keskenmenosta kertominen pienelle lapselle

["saara"]

Hei kaikki! , ,
Sain tietää nt-ultrassa, että raskaus ei olekaan edennyt normaalisti vaan kyseessä on ollut tuulimunaraskaus. Olimme jo ehtineet kertoaa 3-vuotiaalle tulevasta pikkusisaruksesta. Asia tuli ilmi, kun hän oli piirtänyt kuvan, jossa pääjalkaisen vatsan sisällä oli toinen pääjalkainen. seuraavana aamuna sanoi, että äitin mahassa on muurahainen, vaikka asiasta ei ollut ollut kotona mitään puhetta. Katsoimme sitten parhaaksi kertoa lapselle että hänestä tulee isosisko. Tiedän, ei välttämättä ollut järkevää.

Ajattelimme, että varhaisesta keskenmenosta ei tarvitse kertoa noin pienelle lapselle. tai siis ylipäätään kertoa asiasta mitään. Ajattelin, että eihän hän ymmärrä milloin vauvan olisi pitänyt syntyä. Mielestäni hänelle riittäisi asian ohittaminen, koska mahdollisesti parin kuukauden päästä lasta taas odotettaisiin. Nyt kuitenkin erään ystäväni terapeutti oli ottanut voimakkaasti kantaa tähän asiaan (en tiedä miksi ystäväni oli halunnut asiasta keskustella), ja sanonut että tottakai (3-vuotiaalle) lapselle täytyy kertoa, esim. että kaikki vauvat eivät selviä. Minusta tuo on vähän liian rankasti sanottu. Hänestä lasta ei saa suojata puhumattomuudella, mutta minusta kyse ei ole mistään suojaamisesta. Vaan siitä mikä on tuonikäisen kansa järkevää. Lapsi on kovin pohdiskelevaa ja huolestuvaa sorttia, minkä vuoksi olin ajatellut asian väliin. kuitenkin hän välillä kyselee, ettäonko se vauva vielä sinun mahassa.

Onko paikalla asiantuntijoita? itsekin luulin asiasta jotain tietäväni koulutukseni vuoksi, mutta ristiriitaisten näkemysten edessä olen neuvoton..

 

["vieras"]

Tutun lapsi kuuli ohimennen keskustelun jossa pö

 

[fhnkf]

No en ole asiantuntija mutta voihan sen lapselle muotoilla jotenkin 'vauva ei tulekaan, se lähti takaisin koska vielä ei ole sen aika' tai jotenkin, siis ei nyt tarvitse JUURI noin sanoa mutta ei myöskään että pikkusisaruksesi kuoli ja meni pöntöstä alas.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";27965015]Tutun lapsi kuuli ohimennen keskustelun jossa pö[/QUOTE]

viesti karkasi, eli lapsi oli kuullut keskustelun jossa vauva oli kuristunut napanuoraan äidin mahassa ja oli kyllä lapsi aika pahasti järkyttynyt.. Itse sanoisin ehkä että lapsesta tulee kyllä vielä jonain päivänä iso-sisar.. ei noin pieni ymmärrä aikaa, niin että osaisi hahmottaa asiaa sen tarkemmin eli jotenkin hyvin ympäri pyöreästi.

Voimia!

 

["mievain"]

Sano, että ei se tulekaan vielä - ehkä myöhemmin. Sen jälkeen vastaa vain lyhyesti kysymyksiin äläkä tarinoi oma-aloitteisesti enempää. Lapselle riittää kun saa omiin kysymyksiinsä vastaukset.

 

[qwdqwd]

En ite ottaisi noin pikkusen kanssa asiaa esille että "no kaikki vauvat ei vaan selviä" "kuoliko se?" "juu kyllä se kuoli".. Lapsi saattaa nähdä painajaisia yms. antaisin asian olla jos tarkotuksena on tulla pian uudestaan raskaaksi. Eihän se lapsi tiiä kuinka monennella kuulla olet ja koska sen pitäisi syntyä, tai ainakaan tajua sitä niinkuin aikuiset. Ehkä 6 vuotiaalle kertoisin, mutten välttämättä vielä kun viikkojakin oli vasta niin vähän, sitten jos raskaus olisi jo selvästi näkynyt, olisi asia eri ja kertoisin. Turha pahottaa lapsen mieltä tuollaisella vakavalla asialla jos sen voit välttää, raskaus kun oli vasta niin alussa. Eri asia jos esim. pappa kuolisi, silloinhan se olisi pakko kertoa kun pappoja ei synny uuudestaan.

