Keskenmenon jälkeen haaveilevat

[Mimis]

Hansu - mulle ei ole tehty kaavintaa, mutta olen kuullut että sen jälkeen vuoto loppuu nopeasti.

Blääh..menkkaoireita näkyvissä.. muutama finni tullut naamaan jotka tulee aina ennen menkkoja ja äsken tuli vähän verta paperiin kun kävin vessassa =( höh.. eli eiköhän se täti kurvaa paikalle pian!

 

[Jane75]

Hansu - mulle tehtiin kanssa viime km:n yhteydessä kaavinta (ensin yritettiin lääkkeillä mutta kuukauden vuotamisen jälkeen mulla nousi kuume, eli kaikki ei ollutkaan tullut ulos). Ja kaavinnan jälkeen mullakin vuoto oli vähäistä ja loppui muutaman päivän kuluttua, sellaista hieman rusehtavaa tuli ehkä korkeintaan sen viikon verran. Eli ymmärtääkseni tämä on tavallista, yleensä kaavinnassa saavat kohdun hyvin tyhjennettyä. Mulla kesti sitten 5 viikkoa että ensimmäiset menkat tuli, yleensä kierto noin 33 päivää.

Mimis - no voi höh todellakin, toivottavasti kyse olisi vielä väärästä hälytyksestä ja ne menkat kuitenkin pysyisivät poissa. Itselläni kävi itse asiassa kerran niin että luulin jo menkkojen alkavan, mutta vuoto oli hyvin vähäistä muutaman päivän, odottelin koko ajan että milloinka alkavat oikein kunnolla. Mutta eivät sitten alkaneetkaan vaan vuoto loppui, ja kun tein sitten lopulta raskaustestin niin se näytti plussaa, ja nyt sen raskauden tulos nukkuu juuri päikkäreitä yläkerrassa. Eli vielä pidellään peukkuja pystyssä.

 

[mamma-67]

Hansu varmaan muistaa minut tuolta odottajien puolelta. kävin tässä lomien jälkeen pyörähtämässä tuolla helmikuun odottajissa ja luin sunkin joutuneen toisen keskenmenon "uhriksi". Tylsää..... ja surullista, mutta kiva huomata, että sullakin riittää uskallusta ja uskoa. Itselläni on siis ollut kaksi km 12/08 ja 07/09 sekä kaksi kemiallista niiden välissä. Tein lääkkeellisen tyhjennyksen 23.7 ja vuosin noin viikon.
Nyt ollaan harrastettu sexiä ihan normaalisti ja toivon raskautuvani pian Jos tässä vielä pitää keskenmeno kokea niin tulkoon sitten. Tällä kerralla kävin tota surua läpi pakoilematta ja sitten olen laittanut kaikki energiani tämän "mahan" pois saamiseen.
Lenkkeilen, Kävelen, ja uin sekä pysyn dietillä. KM:n aikana minulle tuli 10 kiloa lisää painoa ja sellainen maha, että kaikki luulevat minun edelleen olevan raskaana vaikken ole raskaudesta kenellekkään kertonutkaan. Kummasti noi endorfiinit vaikuttaa positiiviseen ajatteluun ja iloitsenkin nyt päivä kerrallaan jokaisesta pois menneestä grammasta ja vähän vähemman puuskutellusta hölkästä Ajattelin myös, että tulevan raskauden kannalta on hyvä olla hyvässä fyysisessä kunnossa. Hei tsemppiä oikeesti kaikille ja pikaisia plussa puhureita!!!!!!!!!

 

[Emmy80]

Kylläpäs muutamilla on ollut ikäviä kokemuksia terveydenhuollon ammattilaisista. Oikein pahaa tekee. Muistan tosiaan kuinka Norjassa lääkärit ym. olivat aivan ihania ja niin täysillä mukana työssään. Meidänkin neitin kotiutumisen jälkeen lastenlääkäri soitti kotiin ja kysyi kuulumisia, mikä oli tosi ihana juttu. Siitä huomasi kuinka he välittävät potilaistaan. Ja meille sanottiin, että AINA saa soittaa jos jokin, pienikin, asia askarruttaa.

mamma-67 - Mä oon purkanu kans tämän kaiken pahan olon lenkkeilemiseen, vaikka se ei oo koskaan ollutkaan maailman ihaninta puuhaa. Haluan olla kunnossa taas ennen seuraavaa raskautta. Meillä mies kans lenkkeilee puolimaratonia varten ja sain siitä itsellenikin pienen kipinän, tosin en ihan maratonia (enkä edes puolikasta) aino juosta. Jospa sais edes muutaman kilon pudotettua niin hyvä olis.

