Keskenmenon jälkeen raskaana

[Katsu*]

Jane75:Itselläni oli sama homma.En np-ultrankaan jälkeen ollut rauhallisin mielin.Rakenneultran jälkeen ehkä pikkusen helpotti.Ja vaikka liikkeitäkin tuntui niin sitten kun niitä välillä tuntui vähemmän niin joka kerta ajattelin että onkohan vauva elossa vaikka tiesin että välillä vauva voi olla vilkkaampi ja välillä rauhallisempi.
Ja ei ne keskenmenot koskaan unohdu.Aina edelleen tilanteita jolloin ne tulevat mieleen.Eikä niiden tarvitsekaan unohtua.Ensimmäisen keskenmenon jälkeen ajattelin etten kyllä kestä toista ja nyt on tullut jo mieleen etten kyllä kestäisi kolmatta vaikka tässä ei mikään vauvakuume olekaan.Enkä myöskään kestä enää kolmatta noin rankkaa synnytystä vaikka palkinnot ovat olleet mitä ihanimpia
Raastaa niin lukea toisten surullisia kokemuksia.......

 

[Jane75]

Kiitos kaikille vastauksistanne, tänne on niin ihana kirjoitella huolista kun te kaikki ymmärrätte niin hyvin. Juu, en kyllä usko että epävarmuudesta ja huolesta koskaan pääsee kokonaan eroon, ja se on kyllä surettanut ettei tästä raskaudesta pysty silleen ihanan naiivisti nauttimaan, mutta täytyy vaan yrittää hyväksyä että näin ovat asiat, ja toivoa parasta eli että lopputulos kuitenkin on se sama. Vihdoin viimein sain viikonloppuna kerrottua appivanhemmille raskaudesta (olisi kyllä ollut mielestäni miehen asia kertoa, mutta hän vaan on näissä asioissa todella saamaton), ja anoppi innostui todella paljon ja alkoi jo suunnittelemaan kaikkea, juuri kuten pelkäsinkin. En minä vielä ole osannut asennoitua siihen että vauva olisi syksyllä tulossa. Ehkä pikkuhiljaa kuitenkin. Täytyy vaan yrittää sulkea korvat kun anoppi on lähettyvillä.

Piti Mimikselle sanoa että täältä löytyy dopplerin omistaja. Hankin sen silloin ekan km:n jälkeen rauhoittamaan mieltä, ja siitä oli ainakin itselle tuolloin todella paljon hyötyä, muuten olisin varmaan viikoittain ravannut ultrassa. Huonoina puolina että kestää hetken ennen kuin niitä sydänääniä edes voi kuulla (ehkä rv 12 eteenpäin), ja joskus oli todella vaikeaa löytää ne sydänäänet jolloin paniikki meinasi iskeä. Mutta ehkäpä ne doppleritkin ovat muutaman vuoden aikana kehittyneet, ja ovat tarkempia. Ihan netin kautta ostin. Olen miettinyt että pitäisi kaivaa se esiin taas, nyt kun kerrankin olen taas niin pitkälle päässyt että ne sydänäänet olisi mahdollista löytää. En vain ole vielä rohjennut, jos niitä ei vielä syystä tai toisesta kuulu niin menee yöunet taas pipariksi...

Torstain lääkärinkäyntiä odotellessa, oikein hyvää viikon alkua teille kaikille toivottelee

Jane 13+6

 

[Minttuli80]

Ellu oot kyllä onnekas, kun teilä on ultrat järjestetty noin hyvin!! Missäs asutkaan, taidan muuttaa sinne?!!! Meidän neuvolassa ei tosiaan ole ultraa. Tässä kaupungissa kaikkien neuvoloiden ultrat on keskitetty samaan paikkaan. Ymmärrän tietysti, että se on jollain tavalla järkevää. Mut toisaalta taas.. Esim kun mulla oli ennen km pientä vuotoa, niin en päässyt neuvolan kautta ultraan ja sain taistella tieni, et ottivat edes sairaalaan ultrattavaksi. Mun mielestä ultraan pääsemisen ei pitäis olla ihan noin vaikeeta.

Mimis tosi ihana kuulla että sulla vuoto on loppunut! Ja pääset taas ultraan tarkistamaan tilanteen! Tulethan jakamaan taas hyvät uutiset ultrassa meidän kanssa! Tarrasukkia sulle vielä mukaan! Mun ultraan "enää" kaks viikkoa ja kaks päivää... Voispa vaan nukahtaa pariksi viikoksi.

Jane harmi, että anoppi aloitti hössöttämisen. Voin kuvitella miltä se tuntuu. Mun veljen vaimo hössöttää jo nyt ja pitää itsestäänselvyytenä, että lapsi tulee. Vaikka se on myös itse kokenut keskenmenon... Kuvittelee kai, et niitä tulee vaan yksi ja sit kaikki onkin hyvin?? Ärsyttää vaan, kun kuvittelin et oisin saanut siltä tukea tähän raskauteen, mut nyt en viitsi edes omia tuntemuksia sille jakaa. Mut onneks täältä sitä tukeakin saa! Jaksamisia myös sulle tämän epävarmuuden keskellä!

Tänne ei pahemmin mitään uutta kuulu, oireet on vähän helpottanut. Kävin facebookissa aamulla ja alkoi heti ärsyttää, kun siellä entinen työkaveri ilmoitti raskaudestaan. Tuntuu et kaikki vaan sikiää ympärillä... Vaikka ihanaahan se on. Sitä vaan haluis, että se ihanuus jatkuisi myös omalla kohdalla riittävän pitkään... No, ens viikolla pääsen jo antamaan verinäytteitä ja seuraavalla viikolla ultraan. Mietin vaan, että miten naiset on ennen kestäneet, kun ultraa ei ollut vielä keksitty!!

