Keskeytyksen jälkeen..

[johananna]

Minulle tehtiin raskauden keskeytys rv:lla 18. Siitä on nyt 6 viikkoa. Luulin jo päässeeni melko hyvin sinuiksi asian kanssa, mutta taas on alkanut ahdistaa aikalailla.
Ahdistaa muiden tuttujen raskaudet, ahdistaa että "en saisi enää surra", ahdistaa että poden edelleen vauvakuumetta, ahdistaa että en halua uutta vauvaa, vaan vauvan jonka jo synnytin.. Muut saman läpikäyneet/ läpikäyvät voisitteko kertoa miltä teistä tuntui jälkeepäin? Miten suhtauduitte ajatukseen uudesta raskaudesta yms.?
Vertaistukea vailla..

 

["vieras"]

Miksi on tehty keskeytys jos on halua ollut vauvalle? Olisit miettinyt tarkemmin, tehtyä kun ei saa tekemättömäksi enää.

 

["sivullinen"]

No jospa siihen keskeytykseen oli joku ihan lääketieteellinen syy, etenkin kun noin suurilla viikoilla on tehty. Sikiöllä luultavasti jokin sairaus tai vamma. Ja tottakai saa surra.

 

[Wan]

[QUOTE="vieras";24366253]Miksi on tehty keskeytys jos on halua ollut vauvalle? Olisit miettinyt tarkemmin, tehtyä kun ei saa tekemättömäksi enää.[/QUOTE]

Olisit miettinyt itse, että syy saattaa olla vaikka lääketieteellinen. Esim. sikiö ei elinkelpoinen kohdun ulkopuolella tai ainakin vakavasti sairas.

 

["mmk"]

enkelinkosketus - sieltä löytyy vertaistukea jos on geneettinen keskeytys :hug:

 

[johananna]

sikiö olisi kuollut viikkojen sisällä kohtuun. kiitos tästä "olisit miettinyt tarkemmin"-tuesta..
tämä raskaus oli tehty ja toivottu ja sikiön synnyttäminen puolessa välissä raskautta ei ollut minkään heppoisen päätöksen takana.

 

[Maine Coon/]

:hug: Voimia sinulle.Pikkuisen synnyttäminen raskauden puolivälissä on henkisesti raskasta, on syyt mitkä tahansa.