 

[efweo]

Tietysti jos lapsi jostain syystä kyselisi vaikka myöhemmin että mitä sille ekalle vauvalle tapahtui. Sitten kertoisin ikään sopivalla tavalla.

 

["vieras"]

Tai jos vaan sanoisi että nyt sinä höpötät, ei me olla iskän kanssamitään semmosta puhuttu. Meneppäs Liitu nuukumaan ja näe kauniita unia. Sekin voi toimia kun lapsi on niin pieni.

 

["mievain"]

Mun mielestä on väärin valehdella. Et voi kieltää sanomisiasi lapselta - kyllä hän muistaa mitä olette puhuneet ja kokee todella epäreiluna että yhtäkkiä kielletään koko asia ja syytetään höpöttämisestä.

 

[fiilaten ja höyläten]

tuulimunaraskaus ei ole keskenmeno.

 

["mievain"]

Tosta tuulimunasta mulla tuli vielä mieleen sellanenkin vaihtoehto että sanot et "ei äitin masussa olekaan vauvaa, äiti vain luuli että on muttei ole vielä. Toivotaan että sinne tulee vauva."

Tai jotain.

 

["vieras"]

Oletko jo kertonut että vauvat syntyy silloin kun isi rakastaa tarpeeksi äitiä?

 

["saara"]

No juu, ei ole sama asia, se nyt ei ollut tässä olennaista. En viitsinyt otsikoida että "tuulimunasta kertominen pienelle lapselle". Keskenmeno jouduttiin kuitenkin käynnistämään Cyloteceillä, kun ei ollut spontaanisti tyhjentynyt vk 12 mennessä.

kiitos kommenteista, varmaankin jotenkin näin teemme, että kerrotaan vauvan matkan kestävä vähän aikaa, jos vielä kyselee.

ap

 

[Mintus]

Kertoisin lapselle, että "Muistatko kun puhuttiin että äidin vatsassa on tulossa uusi vauva? Se olikin erehdys, eli me luulimme isän kanssa väärin. Olemme kuitenkin tilanneet sinulle siskon tai veljen, mutta me emme itse voi päättää koska sellainen tulee. Nyt odotellaan uudelleen että siellä alkaisi tuntumaan siltä, että uusi vauva on tulossa."

 

["mie"]

Me kerrottiin keskenmenon jälkeen 3 vuotiaalle, että vauva oli kipeä ja sen takia meni taivaaseen. Monesti kyllä myöhemminkin kyseli, että miksi meni taivaaseen yms. mutta musta oli kyllä silti parempi kertoa..

 

["kerttuli"]

No mutta eihän 3-vuotias ymmärrä vielä ajan kulua. Ellei nyt ihan nero ole. Vaikka olette sanoneet hänelle, että pikkusisar syntyy 9 kk päästä, ei hän ymmärrä oikeasti, että vauvan pitäisi syntyä tyyliin ensi kesänä. Ehkä hän vain odottaa sitä joskus syntyväksi. Itse tekisin niin, että en kertoisi kuin tyyliin "kyllä se vauva varmaan sieltä joskus tulee". Jos siis olisi tarkoitus yrittää uutta heti perään. Ja sitten kun on uudelleen raskaana ja raskaus on enemmän varmalla pohjalla, niin alkaisin puhumaan uudelleen näistä päivämääristä. Luulisin, että 3-vuotias unohtaa pian tuon, jos siitä ei juurikaan puhuta. En ainakaan itse alkaisi puhumaan mistään taivaaseen menosta.

Mintus kertoi myös erittäin hyvin, miten asian voisi muotoilla.

 

["mie"]

Anteeks ei ole tarkoitus jälkiviistastella, mutta ei kyllä kannattaisi noin varhaisessa vaiheessa kertoa vielä lapsille mitään. Vasta ultran jälkeen. Eikö olisi voinut vaan todeta, että ei äidin masussa mitään muurahaista ole, älä höpsötä. Mutta kun se on jo tapahtunut, niin mielestäni olisi ihan hyvä sanoa, että te vain erehdyitte, ei sieltä olekaan vauvaa tulossa, ainakaan vielä. Niinhän te ihan oikeasti luulittekin. Turha valehdellakaan. Ei se lapsi siitä järkyty.

Voimia menetykseen ja tärppionnea teille!