Voi ei mimis! Toivottavasti olisi väärä hälytys tai valemenkat. db

Meen huomenna taas verikokeisiin ja sitten näkee missä mennään. Toivottavasti hcg ois laskenu lähelle nollaa, jotta olisin edes pikkusen lähempänä uutta yritystä. Mut vuotoa tulee vielä vaan

 

[Hansu78...]

Mamma-67 ja Emmyn ainakin muistan helmikuisista, kiva kun tekin ootte täällä Kyllä me tästä vielä jollain ilveellä noustaan, niinkuin kaikki muutkin!!!!

Toivottavasti Mimiksellä oli väärä hälyytys.. onhan vielä toivoa?

Emmylle tsemppiä, että verikokeen tulokset on jo nollassa. Mulla tuli menkat viimeksi viikko sen jälkeen, kun oli verikokeissa ollut raskaushormonia 1,1. Ehdin olla vuotamatta välissä vain viikon muistaakseni ja menkat alkoi tasan 4 viikkoa lääkkeellisen jälkeen. Ne olikin sitten tosi niukat ja se kostautui sitten seuraavissa, jotka oli verrattavissa ihan niinhin teiniaikojen tulviin :/

Just kun eilen sanoin, etten juurikaan enää vuoda niin illalla alkoi taas menkkakivut ja yön aikana oli tullut siteellinen paksua verta :/ Jotenkin ei onneksi tällä kolmannella kerralla ole niin kiire aloittaa yritystä. Viimeksi olin tosi malttamaton enkä millään olisi jaksanut odottaa edes niitä ekoja menkkoja. Nyt rauhallisin mielin eteenpäin, vaikka tietysti tämä asia on mielessä paljon, sitä en voi kieltää.

Ja eikun maalaamaan eteinen loppuun, oon ollut tosi tehokas täällä kotona nyt. Pitäisköhän munkin alkaa lenkkeilemään. Mulla on nyt jo siitä raskauden alusta tippunut 4kg, koska olin niin huonovointinen eikä tehnyt mitään mieli syödä. Nyt on enää 6kg projektia jäljellä, jippii Tsemppiä muillekin painon tiputukseen, senkin on todettu nostavan hedelmällisyyttä

 

[J-R]

J-R ilmoittelee nyt itsestään, ja onnittelee plussannutta! Annatte toivoa meille muille! Ja pahoittelut kaikille samaan veneeseen joutuneille. Kirjoittelin jotain viikko sitten, mutta sitten en kyennytkään lukemaan vastauksia. Nyt tuntuu, että olo alkaa ihan pikkuisen helpottua. Lohdullista kuulla teiltä muilta, että pitkään on toipuminen kestänyt. Tuntuu itsestä vieläkin, ettei ole ihan heti valmis uuteen yritykseen, vaikka miehen kanssa on sovittu että heti menkkojen jälkeisestä kierrosta aloitetaan...

Hansu78:lle ja muutamille muillekin; itsekin luin helmikuisten ketjua, la olisi ollut meillä 16.2.2009. Nyt olen saanut päänsisäisen laskurin pois päältä, mutta uskon että ensi helmikuusta voi tulla vaikea. Tänään olisi ollut lääkärineuvola, mutta kävinkin sen sijaan verikokeessa mittauttamassa hcg:n. Tuloksen saan huomenna. Ei jännitä, jotenkin uskon että kaikki on tullut pois. Lääkkeellisen jälkeen vuotoa kesti minulla 8 päivää, sen jälkeen ei mitään.

Kuukautisten odotteluun voi mennä nyt sitten viikkoja, mutta ehkä se on vaan hyvä toipumisen kannalta? Tunnistan monen mainitseman tuon urheilunhalun, itsellä viime viikkoina hyvä olo on oikeastaan ollut vain juoksulenkkien jälkeen. Tuntuu hirveän tärkeältä, ettei kukaan nyt vaan kysy, että oletko sä raskaana...

Lomaa jatkuu vielä ensi viikon puolelle, mutta kyllä oikeastaan koko aika on mennyt ihan sumussa, menetyksen ja epäonnistumisen tunteiden kestämisessä. Elämän jatkumisen huomaa jo, mutta jotenkin koko maailma kuitenkin nyrjähti paikoiltaan...

