Keskenmenon jälkitunnelmissa,

tämän kirjoitin jo monta vuotta sitten.. Tässä :hug: teille muille saman kokeneille.


Vauvalle..

Kuulitko, kun kerroin
miten paljon
äiti ja isä sinua rakastaa.

Onnellisina, ylpeinä sinustä
teimme yhteisiä suunnitelmia
meille kolmelle.

Ajatuksissani, unelmissani
näin sinun hymysi
kuulin naurusi
kosketin pehmeätä vauvanposkeasi.

Tuli päivä viimeinen.
Iso ikävä, suuri suru
sydämiin vanhempien.

Maahan enkelten,
pienten syntymättömien vauvojen
sinä matkasit
tietä,
jonka varrella kasvoivat kauneimmat
päivänkakkarat ja kissankellot.

Aurinko paistoi selkääsi,
perhonen istahti ja
siivillään kutitteli hiuksiasi.

Hetkeksi pysähdyit,
lammen kirkkaassa vedessä
heiluttelit pieniä varpaitasi.
Lempeä tuuli sinut nosti
ja auttoi jatkamaan matkaasi.

Valkoisen kissanpennun
otit tien vierestä syliin.
Sen pehmeää turkkia silitit,
kertoen samalla päivästäsi

kukista,
jotka poimit
auringosta,
joka lämmitti
lammesta,
jonka pinnalta näit kuvasi.

Saavuit perille,
laskit kissanpennun sylistäsi.
Takaisin ruohikkoon se
juoksi leikkimään,
sille iloisena vilkutit.

Väsyneenä
painoit höyhentyynylle pääsi,
suljit silmäsi,
nukahdit uneen ikuisuuden.

Onnellisia unia,
muistoja matkastasi.
Kyllä sinun on nyt hyvä olla.

Nuku hyvin ensimmäinen.