Ai niin.. ystäväni lähetti minulle linkin erään Salattujen elämien näyttelijän haastattelusta. Hän kertoi siinä keskenmenoistaan, joita taisi olla jopa kuusi! Sai hän toki kaksi lastakin. Mutta hurjaa on se mitä toiset joutuu kestämään. En pysty edes kuvittelemaan kuutta keskenmenoa. Mut tosi hienoa, että asioista on taas julkisuudessa puhuttu!

tsemppiä kaikille jaksamiseen!

Minttuli 9+4?

 

[Tipsuliini]

Minttulikin olet jo tosi pitkällä! Tsemppiä sinne ultran odotteluun! Luin itsekin joskun pahimmissa alakulon hetkissä tuosta Salkkari-tyypistä, ja kieltämättä sen rinnalla omatkin (ainakin toistaiseksi) kaksi km:a tuntuu aika mitättömiltä... :/

Mä kans pääsin edellisellä paikkakunnalla kunnallisella puolella ultraan siksi, että oli aiempia km:ja. Viime raskaudessa riitti tosiaan yksi km ja tämä perinnöllinen juttu syyksi, ja tässä nykyisessä pääsin oman mielenterveyden vuoksi, koska edellinen oli tm. Mutta harmittavan harvassa paikassa tosiaan ymmärretään, miten tärkeää se yläpäänkin hyvinvointi on sen raskauden kannalta.

Jane, mulla mies oli yllätyksenä tilannut meille viime viikolla dopplerin Eli vkl meni ahkeraan pienen sykettä kuunnellessa. Se on niin uskomattoman rauhoittavan kuulosta! Pelkäsin kovasti, etten saa niitä kuulumaan, sillä edellisellä kerralla neuvolassa ei onnistuttu vielä. Samoin ehdin eilen illalla säikähtää jo pahemman kerran, kun ei pientä meinannut löytyä millään. Mutta siitäkin huolimatta en kyllä vaihtaisi kyseistä vekotinta mihinkään!

Ihmeen nopeasti tämä aika on kyllä kulunut, onneksi. Enää puolitoista viikkoa ja päästään jo lapsivesipunktioon. Toivon mukaan ajankulu ei sitten pysähdy senkään jälkeen vaan pian saisi tietää missä mennään. On nimittäis vyötärölle tullut sen verran monta senttiä jo tässä viime viikkoina, ettei pysy enää kauaa salassa...

Hienoa Mimis, että vuodot on nyt loppuneet! Toivottavasti ei enää sinun tarvitse niitä säikkyä!

Kaikille hyviä vointeja! Pysykööt turhat stressailut ja huolestumiset poissa!

Tipsuliini rv 13+5 (?)

 

[Ellu*]

Olen todella iloinen että meillä voidaan ultrata usein, kuitenkin laite on saatu neuvolaan lahjoituksena joten muuten ei sielläkään olisi mahdollisuutta katsoa pientä.

Tänään mulla on pelottanut ihan sikana, vaikka ke lähestyy ultra jotenki pelko kaikesta kohoaa koko ajan!

Tämäkin muuten tilasi angeldoplerin =) ei kyllä vielä kuulu mutta ehkä pari viikkoa ja sitten =)

Mulla myös oireena että jos jättää syömättä pari tuntia niin kamala öklötys ja nälkä iskee...sitten rinnat kipeät koskettaessa ja masua rupluttaa välillä! Mä en tiedä mikä mua pelottaa...ettei siellä näy mitään...mä kuitenki tiedän sen hedelmöittymis ajan kohdan suht oikein niin....huhuh!!

tsemiä muillekin tähän pelkoon...ensin jännätään että raskaudutaan ja sitten pelätään tätä...ei ole helppoo =(

 

[HMM83]

Heissan taas täältäkin suunnasta!
Ei oo ehtiny, eikä saanu aikaseks kirjottaa kuulumisia kun ei oikein mitään uutta ole ilmaantunut. Ylihuomenna on taas kontrolliultra jota mie kovasti jännitän, mutta muuten koitan vaan asennoitua ajatukseen että ei ole enää kun 2-3 viikkoa, niin pikkuinen ihan luvan kanssa saisi tulla jo ulos..
Huima ajatus..tosin edelleenkään en sitä tajua. Sitä on käyttänyt koko raskausaikansa siihen että on jännittänyt millon keskenmenoa ja millon mitäkin, että nyt loppumetreillä on aivan uskomattoman vaikeaa ymmärtää että loppu on näin lähellä..ja valitettavasti näin ollen on myönnettävä että raskaudestani en ole osannut juurikaan nauttia oikeastaan koko aikana. :/
Nyt (jopa!) ajoittain tulee levollinen olo kun yöllä makaa hiljaa ja pikkuinen möyrii mahassa niin että on suolet ja muutkin sisuskalut solmussa, tai kun masussa on kamala hikka ja koko killi pomppii kun tietää että keuhkot kehittyy.. Pääasiassa mie kuitenkin vaan odotan että raskaus olisi ohi ja voisi keskittyä stressaamaan muita asioita..

Noh..sellanen vuodatus siis tällä kertaa..ja täällä jatketaan edelleen torstain odottamista..
Neuvolassa ainakin kaikki oli tänään ihan hyvin..

Voimia kaikille hirveästi ja tzemppiä taas jatkoon..

