*Keskenmenon jälkeen kuumeilevat KESÄ/SYKSY 2014*

Hei kaikille
Lokakuun alkupuolella keskenmeno ,viikolla 18 .
Nyt kuitenkin jo uskaltauduin tänne haaveilemaan .
Ennestään on monta lasta, mutta monen vuoden tauko ollut.
Jänskäillään yhdessä. Odotuksen iloa plussaneille
=)
 
Moi taas vaan kaikille.

Ihanaa kans lukea onnistuneita raskautumistarinoita km:n jälkeen, ne luo todellakin sitä toivoa :)

Meidän tarina ei saanut vielä(kään) onnellista loppua. Kauas ei tosin ehditty, joten korkealta ei nyt tällä kertaa tiputtu. Jotenkaan sitä ei ehtinyt vielä uskaltautua luottamaankaan, että tällä kertaa kaikki menisi hyvin. Toissayönä (rv4+3/rv4+4) heräsin siihen, kun maha kramppasi kivuliaasti ja sieltähän se vuoto alkoi. Sunnuntaista toissayöhön saakka raskaustesti näytti siis selkeää plussaa, mutta en tiedä, oliko kyseessä sitten hyvin varhainen km vai kemiallinen raskaus. Onko kellään kokemusta siitä, voiko kemiallinen raskaus näyttää plussaa monta päivää vai meneekö plussa ohi nopeasti?

Sain itsestäni nyt sen verran irti, että soitin tänään neuvolan kautta gyneaikaa. Koska tää laskettiin nyt kolmanneksi keskenmenoksi, kaikki on tulleet vielä vuoden sisään ja yritystä on takana yli vuosi, ei tutkimusaikaa ollut edes mitenkään vaikea saada. Eli tilanne on nyt se, että kahden viikon kuluttua meillä alkaa keskenmenojen syiden selvittelyt. Pelottaa ja jännittää, mutta olen iloinen, että asia etenee jotenkin.

Eli tällainen tarina meillä tällä kertaa. Muutamien viikkojen päästä tiedetään taas jo enemmän ja toivottavasti meidänkin seuraava tärppi olisi se pysyvä.
 
Sarah77 otan osaa suruun. Sulla oli viikkojakin jo paljon. On varmasti rankkaa aikaa vielä. Laskeskelin että meidän lasketut ajat olisivat olleet samoihin aikoihin. Mulla siis keskenmeno elokuun lopussa lähellä viikkoja 12. Tervetuloa mukaan vaikka surullista onkin että tänne päädyit. Saanko kysyä miten sulla on toipuminen edennyt?

Jento hyvin surullista että olet joutunut toistuvasti ja taas kokemaan tuon kauheuden. Osanotto! Hyvä että näet asian valoisan puolen ja hyvä että pääsette tutkimuksiin vaivatta!

Pihla olipa piinallisen pitkä tuhruttelu sulla. Tottahan se on että vuodon jatkuminen muistutti itseä joka päivä keskenmenosta ja epäonnistumisesta ja niinhän se varmaan on että sitä pelkoa kantaa tavalla tai toisella mukanaan jatkossakin. Itseä lähinnä pelottaa nyt se kuinka vaikeaa raskautuminen tulee olemaan sitten kun yrittäminen taas alkaa.
 
Vadelmanlehti: Sain kkm 08/13 ja rv8 loppui oireet ja rv10 pääsin lopulta kättärille, kun valehtelin vuotoja ja kipuja. Rv8 kieppeillä heräsin yksi yö vauvan itkuun ja sen jälkeen tiesin että kaikki ei ole ok.

Toinen km oli 04/14 ja se päättyi vuotoon rv6 ja silloinkin sain taistella itseni kättärille.
Vuodot kun kuulema kuuluu monen raskauteen.

Huomenna on rv15 ja ultrassa näkyi 1 hyvin liikkuva sikiö. Sydänääniä ei neuvolassa kuulunut, mutta neuvola oli rv13+4 muistaakseni ja siellä lohdutettiin että aina ei niin aikaisin edes kuulu. rv16 menen avoimeen neuvolaan, jos äänet kuuluisivat.

Silvia
 
Sarah77 ja Jento..pahoitteluni!:hug: Toivottavasti Jento pääset pian tutkimuksiin! Tääl julkisella kestää. Pian kaks kuukautta jälkitarkastuksesta eikä vieläkään ole kutsua kuulunut! Toisaalta varmaan odottavat,että hormonitoiminta on tasaantunut.

