Keskenmenon todennäköisyys

[Sofia-79]

(kopioitu sivuilta: http://www.avoin.helsinki.fi/laaketiede/S1.html)

KESKENMENO
Aivan normaalisti alkaneista raskauksista noin 30% menee kesken. Nämä ovat ns. kemiallisia raskauksia eli nainen ei välttämättä ole edes tiennyt olevansa raskaana, vaikka kuukautiset ovat olleet myöhässä. Keskenmeno tapahtuu 3-4 päivää myöhemmin kuin kuukautisten pitäisi alkaa. Nämä varhaiset keskenmenot johtuvat siitä, että alkio on poikkeava tai ei kiinnity kunnolla kohtuun.
Hyvin varhaisten keskenmenojen lisäksi keskenmenoon päättyy n. 10% raskauksista. Suurin osa keskenmenoista tapahtuu ennen 12. raskausviikkoa. Jos raskaus on kestänyt 12 viikkoa ja ultraäänitutkimuksessa nähdään sikiön sydämen syke, raskaus harvoin päättyy keskenmenoon. Suurimmassa osassa keskenmenoja alkiossa on niin vakava kehityshäiriö ettei raskaus ei jatku. Kolmen peräkkäisen keskenmenon jälkeen on jo aiheellista tutkia, voisiko keskenmenoihin olla jokin erityinen syy. Tällaisia syitä voivat olla esimerkiksi vanhempien kromosomitranslokaatio tasapainoisessa muodossa (piilevänä), tai kohdun poikkeavuus tai kohdunkaulan kanavan vajaatoiminta.

Lisäksi jos nyt noin yleisesti kohdunulkoisen riski on vain 2% luokkaa, tuulimunan todennäköisyyttä en tiedä, niin jos oletettujen kuukautisten alkamispäivästä on jo mennyt tuo 3-4 päivää, niin jäljellehän jää enää tuo 10%. Toki mahdollista on, mutta paljon todennököisempää on että raskaus jatkuu Olenko tulkinnut oikein tilastoja?? Tämän avulla jaksais paremmin tuonne 12 rv:lle, minkä jälkeen enää tosi pieni mahdollisuus keskeytyä! Toivotaan parasta kaikille meille!!!

 

[Miksi?]

Mikä tämän pointti oli? Keskenmeno ei koskaan ole mukava asia, mutta mun suhtautuminen on vähän että jos raskaus on mennäkseen kesken, niin se menee, vaikka mitä tekisi. Siihen ei voi odottava äiti vaikuttaa millään lailla. Miksi siis tehdä siitä niin suuri numero?
Tilastojen tutkiminen ei hyödytä mielestäni ketään. Aika menee melko nopeasti ja ennenkuin huomaatkaan ovat nuo odottamasi 12 viikkoa takana.

 

[tulkintaa]

Kyllä mä tulkitsisin samalla tavalla. Eli 90% todennäköisyys, että raskaus ei mene kesken tuon 3-4.n päivän jälkeen.

Eihän ne tilastot mitään auta, mutta kyllä ainakin itse ymmärrän hyvin, mitä tällä haet takaa. Aikanaan kun panikoin itse niskaturvotuksen kanssa, luin kaikki mahdolliset tilastot ja keskustelut siitä, miten muille on käynyt ja pohdin todennäköisyyttä. Tutkimusten mukaan kuitenkin terve vauva tulossa.

Onnea odotukseen! Totta on, että jälkikäteen katsottuna 12 viikkoa menikin todella nopeasti!

 

[Ei kannata viilata pilkkua]

Mun mielestä menee vähän hiusten halkomiseksi tuo jos aletaan erittelemään keskenmenon todennäkyisyyttä vielä tuon 12 riskialtteimman viikon sisällä. Eli ei vielä suuresti kannata tuuletella, jos raskaus jatkuu kolme-neljä päivää oletettujen kuukautisten alkamisen jälkeen. Varmemmalla pohjalla tosiaan ollaan rv 12 jälkeen.

Itellä on aikanaan todettu keskenmeno viikolla 10 ja ultraäänessä nähtiin, että alkio oli ollut kuolleena jo viimeisen kuukauden. Mitään merkkejä en siitä saanut kuin vasta tuolloin kymppiviikolla. Nyt odotan toista lasta ja täytyy myöntää, että nuo ensimmäiset 12 viikkoa oli kyllä tämänkin tulokkaan kohdalla yhtä kyttäämistä ja vessapaperiin vilkuilua, jos oli vähänkin kipuja...