-HMM83 ja tiitiäinen 34+6-

 

[HMM83]

Täältä ultrakuulumisia. Olo on kun puulla päähän lyöty kun itse olin menossa vaan kontrolliultraan, mutta siitä tulikin pidempi vierailu.
Vastoin neuvolatädin arveluita oli poitsu edelleen perätarjonnassa ja koska viikot on jo niin pitkällä ja raskaudessa on ollut riskejä ja muuta härdelliä, niin suunniteltiin synnytystavaksi sektio ja päivämääräksi 29.4. jos ei välissä mitään tapahdu.. omituinen ajatus..
Aloittivat samalla myös riskiraskauden tehoseurannan ja tästä eteenpäin käydään viikon välein ottamassa pikkuisesta sydän ja liikekäyrää ja kahden viikon päästä vielä kerran ultrassa..
Tänään on siis juostu jos jonkinlaisessa käyrässä ja ultrassa ja anestesialääkärin luona ja vasta-aine labroissa jne,jne,jne..
Ja nyt on tosiaan hyvin hämmentynyt olo. Koko raskauden stressin jälkeen on annettu etukäteen päivä jolloin lapsen pitäisi syntyä.. jos tulee aikaisemmin, niin sitten leikataan vaan päivystyksessä, jos taas kääntyy tässä välissä, niin sit kai mietitään uudelleen, mutta muuten siis 29. päivä..
Olo on toisaalta hyvä, mutta toisaalta pään päällä on suuren suuri kysymysmerkki ja sen seurauksena pillitin lekurissa sieluttoman paljon kun kaikki stressi alko vyöryä kerralla sisällä..
Täällä siis jäädään asiaa sulattelemaan..

-HMM83 ja tiitiäinen 35+1-

 

[J-R]

Oho mitä kuulumisia HMM83! Joku yrittää nyt väittää sulle että saat vauvan ja kertoo vielä koska =) !!!!! Tosiasiahan on, että raskausajan kestosta huolimatta on ihan käsittämättömän vaikea ymmärtää, että synnytys on tulossa ja sen seurauksena myöskin vauva. Mäkin luulin että asia tulis selvemmäksi alkuraskauden jälkeen, mutta epätodellista se on edelleen. Vaikka mäkin nautin pikkuisen myllerryksestä ja näen ja tunnen liikkeitä.... ihan oikeesti.. vauva??? Mun lempiopas on se neuvolasta saatu jonka otsikkona on "meille tulee vauva". Otsikon sisäistäminen on paljon hankalampaa kuin tietojen jotka sieltä sisältä löytyy =)

En oikein tiedä miltä uutiset nyt susta HMM tuntuu. Mä jotenkin aattelen, että tehoseuranta on hyvästä, koska sun ei sitten tarvi miettiä ja murehtia koko ajan vaan tiedät missä mennään. Sektion ajankohdan tietäminen on kyllä outoa...mutta ehdithän sä sitten valmistautua ajatukseen. Joka tapauksessa raskausajan stressi on sulla on pian ohi. Yks vaihe elämästä päättyy, ja uudet haasteet alkaa -se vauva pitää jotenkin pitää hengissä !

Mitäs kaikki ultralaiset ja alkupelkojen kanssa kamppailevat? Millä mielellä Tipsuliini punktiota odottelee? Jane ja Mimis ja Ellu ja kaikki, mikä tilanne? Miten päivät ovat kuluneet? Oletteko pysyneet järjissänne? Mä muistan että mulle tuli jossain vaiheessa sellainen kauhea tyyneys, että elän vaan päivä kerrallaan ja otan vastaan mitä tulee. Kuitenkin siis vasta sen varhaisultran jälkeen, jossa nähtiin pikkuruiset sydämensykkeet. Sitä ennen ensimmäiset 3 viikoa olivat helvetilliset.

Voi kunpa kaikki pystyisivät pääsiäisenä pikkuisen lepäämään, ja ihan pikkiriikkisen vaikka nauttimaan siitä, mitä juuri nyt tapahtuu. Mä mietin vielä usein että mitä jos en olisikaan tullut uudelleen raskaaksi, ja se saa mut kiittämään kaikkea tuolla jossain (en ole kiovin uskonnollinen) ja paremmin tajuamaan miten onnekas olen nyt.

Piti sanomani vielä tuohon doppler-keskusteluun, että olisin saanut kaverilta lainaan, mutta en ottanut koska pelkäsin just sitä että en saa itse ääniä kuuluviin aina kun haluaisin, ja siitähän vasta paniikki olisi tullut. Oma ratkaisuni oli siis käydä ekstrakertoja neuvolassa aina kun usko meinasi loppua. Nyt tuntuu, että ehkä ensi raskaudessa voisin dopplerista jo nauttiakin..

Selatkaapa naiset ketjua taaksepäin, niin huomaatte että niin ne viikot vaan vierivät... Ja pikkuiset salamatkustajat vahvistuvat koko ajan!

Munarikasta pääsiäistä kaikille

 

[Ellu*]

Kuulumisia kyselitte, kävin siellä nvl:ssa ja siellä se täti katsoi ultralla mutta oli niin valoisaa ja pieni vielä ettei saatu näkyville mitään...joka taas luo tuskaisia ajatuksia mieleen mutta viikkoja vasta 6. Ensi ke oikeaan ultraan ja koko ajan yritän itselle jankuttaa että kyllä siellä vauva on! Nvl täti sanoi että niin kauan kun oireet on niin on myös vauva, vittu tässä nyt sitten koko ajan hinkaan tissiä ja mietin et onkohan nyt huonoolo ja väsyttääkö normaalia enemmän...eli aika perseestä. Pelottaa et jos 7+1 ei näy mitään niin mä en kestä.....tää on siis niin HIRVEETÄ. Koitan vaan rentoutua ja ajatella saan vauvan ja kyllä siellä jotain on. taas sitten hetken kuluttua pelko valtaa mielen. Kunpa nämä viikot menisi äkkiä ja tietäisin että siellä on joku eikää vaan tm,....

ihanaa kun osalla jo niin pitkällä. mukavaa pääsiäistä kuitenkin kaikille. <3

 

[Jane75]

