Miksi kiirehtiä kertomaan? Onhan se ihanaakin ihanampi asia jakaa läheisten kesken,mutta toisaalta taas,miksi pimittää,koska nämä läheiset varmasti ovat keskenmenon sattuessa hyvinkin tukena.
Kakspiippuinen juttu.
Minä kerroin ekasta raskaudesta viikko kaks plussauksesta.Tokasta kerroin nauvolan jälkeen,kun kuultiin sydänäänet.Sit tuli keskenmeno viikolla 11+ ja olin jo ehtinyt kertoa vaikka kenelle.Ei kyllä kieltämättä jaksanut sitten selitellä kaikille,että noh...näin nyt kävi.Neljäs kerta kun tuli,niin olin viisaampi ja kerroin tasan kahdelle kun plussasin.Omalle miehelle ja parhaalle kaverille,jonka kanssa sain jakaa alkumyrskyt.Kuultiin sydänäänet ja ultrattiin jua viikolla 20 jälkeen aloin kertomaan muillekkin.Osa vasta nähdessään sanut tietää.
Ja tämä vika (neljäs) oli minulle paras tapa,että jos vielä joskus tulen raskaaksi,niin toimin näin.
Mutta onhan se niin kiva kertoa heti,kun tuntuu,ettei jaksa olla kertomatta,mutta totuus on,että keskenmenojen riski pienenee viikko viikolta,mutta niitä sattuu yllättävän paljon vielä viikon 16 paikkeilla.
Koita hakea näistä keskusteluista keskenmenoista juttuja.Muistaakseni jossaki vaiheessa oli ns gallup (vaikka kuulostaa ihan kamalalta sanalta koko keskenmeno-gallup )