Nautitaan kuitenkin loppukesän auringosta, mä en ainakaan kaipaa tässä olossa syyspimeää...

 

[mamma-67]

Kyllä minusta kovasti tuntuu, että nämä kesken menot ovat prosesseja muiden elämän prosessien rinnalla. ( Se mikä ei tapa, vahvistaa) Luonto on niin ihmeellinen, että valmistaa täydellisen maaperän siemenille kasvaa, jotensakin samalla tavalla uskoisin että nämä raskaudet, vaikka keskenmenneetkin, ovat osa raskautumis prosessia. Kohtu valmistuu raskauteen ja siemenistä valikoituu paras Roomaakaan ei rakennettu päivässä. Jotenkin uskon myös, että jollain tavalla olemmekin erittäin onnekkaita, vaikkei meidän raskautumis prosessi menekkään niin kuin odotamme tai niinkuin se "naapurilla" menee. Vuoden päästä meillä kaikilla on jo nyytti sylissä tai tuloillaan. Kun pahalta ololta kerkeää, alkaa kummasti näkemään hyviäkin asioita, kuten minulla esim, suhde mieheeni on syventynyt, usko elämään on vahvistunut,
enkä todellakaan usko olevani huonompi kuin muut vaan yhtä kokemusta rikkaampi.
Lueskellessani tätä pinoa ei voi muuta ajatella, kun miten upeita ja rohkeita kaikki on ja kun elämä on opettanut ettei mikään ole itsestään selvyys niin odotan innolla niitä ilon kuvauksia ja riemun määriä, kun jokaisen oma prosessi edistyy. Tottahan on että joillain on oikeasti sellaisia sairauksia ja että lapsen saanti on mahdotonta, mutta en yrittämälläkään usko, että se koskisi ketään täällä kirjoittanutta Antakaa anteeksi jos tuon liikaa positiivista ajattelua tähän väliin , mutta minkä kukaan itselleen mahtaa.Tietenkin suru on ensin surtava pois.Itselläni tuo prosessi ajattelu auttoi eniten. Eihän me mitään lastenteko koneita olla

 

[Mimis]

mamma-67 - kiitos kauniista sanoistasi =) Olen kyllä samaa mieltä kanssasi, vaikka välillä iskeekin epätoivon tunne!

J-R - mulla meni 5,5 viikkoa menkkoihin km:n jälkeen. Me aloitettiin uudelleen yrittäminen heti, mutta se on tietenkin henkilökohtaista kuinka nopeasti siihen haluaa ryhtyä. Sitten vasta kannattaa aloittaa kun tuntee olevasa valmis Uskoisin, että minulla paras lääke suruun olisi uusi raskaus.

Täällä ei vieläkään ole alkanut menkat kunnolla.. aamulla tuli taas ruskeaa tuhrua mutta nyt taas ei mitään.. alkaisi nyt kunnolla kun on kerran alkaakseen! Ajattelin varmuuden vuoksi testailla lauantaina (jos ei ole alkanut kunnolla), koska silloin on kaverin häät, joissa tietenkin alkoholia tarjolla..voi sitten hyvällä omallatunnolla ottaa viiniä negatiivisen testin jälkeen :/

 

[Loputonta odottamista]

Meille tuli km 14. viikolla 12/08 ja lääkkeillä tyhjennettiin. Vuotoa jatkui 4 vkoa ja heti perään menkat. Tämä olisi ollut ensimmäinen raskaus ja se alkoi heti toisesta kierrosta pillereiden jättämisen jälkeen. Vauvaa on joka kuukausi yritetty nyt 1 vuosi ja 1 kuukausi... Eikä mitään kuulu! Alkaa usko loppumaan ja epätoivo vallata. Oltiin vähän aikaa sitten lapsettomuustutkimuksissa ja minä (nainen) sain puhtaat paperit, miehen tulokset ei oo vielä tulleet. En oikein ymmärrä, miksi raskaus ei ala, kun kerran jo alkoi niin nopeasti. Puh... Ovista on testailtu viimeset 3 kiertoa ja joka kerta se on tullut kp 17-20 eli aikas myöhään.
Ajattelin, että ensimmäisen raskauden laskettupäivä olisi ollut vaikea (kun se on samalla myös oma syntymäpäiväni) mutta suht kivuttomasti se meni. Hieman veistä käänsi haavassa, että ystäväni sai ihanan tyttövauvan juuri sinä päivänä. Mutta tietenkin olen onnellinen (myös hieman kateellinen) heidän puolestaan
Aikas pitkään km:n jälkeenkin laskin vielä raskausviikkoja ja aina silloin tällöin muistan, että nyt minulla olisi pari kuukautinen lapsi, jos asiat olisivat menneet toisin...