Voi Ellu, tsemppiä paljon sinulle, tosi raskaita aikoja elelet, tuo alkuraskauden epävarmuus on kyllä sitä kaikkein pahinta aikaa. Ihan hyvin voi olla niin että se vaavi on vain niin pieni vielä ettei sen takia paljoa näkynyt, eikös se tuohon aikaan ole ihan jokusen pienen millimetrin vain? Joten voimia sinulle jotta päivät kuluisivat nopeasti ja saisit pian hieman varmennusta. Hyvältä kuulostaa kuitenkin tuo että voit ultrassa käydä vaikka viikoittain, itse olen tähän saakka ollut jo viidessä ultrassa . Itselle kävi muuten niin että olin siinä rv 7-8 paikkeilla ihan varma että kesken taas meni, minulla on yleensä niihin aikoihin niitä ongelmia ilmaantunut, ja kun sitten kaikki olikin kunnossa niin jotenkin olin jo mahdollisen km:n mielessä läpikäynyt eikä sen jälkeen ole enää tuntunut yhtä pahalta. En tosin vieläkään pysty sisäistämään että meille mukamas olisi syksyllä vauva tulossa, mutta joka tapauksessa ei ole noiden kauhupäivien jälkeen enää tuntunut yhtä pahalta. Jospa sinullakin alkaisi kaikki menemään oikeaan suuntaan ensi ultran jälkeen, näin toivon.

HMM83:llakin oli aika hurjia uutisia - ymmärrän kyllä hyvin että pelottaa, tuo synnytyspäivämäärän saaminen jotenkin tekee tästä kaikesta niin paljon konkreettisemman. Nyt vaan jäitä hattuun, ehkäpä se pikkumies vielä ymmärtää kääntyä - ja jos ei niin onhan tässä vielä vähän aikaa sulatella ajatusta. Minulla on muutama kaveri läpikäynyt sektion, enkä ole mitään kauhutarinoita kuullut, joten kyllä se hyvin menee. Nyt muuten kannattaa sitten alkaa nukkumaan ihan urakalla ja varastoon , koska sitten kun se vaavi tulee niin ne ajat ovat auttamattomasti takanapäin. Käyhän taas kertomassa kuulumisia!

Tosi kiva kuulla kanssa J-Rn, Tipsuliinin ja Minttulin kuulumisia, niin se aika vaan hissukseen kuluu ja rv:t kasvavat.

).( - siellä torstain neuvolalääkärillä oli minulla taas kauhunhetkiä, niitä sydänääniä ei meinannut löytyä millään... Kyllä ehti niiden sekuntien/minuuttien/tuntien (tältä ainakin tuntui) ajan monen monta ajatusta harhailla pääkopassa. Tiedätte kyllä varmasti jokainen miltä tuntui. Ja kun sitten vihdoin viimein se jumputus kuului oli kyllä helpotus melkoinen. Eli enpä ole vieläkään sitä kotidoppleria kaivanut esiin, jos ei edes neuvolalääkäri meinannut saada niitä sydänääniä kuuluviin niin en kyllä vielä uskalla itse alkaa yrittämään. Mutta jospa parin viikon kuluttua jo voisi, viimeistään silloin kuitenkin taas epävarmuus varmasti hiipi kummittelemaan ja jollakin tapaa täytyy pystyä rauhoittumaan.

Pläääh, poitsu heräsi päikkäreiltä, pakko mennä pelastamaan. Oikein hyvää ja rauhallista pääsiäistä teille kaikille!

Haleja, Jane 14+2

 

[Jane75]

Katsu ............... km 12/07, ku 11/08 ......................... poika syntynyt 11.1.10
HMM83 ............. km 5/09 ......................................... LA 5.5.10
Tiitu-tii ............. km 5/09, 8/09 ................................ LA 21.5.10
J-R ................... tm 7/09 ........................................ LA 30.5.10
Sarppa75............kkm 8/09..........................................LA 11.7.10
Tilkku ................ km 7/09 ........................................ LA 21.7.10
Erica ................. kkm 10/07 ..................................... LA 31.8.10
viljonkkatyttö ..... km 10/09 ....................................... LA 23.9.10
Tipsuliini ............ km 7/09, tm 11/09 ........................... LA 30.9.10
Jane75 .............. kkm 9/06, 3/09, 9/09 ....................... LA 30.9.10
Minttuli80 .......... kkm 10/09 ....................................... LA
Mimis ................ km 05/09 ........................................ LA 15.11.10
Ellu .................. kkm11/09......................................... LA 24.11.10
Tiukku .............. km /09 ............................................ LA


Päivin Tipsuliinin ja minun LAt, neuvolassa minullekin loppujen lopuksi lyötiin luukkoon tuo 30.9. joten ihan samoilla mennään!

Mites muuten Erica ja viljonkkatyttö, teistä ei ole kuulunut piiiiitkään aikaan? Ja entäs Tilkku?

 

[J-R]

Voih Ellu, sullahan on nyt sitten menossa just ne kamalimmat päivät, joitka kestää jokainen ainakin miljoona tuntia ja jolloin rauhallisen olon saavuttaminen on ihan mahdotonta. Me käytiin varhaisultrassa 7+6, jolloin pikkusydämen läpätys näkyi ruudulla. Lääkäri sai kyllä näyttää sen monta kertaa, ei ollut ihan helppoa itse huomata. Täällä pidetään sulle peukut ja varpaat pystyssä. Tä porukka todella tietää millaista se ekan ultran odottminen on.