(.) Mun piti tää kierto vielä odotella,mut ei maltettu!:) Viime kierto oli tosi pitkä 44päivää. Nyt bongasin hymynaaman ovistestiin kp 21. Vähän jännittää! Toivo nostaa päätään,mut samalla pessimisti sisälläni hokee,et tuskin tärppää ja tutkimuksiin on lähdettävä. Epäilen,että miehellä saattaa olla testosteronin vajausta. Kaikki oireet löytyy.:( Toisaalta mietin,et olisinko sit kuitenkaan tullut edes raskaana noita kolmea kertaa. Joka tapaukses mies ei näytä olevan lainkaan huolissaan,eikä halua edes keskustella tutkimuksiin lähdöstä!:( Taidan olla pian terapian tarpeessa...mut olen niin huono puhumaan vieraille.
 
Kirjoitellaas tännekin meidän kuulumisia. Tällä hetkellä näyttää ikävästi siltä, että meidän vauvahaaveilut jäävätkin vain haaveeksi. Tuon viimeisimmän keskenmenon jälkeen on kohdun kuntoa tutkittu ja tulos oli se, että uutta raskautta kohtu (sektioarpi?) ei kestäisi. Keskenmennyt pieni oli ollut arvessa kiinni ja ilmeisesti sama voisi toistua jos nyt edes yritettäisi. Leikkauksella kohdun ilmeisesti saattaisi saada siihen kuntoon, että vielä yksi raskaus voisi onnistua. Täällä nyt siis pohditaan miten edetään vai yritetäänkö vain haudata haaveet kolmannesta lapsesta. :'(
 
SalVe tunnistan saman malttamattomuuden. Tekisi mieli jo aloittaa yrittäminen, mutta taidan kuitenkin malttaa vielä odottaa sen yhden kierron verran. Menisipä aika nopeasti. Toivotaan että teitä onnistaa!

pieni toive pahoittelut ikävistä uutisista. Toisaalta hyvä että asia on nyt tiedossa vaikka se ikävä juttu onkin.
 
Vadelmanlehti Henkisesti olen toipunut nopeasti, vaikka vauvaa kovasti odotimmekin koko perhe, Fyysisesti sain kohtutulehdukseen kaksi antibioottikuuria yhtäaikaisesti joka vei aikaslailla voimia.
HB oli sentään noussut keskenmenon jälkeen 113- 131:teen. Nyt odottelen uusimpia verikokeen tuloksia jälkitarkastuksen yhteydessä otettuja.Tulehdusarvo oli kyllä jo laskenut minimiin.
Vuodot kesti aika kauan ,muttei olleet runsaat. En nyt sitten ole varma, oliko sen jälkeen jo kuukautiset parin päivän tauon jälkeen vai oliko vuotoa vielä.
Emme kuitenkaan ole "varoneet" raskaaksi tulemistakaan, koska epikriisit olivat ihan hyvät kohdun tilasta ja oikeastaan mitään elimellistä syytä ei keskeytymiseen löytynyt.
Istukka oli jostain syystä lähtenyt irtoamaan ja tehnyt hematoomaa ja vähentänyt happea vauvalle,johon sitten menehtyi kohdussa.
Pahoitteluni muille vauvansa menettäneille ja toivon teille jokaiselle vielä uutta mahdollisuutta, itsemme mukaanlukien :rolleyes:
 
Sarah77 kiva kuulla että henkisesti olet hyvin toipunut. Samoin täällä alkaa olla katse tulevassa ja vauvatoiveissa jo aika vankasti. Joskin pyhäinpäivänä tuli syntymätöntä pikkuista kovin ajateltua. Sain itsekin tuon 2 eri antibiootin kuurin varmuuden vuoksi kohtutulehduksen estoon viimeisen toimenpiteen jälkeen (imukaavinta) ja kyllä se tosiaan veti voimat pois. Minulla on vielä reilu 2 viikkoa seuraavien kuukautisten alkuun, joka olisi sitten ensimmäinen yrityskierto kkm jälkeen. Sitä odotellessa.
 
Pöh. Mulla ei oo menkat vielä(kään) alkanu. Kp on jo 33 ja dpokin reippaasti yli 14... Maanantaista asti on tuntunu tosi voimakkaasti välillä että alkaa mutta ei. En usko olevani raskaana, en oo kyllä sen yhen aikasen testin jälkeen testaillu. Taitaa kierto olla vaan sekaisin.. Ja mitään muita oireita ei oo, mitä nyt karsee flunssa mikä ei kyllä hormoniperäseltä vaikuta tai sitten on ukko ja työkaveritkin raskaana :)
 
Viimeksi muokattu:
Samour_: Tee nyt ihmeessä uus testi!:) Jos kuitenkin olisit raskaana!:)