 

[Mimis]

Heipat Loputtomalle odottajalle! Ja pahoittelut kokemastanne surusta Kuulostaa tunteesi tutulta, vaikka minulla vasta toiset menkat alkamassa km:n jälkeen. Aina puhutaan että keskenmenon jälkeen raskautuu nopeasti uudelleen koska kroppa on jo valmistautunut raskauteen. Ensin kuvittelin että tulen heti raskaaksi ilman yksiäkään menkkoja välissä ja sitten että seuraavasta kierrosta viimeistään.. no näin ei käynyt. Tiedän, että sinulla on kuukausia pidempi odotus takanasi ja jos jo 3 kuukautta tuntuu näin pitkältä, voin vain kuvitella kuinka pitkältä sinun odotuksesi on tuntunut Niinkuin sanoit, tuntuu uskomattomalta että raskaus on alkanut kerran, mutta ei millään meinaa alkaa uudelleen! Sinä kuitenkin ovuloit ja muutenkin kaiken pitäisi olla kunnossa, niin eiköhän se uusi raskaus teille pian suoda

).( Mahaa juilii siihen malliin että menkat alkaa varmasti parin päivän sisällä. Nämä menkkojen ensipäivät on aina niin masentavia.. ensin odottaa ja toivoo ja sitten toivo muuttuu pettymykseksi.. tuntuu tällä hetkellä ihan mahdottomalta ajatukselta että olisin joskus vielä raskaana ja että se menisi vielä loppuun asti!

Onko muuten teillä muilla tiputteluvuotoa ennen menkkoja? Mulla aina noin 2-4 pv ennen kun hanat aukeaa kunnolla. Eikös se voi tarkoittaa että keltarauhanen toimii huonosti ja voi vaikeuttaa raskaaksi tuloa..ja aiheuttaa keskenmenoja?

 

[Maikkis33]

Mulla kesti vuoto kaavinnan jälkeen 2 viikkoa, ei kovin runsaana mutta kuitenkin.

Mimis: Mulla myös tiputteluvuotoa yleensä aina ennen menkkoja. Kyselin siitä jälkitarkastuksessa omalta gyneltä ja hän sanoi, että voi olla merkki keltarauhasen vajaatoiminnasta. Kuitenkin sanoi, ettei keskenmeno voinut sen takia tulla, koska oli edennyt niinkin pitkälle. Keltaraukasen vajaatoiminta vaikeuttaa raskaaksi tulemista ja tosiaan raskaana pysymistä ihan alussa. Oon paljon netistä lukenut tätä asiaa ja melko harvalla kuitenkin on ollut kyse vajaatoiminnasta, vaikka tiputtelua esiintyy. Kurja vaiva se silti on ja itseänikin huolestuttanut.

Loputon odottaja: Pahoittelut surustanne! Aivan varmasti tuntuu pitkältä ajalta, kun raskautta vaan ei kuulu. Kuten Mimiksellä, myös minulla nämä 3 kk ovat tuntuneet pitkältä kuin nälkävuosi... Tuli mieleen, että onkohan se stressi tästä raskautumisesta, mikä estää raskautumisen? Useinhan kuulee niitä tarinoita, kun heti on tullut raskaaksi, kun on jättänyt koko varsinaisen yrittämisen.

mamma-67: Ihana lukea noin positiivisia ajatuksia! Tuo toivoa tähän välillä niin toivottomalta tuntuvaan tilanteeseen...

 

[Mimis]

Kiitos Maikkis kun vastasit! Itsekin olen miettinut josko km (rv9) olisi voinut johtua siitä, mutta näköjään ei

Täällä kp1/29-32.