Janekin on jo "pitkällä"! En voi edes kuvitella miltä tuntuisi jos pikkuisen sydänäänet ei tulisi heti kuuluviin. Hui, minkä säikähdyksen koit! Mä itse mainasin viimeksi hermostua meidän neuvolalääkärille, kun se vaan lätkäisi sen anturin siihen vatsalle ja samantien pois, vaikka mielestäni äänet kuuluivat tosi vaimeina. Kiltti neuvolantäti kun aina antaa kuunnella rauhassa ja etsii voimakkaat äänet. Mulla oli omasta mieletä rakenneultara kamalan myöhään 20+jotain, joten Janen viikoilla juoksin neuvolassa kuunteluttamassa sydänääniä ehkä kertaviikoisesti, ja odottelin vauvan liikeitä tuntuvaksi. Muistatko Jane millä viikoilla esikosta tunsit liikkeet? Ne on sitten niin ihania kun niistä tietää että pienellä on kaikki hyvin (paitsi silloin kun toinen ei ole liikkunut pitkään aikaaan ja alkaa hermostuttaa).

Täällä ei muuten kuulu mitään ihmeellistä. Tänään poksuu 32+0 eli 33. raskausviikko alkaa. Ihan mieletöntä =) Milloinkohan mun ajatukset alkaa askarrella synnytyksessä? Ei vielä ainakaan. Ens viikolla saadaan varasta aika synnärin tutstumiskäynnile. Kivaa ja kamalaa=)

Pääsiäisen jatkoja kaikille!

 

[Ellu*]

Kiitos , olen varma että jos nyt ens ke 7+1 tai seuraavana ma 7+6 ei näy niitä sydän ääniä nii ei siellä mitään ole, mut mulla on toisaalta koko ajan sellainen fiilis et kyllä siellä jotain on. Mut sitten se oireiden tarkkailu josta puhuin on menny aivan äärimmilleen saatan hinkata tissiä minuutin välein ja muutenkin vahdata kehoaan....tosi ärsytävää kunpa vain vois unohtaa nytn hetkeksi sen ja näkisi vain pikkuisen niin vähän helpottaa! Pelottaa kuitenkin että jos ei näykkään mitään niin miten siihen valmistaudun en halua kokea uudestaaan sitä järkytystä jonka viimeksi koin!

se neuvolatäti oli kyllä niin surkea katsomaan sillä mitään, ensinnäkin ei edes pimeää huonetta vaan aurinko paistaa täydellä teholla ikkunasta, sitten kun se laittoi näyttöä vaaleemmalle et näkyy yleensäkin jotain muuta kuin mustaa niin sit mun suolet vaan poukkoili eteen. Se sanoi että huoneen pitäisi olla ihan pimeä ja kun näyttö on oikean tumma se näyttää nestekohdat ja sikiön eikä ylimääräistä kuten suolet!!

J-R olet jo tosi pitkällä , pian saat nyytin syliisi =)

Jane uskon että kun ei niitä elintärkeitä ääniä kuulu niin joka hetki kasvaa ajatus siitä että nytkö sille sattui jotain...tosi pelottavaa..mutta onneksi kaikki palasi ennalleen ja saitte äänet kuuluville =) sulla on jo onneksi ne pahat viikot takana ja km riski paljon pienempi=)

mukavaa loppu pääsiästä

ellu 6+4

 

[Tilkku]

Täällähän minä . Käyn aina päivittäin lukemassa kuulumisia, mutta oon näköjään itse ihan hirmuisen laiska kirjoittamaan. Ehkä sitten kun jotain oikeesti tapahtuu. Nyt on erittäin seesteinen vaihe menossa. Liikkeet tuntuu hyvin ja pieni möyriikin kiitettävän aktiivisesti, ettei enää tarvitse huolestua, jos hetkeen ei mitään kuulu. Hankintojakin ollaan jo pikkuhiljaa tehty. Vaunutkin pitäisi käydä tilaamassa ensi viikolla! Muutamat pienet vaattetkin on jo kaappiin eksynyt. Olo on tosi onnellinen nyt kun väsymys on hävinnyt. Nautin täysin siemauksin isosta mahastani ja mielumin iltaisin seuraan masun hötkymistä iltajumpan tahdissa, kuin jotain tylsää sarjaa telkkarista..

On ollut mahtavaa lukea, kuinka teillä kaikilla raskaudet vaan etenee ja kaikki on hyvin. Onneksi on ultrat, joissa voi käydä tilannetta tarkistamassa. Oon monta kertaa ajatellut, että mitenköhän silloin kun äitini odotti minua, kun ei ollut yhtään ultraa. Ei kai sitä osaa kaivata sellaista, jota ei ole tarjolla. Voisivat kyllä yksityisellä hieman alentaa noita hintojaan.

Ihanaa pääsiäistä kaikille ja hyviä hetkiä masujen kasvatteluun

Tilkku rv24+4

 

[Erica.]

Heippa!

Täällä minä kans. Olen ollut toosi laiska kirjoittamaan ja käymään täällä kun ei oikein ole ollut mitään uutta raportoitavaa. Täällähän on meneillään vaikka sun mitä! HMM83:llakin alkaa h-hetki lähestyä! Samaten J-R:llä! Hui ja ylijänskää!

Jane, ei mullakaan helpottanut olo np-ultran jälkeen mutta viikosta 16 lähtien on stressi hävinnyt. Joten uskoisin, että sit kun alat tuntemaan liikkeitä on olo paaljon parempi !