 

[todennäköisyys]

on aina todennäköisyys, ja kyllä ne muakin hiukan lohdutti. Mutta silti, se 10 % ja vielä se 7% joka on joskus 7. viikon jälkeen, sattuu aina jonkun kohdalle. Joten itse keskenmenon kokeneena suhtaudun näihin niin, että se joko sattuu tai ei satu kohdalle tällä kertaa.

Tietysti se ajattelutapa voi antaa helpotusta, ja hyvä, jos se stressiä vähentää.

 

[Monnia]

Mä olen pahoillani kaikkien niiden puolesta jotka on joutunut km kokemaan.

Silti hieman on ärsyttänyt kun palstoilla ei aina anneta ihmisten iloita raskaudesta vaan tullaan kirjoittamaan "älä vielä iloitse, voit saada keskemenon".

Jos 10% päätyy keskemenoon ennen 12 viikkoa, siis tässä ei ole varhaisia keskemenoja, niin suurin osa raskauksista jatkuu onnellisesti. Jos ei ole km takana eikä aihetta keskenmenoon, miksi niitä pitää pelätä. Onhan todennäköisempää että raskaus jatkuu kuin että se keskeytyy.

 

[todennäköisyys]

No, ei se aina aihetta vaadi, että saa keskenmenon. Mutta ymmärrän siis pointin, ja kyllä itsekin haluan raskaudesta täysillä iloita. Kokemus vain on tehnyt varovaisemmaksi, ja se harmittaa itseäkin välillä. Pudotus on vain hirveän kova, jos ajattelee, ettei se mun kohdalle osu - ja osuukin. Itselleni kävi juuri näin, eikä kyllä käy toiste. Meinasi koko maailmalta pohja pudota.

 

[tilastoja tilastoja]

Tästä asiasta löytyy hiukan erilaisia tilastoja tilastojen perään. Tässä yksi mielestäni aika hyvä, mutta tässä tulee huomata, että aika on laskettu hedelmöityksestä eli kyseessä ei ole suoraan raskausviikot:

http://www.tekay.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=20&Itemid=66

Itselläni on takana yksi lapsen syntymään päättynyt raskaus ja sen jälkeen tuulimuna, joka paljastui alkaen pienellä vuodolla viikon 9 lopussa. Nyt menkat on tuon 3-4 päivää myöhässä, uskon olevani raskaana, mutta en vielä juhli. Laittamani linkin mukaan sikiölläni olis nyt 70% mahkut, noin about. Eli 30% menis vielä kesken tässä vaiheessa tuon mukaan... Ja kun olen jo yli 35, niin saumat senkuin huononevat.

Olen havainnut, että toiset hihkuvat onnessaan jo plussasta, omassa raskaudessani aloin pitämään sitä totena puolivälin jälkeen Nyt haluaisin lasta kovasti ja haluaisin jo kuuluttaa raskaudesta kaikille, mutta kai sitä on hissukseen oltava ja vain toivottava että kaikki jatkuu hyvin seuraavat pari kolme kuukautta ja sitten oltais jo ns. turvallisilla vesillä.

 

[:(]

Turvallisena rajana pidetään tuota 12 viikkoa: silloin km olisi TODENNÄKÖISESTI tapahtunut jos kyse on kromosomipoikkeavuudesta tms.
22 viikkoon asti puhutaan keskenmenoista, sen jälkeen kohtukuolemista. Kohtuun kuolee vuosittain Suomessa noin 200 lasta. Ja kun laskuihin huomioidaan myös synnytyksessä ja ensimmäisen elinviikon aikana kuolleet, luku pomppaakin jo jopa 600.
Usein kohtukuolemille ei syytä löydy (kuten ei keskenmenoillekaan), jolloin puhutaan kohdun sisäisestä kätkyt kuolemasta. Mahdollisia syitä kohtukuolemaan voi olla: raskausmyrkytys, istukan irtoamisesta johtuva hapenpuute tai muusta syystä johtuva hapenpuute, tapaturmat, napanuorakomplikaatiot, tulpat jne.
Itse menetin kolmannen lapsen kolme viikkoa ennen laskettua aikaa. Syytä ei löydetty. Sen jälkeen on ollut vielä lisää surua kun sain km:n rvkolla 16 ja vielä 14.
Näihinkään syytä ei ole löydetty.
Ennen menetyksiä minulla on kaksi lasta.
Raskaudesta pitäisi voida nauttia ja iloita mutta kun suru kohtaa, se kohtaa. Sille harvoin mitään voi. Kun on menettänyt, pelko on konkreettinen. Tietää mitä on menettänyt.
Ei pidä tuudittautua siihen että asioita tapahtuu muille mutta ei itselle. Itse niin ajattelin kunnes...