 

[Mimis]

Mimis..............km 05/09
Vilukisu............km 08/08
emeliina...........km 03/09
Annemaarit71.....km 08/08
Tilkku..............km 07/09
Tipsuliini..........km 07/09
Kauris 55..........km 03/09
J-R.................km 07/09
Hansu78...........kkm 02/09, kkm 07/09
Emmy80...........km 06/09
Musha_85.........tm 07/09
Maikkis33.........km 04/09
mamma-67........km 2/08, 07/09

Plussanneet:
Jane75...... + 28.7.09 (km 09/06, poika synt. 11/07, km 03/09)
Ilona81...... + 02.08.09 (km 05/09, 07/09)

 

[Tipsuliini]

Ihaillen lueskelen täällä teidän ajatuksistanne - vaikka olette kokeneet suuria menetyksiä, ei usko elämän ihmeeseen ole kadonnut! Toivon niin, että pystyn itsekin samaan, varsinkin jos km:ja on vielä edessä useampiakin...minulla on tosiaan jonkun tässä aiemmin jo mainitsemakin perinnöllinen riesa eli todennäköisyys downin syndroomaan ja sitä myötä keskenmenoihin on suurempi kuin ns "normi" ihmisillä. Itseeni tämä kromosomihäikkä ei siis ole vaikuttanut (eikä suvussakaan ole downeja ilmennyt), mutta terveen lapsen saanti on jonkin verran vaikeampaa.

Toisaalta tietoisuus tästä ehkä helpottaakin km:jen kestämistä, sillä niitä on todennäköisesti odotettavissa vielä lisää, mutta toisaalta se lisää myös epätoivon hetkiä, kun epäilyttää onnistuuko sitä sitten ikinä...mutta, itselläni on siis kaksi tervettä siskoa, joten onpa nuo vanhempanikin onnistuneet!

Itse kuulun myös niihin, jotka stressaa ja stressaa, vaikka kuinka yrittäisi olla ajattelematta asiaa. Nyt tosin on onneksi jotain muutakin mukavaa mietittävää sillä menemme tämän kuun lopussa naimisiin! Ja samantien aloitan uudessa kaupungissa ja uudessa työpaikassa, joten uutta ja jännää riittää! tosin samalla joudun tuoreesta aviomiehestänikin eroon, sillä asumme syksyn eri paikkakunnilla. tämä ei varmasti helpota vauvaprojektia yhtään, mutta ei silti lannistuta!

 

[Jane75]

Ihanan positiivisia ajatuksia sinulla mamma-67, olet selvästikin joutunut miettimään näitä asioita paljon. Kyllä minäkin hyvinä hetkinä uskon että onni meille kaikille suodaan ja odotus palkitaan, mutta ei se vaan niin helppoa ole aina pysyä positiivisena. Itseänikin on auttanut tuo että olen saanut keskittyä itseeni ja laihduttamiseen/kunnon kohottamiseen. Pari kuukautta edellisen km:n jälkeen liittyin Keventäjiin, ja ehdin pudottaa 13 kiloa ennen kuin raskauduin (nyt on tämä laihdutusprojekti taas hetkeksi jäissä). Ensimmäisen km:n jälkeen tein saman, silloin laihduin 7 kiloa ennen kuin tärppäsi. Eli tämä näyttäisi olevan minun "salainen aseeni", niinhän sitä sanotaan että on helpompi raskautua jos ei ole liikaa sitä ylipainoa. Ja samalla sain muuta ajateltavaa, kyllä se vain on niin masentavaa kun ne menkat alkavat mutta nyt pystyin aina ajattelemaan että no, sehän tarkoittaa että ehdin saada vielä 4 kiloa lisää laihdutettua (minulla on mistä ottaa, tavoitteena oli saada 25 kiloa pois).

Kyllä se odottaminen ja toivominen ottaa joskus koville, etenkin ensimmäisen km:n jälkeen minulla meni noin puoli vuotta kunnes raskauduin uudelleen, ja aika tuntui niiiiiiin pitkältä. Toivottavasti sinua "Loputonta odottamista" lohduttaa tieto että joskus vaan se tärppääminen kestää hieman kauemmin vaikkei mitään varsinaista vikaa olisikaan. Yhdellä kavereistani on kolme lasta, mutta ensimmäisen ja toisen välillä on ikäeroa kolme vuotta. Jostakin syystä heillä ei vaan ottanut tärpätäkseen vaikka kuinka yrittivät. Sitten kun kakkonen oli syntynyt niin aloittivat tosi nopeasti kolmannen yrittämistä, lopputuloksena että näiden välinen ikäero on vain yksi vuosi. Pidän peukkuja että jo seuraavalla kierrolla teilläkin tärppäisi jo!

Mimis - pahoitteluni. Toivottavasti sinullakin tärppää heti seuraavalla kierrolla. Otapa ylimääräinen lasi kuohuviiniä niissä häissä, josko vähän helpottaisi.

Tipsuliini - kylläpä sinulle on paljon uusia asioita tapahtumassa! Onneksi olkoon - sekä naimisiin menon että uuden työpaikan johdosta! Oikein hyvä saada ajatukset edes silloin tällöin pois vauvaprojektista, en itsekään tiedä mistä tuon stressinappulan löytää ja miten sen saisi pois päältä.

 

[Emmy80]

Tipsuliinille oikein paljon onnea Häiden järjestämisessä menee varmaan hurjasti aikaa eikä kerkeä niin paljon murehtimaan vauva-juttuja. Toivotaan, että "uusi elämä" tuo myös sen vauvan teidän kotiin pian

No voi höh, se täti tuli sittenkin mimikselle kylään Mä olin aina menkkojen alkamispäivänä ihan maassa kun tiesin, että taas pitää odottaa ainakin 2 viikkoa, että voi alkaa taas jännäilemään. Ja ne viikot vasta pitkältä tuntuivatkin. Nyt olisin ikionnellinen menkoista.

Kävin tosiaan verikokeissa ja hcg arvo oli 30. JEEE! Oli se sittenkin laskenut aika reilusti kun se edellisen kerran oli yli 200. Samana päivänä vuotokin oli tosi minimaalista eikä pyyhkiessä tullut oikeastaan mitään. Mutta seuraavana päivänä taas tuli ja nyt tuntuu, että tulee taas kunnolla. Mistä erottaa jälkivuodon ja menkat? Mulla ei oo kyllä ollut mitään menkkamaisia kipuja mitä yleensä on...

Mullakin on tuhruvuotoa ollut aina ennen menkkoja. Se on vissiin aika yleistä, että ei kannata siitä kovasti hermoilla. Vauvoja syntyy silti, onneksi

 

[Maikkis33]

Voi harmi, kun Mimikselle kurvasi täti kylään.

Onko muilla ollut kummallisia nippailuja alavatsassa pitkänkin ajan jälkeen keskenmenosta? Mulla on ovulaatiokivut lisääntyneet reilusti, mutta nyt myös alkukierrossa (kp8-10) on muutamia pieniä nipistelyjä munasarjojen tienoilla ollut. Johtuukohan jostain hormonihäiriöstä, kun edellinenkin kierto venähti viikon normaalia pidemmäksi? Ovulaatio ei ainakaan koskaan ole näin aikaisin ollut. Kuinkahan kivulias siitä tuleekaan, jos nyt jo nipistelee...

 

[Mimis]

Tipsuliini - inhottava tuollainen perinnöllinen riesa ihan varmasti saatte kuitenkin vielä terveen nyytin syliinne! Ja paljon onnea tulevien häiden johdosta

Mites Janella raskaus etenee? Onko ilmennyt oireita?

Emmy80 - Hienoa että raskaushormonit on vihdoin laskussa! Mulla kesti km:n jälkeen vuoto noin viikon ja 5,5 viikon päästä alkoi menkat. Ekat menkat km:n jälkeen oli melkeempä kivuttomat ja vuoto oli kirkasta verta. Nyt toisissa menkoissa järkyttävät kivut ja vuoto paljon limaisempaa. Josko tää elimistö alkaisi palautua normaalitilaan..

Maikkis33 - Mulla muistaakseni nippaili enemmän ja vähemmän munasarjoja km:n jälkeen. Varsinkin oikeaa puolta. Mistä lie johtunut.. Nyt toisien menkkojen jälkeen vasta nippailut oikeastaan loppuneet.

Täällä menkat jo loppusuoralla.. eli eikun uuteen yritykseen vaan

Plussatuulia arvon ladyt +++++++

Mimis kp4

 

[J-R]

Kiitos Mamma-67 (ja muutkin!) kannustuksesta. Tuo "prosessi-ajattelu" oli minulle uutta, ja sitä taidan pohtia lisääkin. Sain viime viikolla hcg-lukemat, 5.9, eli hormonitasoni on jo normaali. Jotenkin oli outo ajatus, että mä en nyt sitten enää ole raskaana. Neuvolasta kun soitin tuota tulosta, oli uusi täti, joka ei tiennyt taustoja. Naurahti sitten vaan labratuloksia katsoessaan, että "ethän sä ole raskaana". No enpä niin olekaan... En loukkaantunut, koska helpotus tuli kuitenkin. Uusi sairaalareissu olisi ollut vaikea kestettävä. Toivon kovasti, ettei tule nyt muitakaan vastoinkäymisiä elämässä. Sietokykyä ei juurikaan ole, puolustusmekanismit ei toimi. Mutta ne vahvistuu päivä päivältä!

Loputonta odottamista- voin vain kuvitella mitä olet käyt läpi. Ehkä jotain sellaista joka pelottaa meitä kaikkia? Mimikselle pahoittelut kuutautisten alkamisesta. Voih, miten ne aina silloin tulee kun kun ei tarvitsisi. Ja ei tule, kun tarvitsisi. Tipsuliinille onnea, rouva-kerhon liittymishakemuksesi on hyväksytty!Viime kesänä naimisiin menneenä mulla on sulle yksi mielestäni hyvä neuvo; Pysähdy, pysähdy, pysähdy! Pysähdy tuntemaan ja kokemaan, ajattelemaan. Tämä on nyt se hetki. Häiden odotus, valmistelu ja itse hääpäivä kiitävät eteenpäin hurjaa vauhtia! Itse muistan erityisesti ne hetket, jolloin seisahduin tuntemaan ja ajattelin: tämän hetken minä aion muistaa!

Nyt loppuu kesäloma, palaan huomenna töihin. Arki palautuu raiteilleen, ja ehkä minäkin joskus =)

Katsotaan nyt, miten kauan niitä kuukautisia sitten saa odotella. 2 viikkoa vasta mennyt.

Kuulumisiin, J-R

 

[Jane75]

Kiitos Mimis kun kyselit - eipä niitä oireita ole vielä sen kummemin ilmaantunut, saas nähdä miten käy... Toissa päivänä iski aivan kamala pelko, mukamas huomasin hieman verta pyyhkiessä ja heti aloin taas kerran valmistautumaan uuteen keskenmenoon. Aivan kamala tunne, vatsaakin hieman särki menkkamaiseen tyyliin. No, nyt ei ole mitään sen kummempia tuntemuksia, ja tämä raskaus onkin vielä niin alussa ettei oikeastaan kannata sinne varhaisultraankaan kiirehtiä. Eli muutama viikko pitäisi ainakin vielä sinnitellä epävarmuuden kanssa, aiemmin minulla on mennyt kesken viikoilla 8 ja 10, ja siinä viimeisimmässä ehdin jo nähdä sykkeen viikolla 8 mutta kuitenkin meni kesken. Eli aikamoisen ahdistavaa aikaa eletään, kiitos että saan täällä hieman purkaa ajatuksia, se auttaa ainakin hieman.

Oikein paljon tsemppiä ja plussatuulia teille kaikille! +++++++++++++++++++++

 

[kauris55]

Mun taytyyihan ekaks sanoa janeille ,etta yrita ottaa rauhallisesti vaan .Ma tiedan etta varmaan pelotti toi vuoto muistutuksena viimesesta mutta,ei sen valttamatta tarkoita mitaan.Kylla alkuraskaudessa voi tiputella ja silti kaikki jatkuu hyvin loppuun asti.Mullakin tiputteli alkukuussa vahan .mutta kuitenkin synnytin terveen tyton. Mimikselle pahoittelut tadista.
ja.j-R palaa toihin ,kesatauon jalkeen .Ehka sat ajatukset vahan muualle kun haaveiluun.
Omaa napaa sen verran etta ovis on nyt sitten vihdoinkin paalla .Ainakin luulen niin .Nyt on sit viela pari viikkoa odotettava tulosta.Kylla tulee taas pitka kierto.

 

[Tilkku]

Heippa vaan kaikille

Hetki vierähti, kun viimeksi kirjoittelin, aika kuluu lomaillessa kuin siivillä ja ens viikolla on paluu työkuvioihin. Eipä täällä ole paljonkaan muuta tapahtunut kun oviksen odottelua, jonka luulen olevan ihan hollilla. Haaveiluja on vaan.. ja peiton heiluttelua.

Onko muilla ollut km jälkeen enemmän nippailuja mahassa? Mulla ei oo ikinä oviksessa tai oikeestaan menkoissakaan nippaillu, mutta nyt tuntuu, että se on jokapäiväistä. Mitä lie tarkoittaneekaan?