Aloin tosiaan viikosta 16+ tuntea liikkeitä (pari epävarmaa 15+) ja sen jälkeen ne ovatkin olleet päivittäisiä Joten se kummasti auttoi tohon epätietoisuuteen. Olen ollut ihan äimän käkenä kuinka voi olla mahdollista tuntea ensisynnyttäjänä liikkeet näin aikaisin mutta niin se vaan on. Liikkeet on oikeen tomeria eikä niistä voi erehtyä <3. Kävin pari viikkoa sitten yksityisellä kun tuli epäilys hiivasta ja samalla siellä sitten ultrattiin. Lääkärikin totesi että onpas vilkas kaveri
On ollut aivan uskomattoman ihanaa ja samalla todella hämmentävää tuntea elämää omassa kropassaan. Miehelle tämä näyttää olevan hiukan vaikeeta kun hänkin haluaisi niin ne tuntea, mutta vielä toistaiseksi ei olla onnistuttu. Vauva jotenkin aina vaistoaa kun vieras käsi tulee masulle ja hiljenee :/

Tasan viikon päästä ois sitten rakenneultra. Mies (ja tottakai minäkin) odottaa sitä kuin kuuta nousevaa, hän ei ole nähnyt pienokaista sitten np-ultran joten hinku on suuri. Minä sain vähän välihelpotusta kun kävin siellä yksityisellä tässä välissä

Täällä kaikki puuskuttaa eteenpäin, ihanaa! Ellulle kovasti voimia jaksaa odottaa sinne ultraan. Pidän kaikki peukut ja varpaat pystyssä, että siellä olisi kaikki hyvin!

Erica 18+6

 

[Minttuli80]

Farkkujen nappi ei mene kiinni!! Onko muilla maha kasvanut/turvonnut niin paljon vielä näin alussa? Tuntuu ihan hassulta... Kävin vaa-alla tarkistamassa olenko vain lihonnut, mut paino ei ole noussut. Vielä viikko siihen ultraan. Toivottavasti aika menee nopeesti. Pahoinvointi on helpottanut taas enemmän ja eilen pystyin pitkästä aikaa kävelemään kunnon lenkin.

Erica ihanaa, että tunnet jo liikkeet niin hyvin! Kyllä se varmasti vähän sitä omaa oloa ja stressiä helpottaa. Tsemppiä rakenneultraan!

Ah, Ellu tuo alkuaika oli niin hermoja raastavaa!! Ja tiedän tuon tunteen myös noista oireiden vahtaamisesta.. Toivottavasti ultrassa jo sykkeet näkyisi, niin saisit vähän mielenrauhaa itsellesi.

Janellakin ollut kauhunhetkiä, hui! Varmasti olisin itsekin ollut ihan sydän sykkyrällä ja jännittänyt kuuluuko niitä ääniä. Onneksi kuitenkin kuului! <3

Minttuli 10+5

 

[Katsu*]

Minttuli:Joo,kyllä olin noilla viikoilla jo sen näköinen ettei enää edes voinut oikein peitellä raskautta vaikka halusin sen np-ultran jälkeen vasta muille kertoa.En kyllä kertonutkaan kuin vasta sitten mutta moni oli jo aiemmin katsellut siihen malliin meikäläisen mahaa että varmasti odotttaa vauvaa.Ainoa joka uskalsi kysyä oli äitini.Esikoista odottaessa maha ei kyllä ollut alusta asti niin selkeä.No tästä raskaudesta sainkin kerättyä itselleni noin 23kg Joista 10 kg edelleen jäljellä....

Katsu ja Jonni vähän vajaa 3kk.

 

[Tipsuliini]

Minttuli: mä en ole entisiin farkkuihini (paitsi niin rennompiin malleihin) mahtunu enää moneen viikkoon. Enkä kyllä mihinkään muihinkaan housuihin eli pari vkoa sitten kävin jo ekat mammahousut hankkimassa.

Ihanaa Erica noi liikkeet, varmasti aivan mahtavaa niitä kuulostella! Ei ole enää pitkä aika sinullakaan, että on sen rakenneultran jännäilykin ohi. Ja pääsette pian taas katselemaan pienokaistanne

Tilkullakin aivan ihania kuulumisia! Ihan hymyilyttää lukea pikkuisen möyrimisistä - itsekin sitä ihanuutta odotellessa!

Ellulle paljon tsemppiä ultran odotteluun! Kyllä se pienen sydän sieltä löytyy, olen ihan varma siitä!

Huh, J-R, nuo kolmosella alkavat viikot kuulostaa niiiin kaukaiselta!! Voimia sinulle, myös niiden synnytysjuttujen pohdiskeluun, kunhan niiden aika koittaa!

Onneksi Jane sen pienen äänet sieltä löytyivät lopulta! Voin niin kuvitella sen tunteen! Olen itsekin maannut erinäisen kerran siinä pöydällä ja vain odottanut ja odottanut eikä mitään kuulu... :/ Mutta sinulla ja pienokaisella kaikki hyvin!

Itse sitten kävin eilen neuvolassa jälleen. Sydänäänet löytyivät samantien, kun anturi masulle laitettiin. Kovasti pikkuinen yritti karkuun päästä ja potkut ja liikkeet kuuluivat hyvin myös dopplerin kautta (olin muuten luullut, että ne äänet on vaan mun mahan muljahduksia! ) Sain noottia lihomisesta eikä terkkari millään suostunut ottamaan huomioon, että oli ilta, olin syönyt hyvin ja vaatetta oli paljon päällä. Kävin nimittäin vkl:na aamupainoa kotona mittaamassa ja se vaaka oli kyllä eri mieltä asiasta. Nyt sitten olen lievästi harmistunut ja tuntuu, että tämä masukin, josta olen niin ylpeä ollut, on muuttunut inhottavaksi läskimakkaraksi :/ Typeräähän tämä on, mutta minkäs sitä itselleen voi. Noh, perjantainapa viimeistään unohtuu turhat murheet, kun on sen lapsivesipunktion aika. En uskalla vielä edes ajatella asiaa enempää, sen verran hirveältä ajatus taas tuntuu. Ja varsinkin ne seuraavat pari viikkoa, jotka epätietoisuudessa joudumme elämään. Vielä en ole töissä kertonut eikä kukaan ole mitään arvaillutkaan. Saa nähdä, pystynkö tuloksiin asti venyttämään asian paljastamista...

