Keskenmenot vie ilon odotukselta

On varmaan sata kertaa jauhettu tästäki aiheesta mutta.. Olin viime syksynä raskaana ja niin iloinen asiasta. Tai olihan tunteita laidasta laitaan mutta raskaus oli suunniteltu ja tapahtui pian yrityksen aloittamisen jälkeen. Melkoinen märkä rätti vasten kasvoja oli sitten kun ultrassa todettiin alkio kuolleeksi. Huh kun nousee tunteet pintaan. Lääkkeellinen tyhjennys ja etiäppäin. Lohduttauduin paljon ajatukseen että näitä sattuu ja oli vaan huonoa tuuria ja jaksoin vielä uskoa. Nyt keväällä olin taas raskaana. Testejä tuli tehtyä jatkuvasti. Oli varmistettava vieläkö näkyy viiva. Melko pian alkoi tulemaan pientä vuotoa. Ei hätää ajattelin. Se voi olla ihan normaalia ja silti kaikki hyvin. Kuhan ei runsastu ja tuu kipuja. Mieskin jaksoi tsempata. Mutta kyllähän sen jo vähän aavisti miten käy. Raskaus varmistettiin verikokeella mutta ultrassa ei sitten näkynyt enää ketään. Oli lähtenyt itsestään tyhjenemään ja tulikin ulos seuraavana päivänä. Nyt on aavistus uudesta raskaudesta. Pitäis iloita. Olla onnellinen. Hymyillä. Mutta ei. Enemmänkin vaan hirvittää tuleva. Onko tämä nyt ulkoinen? Tuulimuna? Monellekko viikolle tällä kertaa päästään? Toivottavasti tyhjenee sitten itestään eikä tarvi lääkkeellistä. Hienoja ajatuksia raskauden alkuun.. Miten ihmeessä ehkä edessä olevasta uudesta raskauden alusta voi nauttia??!! Milloin pelot helpottaa? 9 kuukauden päästä? Jos nyt olen edes raskaana. Kävin itse asiassa tänään yksityisellä verikokeessa varmistaakseni asian. Rupee tuleen tikkujen tuijottelu korvista ulos. Tulos tulee huomenna. Eilen vessassa käydessä tuli verta. Jestas että vihaan sitä. Olen aina ollut herkkä vuotaan ja tiedän että ei välttämättä vakavaa mutta kyllähän sitä paperia tuli itkusilmässä tuijotettua. Tää on nyt jo tätä. Ennen ku raskaus on etes varmistunu rupeen sekuaan..

 

Tosi ikävä ja raskas tilanne. Voimia sinulle. Toivon todella että kaikki on hyvin, olet raskaana ja kaikki sujuu hyvin.

Itselläni vähän samanlainen tilanne, kuvaamasi tunteet kuulostavat tosi tutulta. Takana minulla nyt kolme keskenmenoa (rv7, rv10 ja rv11). Lapsia ei ole, ensimmäistä yritetään. Kahdessa viimeisimmässä raskaudessa ehdittiin nähdä normaali alkio ja syke varhaisultrassa, toisessa keskenmeno alkoi myöhemmin spontaanisti ja toisessa todettiin jo pari viikkoa kuolleena ollut sikiö myöhemmässä ultrassa -> lääkkeellinen tyhjennys. Ensimmäisen keskenmenon jälkeen ajattelin myös että se oli vain huonoa tuuria, toisen jälkeen että TOSI huonoa tuuria ja eihän meille kolmatta kertaa näin voi enää käydä. No kävi sitten kuitenkin. Kahden viimeisimmän raskauden ajan olin tosi ahdistunut ja pelkäsin uutta keskenmenoa koko ajan. Minulla oli myös tiputteluvuotoa vaihdellen ja sen näkeminen vessapaperissa aiheutti aina kamalan olon ja pelon. Vaikka kuinka yritin ajatella että en voi vaikuttaa siihen mitä tapahtuu ja täytyy vain katsoa ajan kanssa, ei niitä pelon ja ahdistuksen tunteita saanut pois. Meille tehtiin toistuvien keskenmenojen takia tutkimuksia, mutta mitään selittävää tekijää ei löytynyt. Tuntuuhan tämä tosi raskaalta :/

 

Pahoittelut teille molemmille keskenmenoista, täällä yksi kohtalotoveri. Mulla takana vajaan vuoden sisällä kolme keskenmenoa, joista yksi tosin menee vissii kemiallisena virallisesti. Esikoista yritetään, joten välillä on toivo todella koetuksella. Itsekin kolmannen kohdalla pelkäsin pahinta, ja oli tosi raskasta kun se sitten kävi taas toteen, kolmannen kerranhan piti vihdoin onnistua

Toivottavasti ketjun aloittaja saisi huomenna hyviä uutisia ja kokea onnistuneen raskauden

Tervetuloa myös juttelemaan tuonne "keskenmenon jälkeen kuumeilevat" ryhmään, jos siltä tuntuu

 

Kuulostaa niin tutulta!! Minulla on takana kaksi keskenmenoa, tuulimuna ja toisessa oli sikiön kasvu loppunut 9+0. Tämän kolmannen raskauden alku oli ihan kamala ja tiputtelin verta rv 7-14. Vastoin kaikkia odotuksia olen kuitenkin kohta raskauden puolivälissä ja toistaiseksi kaikki hyvin. Tilastojen valossa sinunkin raskautesi todennäköisesti sujuu hyvin, kauheesti tsemppiä!!

 

Minulla myös takana kolme keskenmenoa. Ensimmäinen oli tuulimuna ja kaksi viimeisintä meni kesken rv. 8-9. Sykkeet ehdittiin kummassakin raskaudessa näkemään. Tutkimuksissa ei löytynyt mitään syytä keskenmenoille. Sitkeästi jatkettiin yrittämistä, vaikka epätoivoiselta tuntui. Sitkeys kuitenkin palkittiin ja nyt sylissä tuhisee ihana, pieni vauva. Olen äärimmäisen kiitollinen hänestä. Vajaa kolme vuotta tähän kaikkinensa meni.

 

Minulla myös takana kolme keskenmenoa. Ensimmäinen oli tuulimuna ja kaksi viimeisintä meni kesken rv. 8-9. Sykkeet ehdittiin kummassakin raskaudessa näkemään. Tutkimuksissa ei löytynyt mitään syytä keskenmenoille. Sitkeästi jatkettiin yrittämistä, vaikka epätoivoiselta tuntui. Sitkeys kuitenkin palkittiin ja nyt sylissä tuhisee ihana, pieni vauva. Olen äärimmäisen kiitollinen hänestä. Vajaa kolme vuotta tähän kaikkinensa meni.

Kiitos, kun jaoit tarinasi. Tämä luo toivoa minullekin. Oliko mitään vinkkiä antaa mitä teitte ns. erilailla onnistuneen raskauden kohdalla?

 

Luulisin että tutkimuksiin saattaisi päästä jos on takana 3 keskenmenoa. Tsh on ainakin hyvä mitata.