Keskeyttääkö vai ei?

  • Viestiketjun aloittaja Sleepy Hollow
  • Ensimmäinen viesti
Sleepy Hollow
Kas siinäpä pulma. Lopullista päätöstä en tietenkään nettipalstan kommenttien perusteella tee, mutta ei siinä mitään häviä, vaikka asiaa täällä pohtisikin, nimettömänä. Alla siis tarinani.

Olen 38-vuotias nainen. Elelin taannoin sinkkuna noin 12 vuotta, reissasin ympäriinsä ja tein mitä mieleen juolahti. Muutama vuosi sitten pohdin pitkään lapsettomuutta/äitiyttä ja kävin muutaman kerran hedelmöityshoidoissa ns. itsellisenä naisena. Sairastan PCOS:ää ja kenties sen takia hoidot eivät tuottaneet tulosta. Kun sitten vielä hoitoprosessin aikana menetin työni, jätin hoidot sikseen.

Vuosi sitten tapasin miehen, jonka kanssa kävin lapsiasiaa läpi jo suhteen alkumetreillä. Hänellä on kaksi teini-ikäistä lasta edellisestä liitosta ja hän sanoi, ettei vierasta ajatusta yhteisestä lapsesta kanssani jossain vaiheessa, kunhan on itse saanut vuosia viivästyneet opiskelut pois alta. Kerroin hänelle epäonnistuneista hedelmöityshoidoistani ja PCOS:stä ja kerroin myös, että minun on todennäköisesti hyvin vaikea tulla raskaaksi.

Suhtemme ensimmäisten kuukausien aikana käytimme kondomeja aina rakastellessamme, mutta aikaa myöten kumien käyttö jäi, koska uskoimme molemmat, etten tulisi raskaaksi kuitenkaan. Toisin kuitenkin kävi - muutama viikko sitten tein suureksi hämmästyksekseni ja järkytyksekseni positiivisen raskaustestin. Kerroin asiasta kumppanilleni, hän oli vähintään yhtä hämmästynyt ja järkyttynyt kuin minäkin. Hän on kuitenkin ollut tukenani alusta asti, vaikka epäilemättä tuntee olonsa yhtä "petetyksi" kuin minäkin.

Nyt minun on päätettävä, annanko raskauden jatkua vai teetänkö abortin. Kumppanini mielestä lopullinen päätös ja viimeinen sana on minulla, kyse on kuitenkin minun kehostani ja minun elämästäni. Elämäntilanteemme kannalta abortti olisi järkevä vaihtoehto, sillä olen tällä hetkellä työtön ja kumppanillani on opinnot edelleen kesken. Olen aina ajatellut, että lapsia pitäisi tehdä vain, jos heidät pystyy itse elättämään. Toisaalta sitten taas... Olen jo 38-vuotias, joten jos ylipäätään haluan äidiksi, aika alkaa käydä vähiin.
 
"vieras"
Anna raskauden jatkua. Toista kertaa et välttämättä tule raskaaksi. Ja varmasti katuisit jos aborttiin päätyisit.

Ja aina ei kannata ajatella järkevästi, joskus voi antaa tunteiden voittaa!

Onnea raskaudesta :heart:
 
Faktahan on se ettet siitä enää nuorene. Vaikka olisi lapsen kanssa 3v kotona, niin tykkää on silti parikymmentä vuotta edessä vielä.
Jos valitset keskeytyksen ja saatkin hyväpalkkaista työtä --> halutessasi voisit koettaa taas hoitoja sen palkan turvin. Muttei ne hoidot ja raha takaa sitä että enää onnistuisitte.
 
"vieras"
Pidä lapsi. Luultavasti muuten et saa koskaan omaa lasta. Ei tuossa iässä ja tuolla taustalla ole varaa lykätä lastenhankintaa. Miehellä on sitä paitsi monta kuukautta hyvää aikaa saattaa opinnot loppuun ennen lapsen syntymää. Ja miten se lapsi niitä miehen opiskeluja synnyttyäänkään estää??
 
Et koskaan saa tietää miten paljon menetit, jos keskeytät nyt raskautesi. Et ehkä enää tulekaan ikinä raskaaksi... Rakkaus lapseen on jotain mitä kukaan ei sinulle koskaan pysty sanoin kuvaamaan, tuo pieni silkkitukka jota mahassasi kannat 9kk on vapautesi menettämisen arvoinen taatusti. Ole onnellinen että tuollainen "vahinko" sattui juuri sinun kohdallesi :) ...kaikella on tarkoituksensa.
Itselläni ikää 40v, vuosi sitten synnytin "vahinko"-tytön kolmen pojan jälkeen kun lapsiluku piti tosiaankin olla täysi, pojatkin olivat jo ihanasti kasvaneet omatoimisiksi eli luovuin suht´helposta elämästä, mutta kyllä kannatti :)
Onnea raskauteen ja vanhemmuuteen :flower:
 
No miten kauan opiskeluita jäljellä? Kuulostaa huonolta tekosyyltä. En todellakaan tekisi aborttia tuossa tilanteessa. Pidät lapsen tietysti. Voi olla viimeinen mahdollisuutesi. Sulle on sanottu, ettet luultavasti saa lapsia. Ja nyt olet raskaana! Mieti, mikä siunaus!
 
En tekis aborttia, voi olla siun viimeinen mahdollisuus saada lapsi.

Mutta loppupelissä itseppä teet päätöksen.
 
minnee
Jos lapsi on teidän molempien puolesta toivottu ja tervetullut, ja teillä on mahdollisuus tarjota lapselle rakkautta ja tasapainoinen koti, tärkeimmät asiat ovat jo kohdillaan. Et tosiaankaan enää nuorru, joten kannattaa ajatella sydämellä. Mitä sinä itse toivot ja haluat?
 

Yhteistyössä