Onnellista masunkasvatusta itse kullekin!

Tipsuliini rv 14+6

 

[Tiukku]

Ihanaa Jane,että kaikki oli kunnossa ja sydänäänet löyty<3

Minttulille tsemppiä päiviin ennen ultraa


Hmm...tänään ois tasan rv 7.... neuvolan laskujen mukaan muutama päivä enempi, mutta kun tiedän millon ovis oli tikkujen ansiosta, niin olen laskeskellut suunnilleen sen mukaan sitten...


Tissit on turvoksissa ja arat kun niitä painelee... aamupahoinvointi on jälleen löytänyt luokseni, lähinnä yökkäilyjen merkeissä. Välillä valtaa vähän epämääränen olo ja joskus tulee kamala nälkä niin,että tuntuu oikein vatsassa asti ihan kunnolla.


Hermoheikkona rauniona kait tällä elellään..välillä on parempia päiviä ja välillä mut valtaa sellanen mielenkaaos, ettei tää voi taaskaan onnistua. Kaiken sekoitti uutinen,että 19-vuotias serkkuni on 4.kuulla raskaana...pääsiäsiloma alko todella hienosti kun kuulin ton. Siinä mä sitten vollotin maailman epäreiluutta, enkä todellakaan itkenyt ilosta. Asia mitä en voi vieläkään sulattaa..vaihtaa miestä kuin sukkia, seurustellut nyt pari kuukautta ja pamahtaa paksuksi..anteeks jos oon itsekäs idiootti hirviö, mutta musta tuntuu vaa pahalta..repii jotenkin omat haavat auki...ja pistää miettimään,että miksi.

Kaippa sitä ois joskus mentävä varhaisraskauden ultraan... ehkä...on semmoset traumat vaan ultrasta et tekis mieli skipata koko juttu ja elää elämää. Puuh..


Vuotoja , mitään sen kovempia kipuja ei ole...ei lohduta mua. Tiedän nii n hyvin,että kaikki voi olla pielessä vaikkei oliskaan vuotoja tai kipuja, kuten marraskuussa kävi.

Ai niin , marraskuusta puheenollen.....arvatkaapas mihin kohtaan , jos kaikki menee hyvin, mun tuleva la osuis? Se osuis täsmälleen niihin päiviin ku viime marraskuussa mun km todettiin..mitä kohtalon ivaa....jospa sitä ens marraskuussa istuis sairaalan sängyllä vähän toisenlaisissa mietteissä ja puuhissa.

Päivät matelee..ei oikeen pysty keskitymään kunnolla mihinkään..mutta jospas tämä tästä

 

[Minttuli80]

Luulin jo että pahoinvointi oli helpottanut, mut vielä mitä! oksensin viidesti peräkkäin tänään ja oon voinut tosi pahoin... No, nyt oksentelun jälkeen tuntuu, et olo olis taas vähän parempi. Oli ihan kamalaa! Mähän oon tähän mennessä vaan yökkäilly ilman oksennusta, vaikka oisin työntäny sormetkin kurkkuun... hyi! Just tunti sitten söin ja nyt kaikki sit tuli ulos. pah!

Tiukku mulla oli myös välillä kamala nälkä noilla viikoilla. Jouduin monesti yölläkin nousemaan syömään, kun vatsa murisi niin kovasti. Sulla on muutenkin henkisesti raskaat viikot menossa. Itselläni vähän helpotti kun nt-ultra lähenee. Vaikka mua pelottaa myös ihan sairaasti et mitä siellä mahtaa sit näkyä. Edellinen km selvis juuri siinä vaiheessa. Voimia jaksamiseen ja toivotaan, että joskus se ultraan menokin olisi ihana kokemus niinkuin monilla muilla!

Lohduttavaa myös tietää, et muillakin on maha paisunut ulos housuista jo alkuvaiheessa. Mä jo ajattelin, että oon ihan epänormaali. Sinnittelen kuitenkin ultran tuomia uutisia ennen kuin menen ostamaan isompia pöksyjä.

 

[Ellu*]

Hei kaikki kävin tänään siellä ultrassa , ja siellähän uiskenteli pikkuinen vauva...sydän löi todella kovaa ja äänekkäästi =)

Olen niin onnellinen ja pienokainen vastasi viikkoja <3

ellu 7+1

 

[Mimis]

Hienoa ellu <3

Tipsuliini - miten lapsivesipunktio sujui?

Mä myös kävin eilen ultrassa. Alkio oli kooltaan noin 2 cm, ja uskokaa tai älkää näytti jo pieneltä ihmiseltä Saatiin sellainen edestäpäin otettu kuva jossa näkyy selkeästi pää, maha ja pienet kädet ja jalat <3

Minttuli80 - mulla on maha paisunut, mutta taitaa johtua vaan siitä kun olen syönyt kuin hevonen ja liikkunut tosi vähän

Viikonloppuja arvon naiset!

Mimis ja ihme 8+5

 

[J-R]

Mimis, elämä on joskus tosi ihmeellistä =D Se on ihan käsittämätöntä, kun on tottunut vihaamaan ultrassa käyntiä ja sitten yhtenä kauniina päivänä siellä näkeekin jotain sellaista mitä on koko ajan odottanut. Sun masussa on pieni vauvan alku! Onnellisuus välittyy sun kaikista viesteistä...

Ellu, sullakin on varmaan tosi huojentunut olo! Tällä kertaa se todella tapahtuu!! Kunpa pystyisit nyt rauhoittumaan ja nauttimaan, se tekee vauvallekin hyvää =) Mäkin huojennuin!

