(

Seuraavana päivänä menin sairaalaan ja tehtiin kaavinta. Sitä ennen tosin menetin vähän liikaa verta joten tuli hoitajillekkin kiire ja sain hätäajan.

Toisen keskenmenon sain tämän perään ja sen jälkeen onnistui raskaus "normaalisti", mutta pelko oli läsnä aina siihen asti kun sain tyttöni syliin

Voimia :hug:

Minulla tällä hetkellä melkein samatilanne... Tänään kävin np ultrassa ja vauvani sydän ei lyönyt enää... viikkoja piti olla 12+...

Sydämensyke havaittiin viikolla 7 ultrassa, joten iso shokki...

Perjantaina menen lääkkeelliseen keskeytykseen, ajattelin että olisi luonnollisempi vaihtoehto...

Toista lasta kaipaisin kovasti, en vaín tiedä uskallanko yrittää ainakaan ihan heti... Onneksi tuo yksi aurinko jo valaisee päiviäni

 

Tangle: :hug: Itselläni lääkkeellisestä keskeytyksestä nyt aikaa kuukausi ja vaikka tuolloin olin sitä mieltä,et vauvan yritys saa olla jäissä syksyyn asti,niin nyt tekisi jo kovasti mieli alkaa yrittämään.


Tsemppiä sinullekin uuteen yritykseen,kun olet siihen valmis :hug:

 

olen pahoillani :hug:
minulla todettiin vuosi sitten keskeytynyt keskenmeno rv 13+
valitsin lääkkeellisen kohdun tyhjennyksen. Se oli rankkaa aikaa, koko viime syksy.
Nyt olen raskaana rv 32+2 ja oli kovat pelot etenkin alkuraskaudessa, miten käy mutta sain aina halutessani ylimääräisiä neuvolaaikoja joissa vain kuunneltiin sydänäänet eikä muuta. Näitä aikoja sitten tilailinkin vähän väliä ja aina olo helpottui viikoksi vähintään kun kuuli pikkuisen höyryveturin puksutuksen! =)
Tsemppiä sulle kovasti :wave: