Keskenmenon jälkeen uusi raskaus

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja äidiksi tulemisen suruja
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

äidiksi tulemisen suruja

Vieras
Meillä sellainen tilanne, että edellinen raskaus päättyi keskenmenoon 11. viikolla. Sen jälkeen meni pari kuukautta, ja tulin uudestaan raskaaksi. Nyt tämä uusi raskaus on 10. viikolla.

En ole ollenkaan osannut vielä raskaudesta iloita, ensimmäinen ultrakin on vielä edessä päin, joten enhän edes voi tietää, onko kohdussa elämää.

Mietinkin nyt, että onko jotenkin haitallista tulevaa äiti-lapsi-suhdetta ajatellen, etten ole osannut nauttia alkuraskaudesta ollenkaan?
Voiko vaikuttaa jotenkin suhtautumiseeni lapseen, tuleeko se olemaan jotenkin erilaista pelon varjostaessa raskautta, ainakin näin alussa?
Edellisessä raskaudessa, joka siis meni kesken, olin alusta alkaen todella onnellinen, ja suunnittelin jo kaikkea vauvantarvikkeitakin. Nyt en ole mitään tuollaista pystynyt miettimään. Tuntuu koko ajan etten raskaana olisikaan.
Pelottaa että tulen hulluksi tai jotain näiden ajatusteni kanssa, enkä pysty rakastamaan vauvaa ollenkaan. :(
 
Ihan vaan ala luottavaisesti relata. Ultran jälkeen kun näet kaikki hyvin, niin olo myöskin parempi. Toki rakkaus lapseen syntyy. Nyt vaan mieli varovainen keskenmenon vuoksi.
 
Minulla on ollut kaksi keskenmenoa ennen tätä raskautta, joka on nyt viikolla 31.
Keskenmenot olivat viikoilla 14 ja 9.
Alkuun en halunnut edes ajatella että voisin tämän lapsen saada ja kävinkin neuvolapsykologilla puhumassa ajatuksistani ja peloistani, mikä ainakin minua auttoi kovasti.
Vasta viimeisen kuukauden aikana olen tosissani alkanut kiintyä lapseen ja ajatella, että minusta tulee äiti. Olen alkanut jutella vatsalle ja silitellä sitä, ihailla isoa mahaa. Mihinkään tämmöiseen en pystynyt aiemmin. En enää koe että negatiivinen suhtautumiseni raskauteen haittaisi, koska ne positiiviset tunteetkin sieltä viimein tulivat vaikka se aikaa veikin. Ja niiden myötä nyo alun pelot ym. ovat unohtuneet.
Tsemppiä, voi viedä aikaa ennen kuin osaat nauttia, mutta se päivä tulee vielä.
 
Kiitos kauniista ja lohduttavista sanoistanne.
Onneksi raskausaikakin on sen verran pitkä, että varmasti vielä niitäkin positiivisia tunteita ja rakkaudentunnetta ehtii kehittyä, vaikka tällä hetkellä olo onkin kaikkea muuta.
Onnellista odotusta Meritähti!
 
Minulla oli kaksi keskenmenoa viikoilla 19 ja 16. En saanut mitään irti raskaudesta, kun tyttö syntyi huokaisin helpotuksesta. Ihanaa kun en enää tarvinnut pelätä. Nyt uusi vauva mielessä, ehkä seuraava raskaus olisi positiivisempi kokemus.
 
Mulla on itelläni edellinen raskaus päättyny keskenmenoon viime keväänä ja tulin uudestaan raskaaks ja nyt on menossa rv14+6. En myöskään itse pystyny ihan alussa nauttimaan raskaudesta kun pelkäsin todella paljon että saan taas keskenmenon tai sit se kehittyvä sikiö kuolis kohtuun. Ekan ultran jälkeen alko jo pelko väistyy ton onnellisuuden tieltä ja nyt nautin ihan täysin tästä kaikesta, enkä anna sen pelon hallita vaikka tietysti vieläkin tulee toisinaan tunne et onkohan tolla meijän pienokaisella tuolla kohdussa kaikki hyvin. En usko että äiti-lapsi suhde on mitenkään riippuvainen siitä että onko nauttinu alkuraskaudesta vai ei. Mä uskon että kyllä säkin alat nauttia raskaudesta sitten kun olet käyny ekassa ultrassa ja huomaat että teijän pienokaisella on kaikki hyvin. Jos tuntuu että pelko alkaa hallita liikaa, niin yksi on tietysti se että juttelet neuvolassa tosta ja sun tuntemuksista. Juttelu jonkun vieraan kanssa vois tehdä tossa tapauksessa hyvää. Puhuin ite neuvolassa siitä et pelkään et tääki tulee kesken ja voin sanoo että vähän helpotti asioitten ymmärtämistä. On inhimillistä tuntea pelkoa nyt kun on kokenut keskenmenon ja ei sitä helposti unohda. Toivon että kykenet vielä nauttimaan raskaudestasi ilman pelkoa =) . Uskon että kaikki järjestyy ja sun pienokaisella on kaikki hyvin, onnea ja jaksamisia sulle :hug: .
 
Minulla myös ap:n kanssa melko lailla samanlainen tilanne, itse olen tosin 15. viikolla. Rakkaus lapseen on luja jo nyt, mutta pelko menetyksestä on niin suuri, että en ole antanut itselleni vielä lupaa iloita asiasta täysin. Kukaan ei miehen lisäksi tiedä odotuksestani. Ulkopuoliset saattaisivat ihmetellä, miten voin suhtautua uuteen raskauteen näin neutraalisti ja "tunteettomasti". Itse tiedän, että rakkaus odottaa sisälläni ja kun keskenmenon arvet hieman haalistuvat muistoissa, annan tunteilleni paremmin vallan.
 

Yhteistyössä