Minttuli, mullakin oli pahoinvointia 15+ asti, en kylläkään oksentanut vaan yökin. Se väsyttää kamalasti. Mua lohdutti silloin aina ajatus siitä, että mikään fyysinen pahoinvointi ei oo sen pahempaa kuin se henkinen helvetti joka km:stä seurasi. Aika rajua, mutta mulle tehosi. Sitäpaitsi km:stäkin huolimatta joskus saa tuskastua raskauteenkin. Toivon että sullakin pahinvointi pian helpottaa. Ainakin mulla keskiraskauden seesteisyys ja hyvä olo toteutuivat. Ainakin rakenneultran jälkeen =) Ai, joo, mullakin alussa turposi vatsa jonkin verran. Mulla keski kamalan kauan, ennenkuin vatsa alkoi näyttää raskausvatsalta, kun kohtuni on taaksepäin kallellaan, ja vauva oli aika "syvällä". Nykyisellä kokemuksella voin kertoa, että kyllä se vauvamasu tulee esiin "vararenkaan" sijaan. Ottakaa paljon valokuvia itsestänne ja vatsoistanne naiset, asioita unohtaa hämmästyttävän nopeasti!!!!

Tiukku, kyllä sinäkin raskaana olet! Mustakin tuntui siltä, etten halua enää koskaan milloinkaan ultraan, mutta mieheni toiveesta varattiin silloin se varhaisultra, ja kun päivämäärä oli tiedossa odotin sitä kuitenkin. Tosin olo oli kuin mestattavaksi menossa, mutta silti. Tsemppiä vaikeisiin viikkoihin! Ai, piti vielä sanomani, että nuo raskausuutiset on kyllä pahoja kohdattavia. Kurjaa, kun tulee kurja mieli. Uskon, että mielesi tasoittuu kun varmistuu, että omassa masussasi asusteleva pikkuinen voi hyvin.

Tipsuliini, millaisia uutisia!?! Vai taitaakin olla niin, että tuloksia ei saa ihan heti..miten pärjäilet?

Neuvolassa on mukavaa, mikäli tuntuu että oma neuvolantäti ymmärtää omia ajatuksia. Mäkin olen naureskellut, että musta tuntuu aina neuvolassa kuin olisin menossa painovartijoiden punnitusryhmään. Olen kuitenkin vältellyt painon tarkkailua, ja sen sijaan panostanut kehoni viestien kuunteluun ja hyvälaatuiseen ravintoon. Kummasti sitä kuitenkin kuuntelee toisten kommentteja, ihan kuin sitä yrittäisi saada hyvääksynnän sille että tekee varmasti kaiken "oikein". Mä saatoin loukkaantua samana päivänä kahdelle ihmiselle: toiselle, joka sanoi, että onpa sulla pieni maha vielä, ja toiselle, joka sanoi, että onpa sun vatsalla jo kokoa. Nyt kyllä naurattaa =)

Katsu, vähänkö Jonnikin on jo kasvanut! Miten teillä arki sujuu? Minkälainen pikkumies Jonni on?

Erica lähestyy puoltaväliä, ONNEA! Vauvan liikkeet on kyllä ihan parhaita! Meilläkin mies oli kovin kärsimätön. Yritin ottaa häntä mukaan kertomalla vauvan liikkeistä päivänkin aikana esim. tekstiviestillä töihin, ja niistä kyllä mies tykkäsi ihan kamalasti. Ja jos on kärsivällinen mies niin ennepitkää se töytäisy tuntuu kyllä käteenkin. Jos sua kiinnostaa, voin tarkistaa päiväkirjasta millä viikoilla mies tunsi ekan liikkeen. Tällä hetkellä meidän suurinta hupia on katsoa/tunnustella vauvaa, kun liikkeet näkyy jo hurjina vatsan päältäkin. Melkein saa jo kantapäästä kiinni =) Ps. rakenneultra on ihan parasta!

Tilkku, sinäkin kuulut meihin pitkänmatkalaisiin! Hienoa etttä voit hyvin ja pystyt jo täysillä nauttimaan raskaudesta! Tule silti aina välillä kertomaan kuulumisia, joohan?

Jane ja muut, miten menee?

Täällä elellään jo vähän "raskaampaa" vaihetta. Vatsaon jo aika íso, ja liikkuminen on hidastutnut. Maailma alkaa myös kapeutua, en pysty oikeen kiinnostumaan mistään ja vaivun helpoti omiin ajatuksiini. Mielialani on ollut tosi rauhallinen tähän asti, mutta nyt kun unet alkavat olla katkonaisia ja käyn vielä töissä, alkaa mielikin heitellä. Vajaat 2 viikoa enää töitä jäljellä. A

 

[J-R]

Viesti lähti lapasesta =) Meillä on ikivanha tietokone joka temppuilee, enkä jaksa nyt tapella sen kanssa. Kaikki siis täällä hyvin, ja nyt lähden pallomahaani ulkoiluttamaan. Aurinko paistaa!

T: J-R, rv 32+5

 

[Katsu*]

J-R : Jonni on tänään 3 kk ikäinen.Tarkkoja mittoja en vielä tiedä koska neuvola vasta ensi viikolla.Mutta luultavasti hän on 60 sentin tienoilla ja painaa päälle 6 kiloa.Arki sujuu nyt hyvin.Jonni on niin kiltti,rauhallinen ja helppo hoidettava.Ja ne hymyt tuntuu sydämmessä asti .Yöllä ei valvota ollenkaan ja päivälläkin tykkää nukkua monen tunnin unet.Oikeastaan kaipaa sitä jo että hän olisi enemmän hereillä.Olen tässä mietiskellyt jotakin kiva harrastusa meille.Ehkä vauvauinti tai muskari..Avoimessa päiväkodissa olemme jo muutaman kerran käyneet toisia lapsia ihmettelemässä.

Katsu