Mamma -67 sanat olivat erittäin rohkaisevia. Nyt on muutama viikko tuntunu, että elämä on omilla raiteillaan ja km yksi kasvattava kokemus. Tietenkin se pahalta tuntuu, jo ssitä rupeaa oikein ajattelemaan, mutta ite olen ainakin keskittänyt ajatteluni tulevaan. Toivoen tietysti, että nyt tärppäis näin nopeasti. Mulla on aina ollut paha tapa suunnitella elämää paljon eteenpäin ja nytkin tulee mietittyä, että jos nyt raskautuisi niin vauva syntyisi toukokuussa. Ja mikäs sen sopivampaa kaiken kannalta.. En oo koskaan ollut hyvä relaamaan..

Tipsuliinille hirmuisesti onnea tuleviin häihin. Toukokuiset häämme on ihana muistona mielessä, mutta tosiaan niinkuin J-R kirjoittikin, niin kannattaa nyt nauttia näistä hetkistä. Niitä kun ei koskaan saa takaisin. Ja todella saa sitten muuta ajateltavaa. Ite raskauduin pari päivää ennen häitä ja testasin plussan heti kun olimme tulleet matkalta

Me saadaankin jännäillä Kauris55 kanssa parin viikon kuluttua . Sitä odotellessa!!!

Plussatuulia ja onnensateen ropinoita!
Tilkku kp13

 

[mamma-67]

Tänään kp 22/27 ja plussa ?!? Vuosin tasan viikon km jälkeen ja tuntui, että kaikki olisi tullut ulos. No nyt kuitenkin mietin jos plussa olisi merkki kohtuun jääneestä matriaalista. Odottelen viikon ja menen sitten verikokeeseen.
Olisihan se tietysti kiva, jos olisi vaikka heti raskautunut

 

[Mimis]

Jane - hui. osaan hyvin kuvitella tilanteen..itse olisin varmasti kokoajan ihan paniikissa ja tuntisin kaiken maailman juilimisia. Olen hyvä saamaan kaiken maailman oireita vain ajatuksen voimalla. mutta olen päättänyt että JOS niin onnellisesti käy että tärppää vielä joskus, otan asenteen: RASKAANA ENNENKUN TOISIN TODISTETAAN. Ja yritän olla stressaamatta. Saa nähdä onnistuuko Tosiaan pieni vuoto on ihan normaalia, eli jos se loppui niin älä huoli..tiedän kyllä, helpommin sanottu kuin tehty.. mutta ihan varmasti sinulla kaikki menee hyvin

kauris55 - nyt vaan peitto heilumaan ja ovista hyödyntämään

Tilkku - mulla ainakin kaiken maailman nippailuja mahassa paljon enemmän kuin ennen km:ää. en tiedä mistä johtuu?

mamma - onhan se mahdollista että olet raskautunut uudestaan heti! mutta olen kuullut että r-testi voi näyttää plussaa vielä 9 viikonkin päästä km:stä. toivotaan kuitenkin että sinulla kyseessä olisi uusi raskaus täällä peukut ja varpaat pystyssä!

).( kuinka usein te heiluttelette peittoja oviksen aikaan? me ollaan aina noin parin viikon aikana oviksen ympärillä heiluteltu joka päivä. Nyt olen lukenut monestakin paikasta, että joka toinen päivä olisi parempi. että simppoja ehtisi kertyä enemmän tj. Mietiskelin, että pitäisiköhän tässä kierrossa kokeilla tuota joka toinen päivä meinikiä?

Mimis kp7

 

[vieras*]

Hei! Päädyin työpäivän ratoksi selailemaan ketjuanne.. Halusin vain toivottaa kovasti kaikille voimia km:sta selviämiseen ja tsemppiä uuteen yritykseen. Itse koin varhaisen spontaanin km:n kesäkuussa, jonkin aikaa ehdin kirjoittelemaan tuolla helmikuisten puolellakin. Surukseni huomasin että sieltä on joitakin joutunut siirtymään tänne.

Mamma-67 - paljon onnea plussasta! Itsekin raskauduin heti seuraavasta kierrosta tuon km:n jälkeen. Mullakin vuotoa kesti viikon, ja tunsin kuinka kaikki raskauden merkit hävisivät (rintojen arkuus, nälkä yms). Tikuttelin ovista, ja se saapui aivan ajallaan, melkein kuin km-päivä olisi ollut eka kiertopäivä. Heiluttelimme tuolloin peittoja, ja iloksemme tärppäsikin, nyt n. rv 7+1. Katsotaan kuinka tämän elämänalun käy... Eli kovasti tsemppiä ja onnea, ja todellakin noinkin pian "oikea plussa" on mahdollinen.

Paljon plussatuulia toivotellen,
Liinuska-81