(.) Ollut selkä ihmeellisen kipeä oviksesta asti,tukivyö piti ihan töihin pukee päällä,välillä vatsaa nipistelltt ja itku ollut tosi herkässä. Välillä tosi kylmä ja pian taas kuuma. Eilen tuli vahvasti sellanen tunne,et ois tärpännyt, kun vessassa piti yökkäillä ja hampaita harjatessa tuli ikenistä verta. Ja haalea plussa sit aamulla tuli testiin isänpäivän kunniaksi!:)

Mitä tahansa voi tietty vielä tapahtua,kun menkatkaan ei ole vielä myöhässä oviksesta laskettuna. Pelottaa,mut samalla oon ihan täpinöissäni!:) Yöllä näin unen,että meillä oli pieni poika.:)
 
Kaikesta epäuskosta huolimatta mä plussasin!
Eilen aloin tampoonivarastoa tarkastamaan niin löysin pari unohtunutta testiä. Tein huvikseni tosi laimeesta virtsasta yhden, ja selvä viivahan siihen tuli!!! Nyt tein aamulla oikeaoppisesti uuden ja kyllä ihmeitä näköjään tapahtuu ja jos on menkat myöhässä niin saattaa olla raskaana :) Toivottavasti tää nyt pysyy...
http://kuvapilvi.fi/k/t/yIhZ.jpg
 
Pahoittelut ikäviä uutisia saaneille :hug:

Hurjasti onnea plussanneille! Ihanaa! Toivon teille pysyviä plussia :)

Sisko totesi mulla tänään, kun en halunnut hyppiä asioiden edelle, että hän vaan olettaa kaiken menevän hyvin... Johon oli todettava, että mä en pidä enää mitään itsestäänselvänä. Ihanaa, että hän luottaa siihen, että hänen raskaus sujuu hyvin ja kaikki menee hyvin. Kunpa itsekin uskaltaisi jo luottaa.

Täällä poksutellaan rv12+0 ja olo on kyllä melko rauhallinen :) toivottavasti te kaikki seuraatte pian perässä. Toivon teille kaikille jouluntaikaa ja sen myötä paljon pysyviä plussia jokaiselle :)
 
En ole mitään käyny kirjottelemassa, kun halusin jättää koko kuumeilun taka alalle, kun oli melkein ainut asia mitä koko ajan ajattelin, ja ilmeisesti se kannatti, tänään kp36/34 ka dpo13:

:heart:

En meinannu uskoa tulosta todeksi, mitään muita testejä en ole tehnyt nyt tänä aamuna tämän. Nyt vaan hirveesti toivon että näillä mennään heinäkuuhun asti! Mä siis siirryn nyt toiseen topaan :)
 
Moi!

Piti itsenikin kommentoida, vaikka toivon mukaan enemmän tulenkin taustailemaan. Olen ollut aiemmassa km- poppoossa, meidän keskenmenosta on jo tosin aikaa pian.. öö.. jopa 2v (todellako????). Sen jälkeen jätettiin yrittäminen sikseen, tjottailu- ajatuksella. Nyt kuitenkin asettamamme aikataulut alkaa puskemaan päälle, joten miehen kanssa puhuimme, että jospa nyt työstettäisiin, ettei tarvitsisi hoitoihin hakeutua.. nytkin on jo Clomifenit käytössä.

Tänään kp33, dpo 18. Maha kipeä, testit negaa ja vaaleaa vuotoa, joten eiköhän tämä tässä ollut tämä kierto, vaikka kuvittelin oireilevani kuten aiemmissa raskauksissani. Meillä siis on ennestään 6v poika. Ikää mulla 33v, mies 44v. Että viimeisiä hetkiä raskautua, ettei mies oo ihan pappaiässä kun vauva saataisiin meille vielä :p
 
Moi! En ole lukenut keskusteluanne aiemmin, mutta päädyin tänne googleteltuani ovulaation ajankohtaa keskenmenon jälkeen. Toivottavasti ette pahastu, kun näin pompahdin tänne kysymään neuvoa! :)

Sain viime kuussa varhaisen keskenmenon, joka alkoi pienellä tiputtelulla 25.10. rv 4+5 ja yltyi jossain vaiheessa, kunnes eilen luulin vuodon jo kokonaan loppuneen (km:n alusta tänään n. 2,5 viikkoa). Tein sitten eilen sekä raskaustestin että ovistestin. Raskaustestiin piirtyi haaaaalea haamu, jonka juuri ja juuri erotti ja ovistesti näytti "melkein positiivista". Tänä aamuna huomasin, että yöllä oli taas vuotoa tullut hieman, mutta uusin ovistestin, joka oli luettavissa positiiviseksi. Viiva oli siis tummentunut elisestä.

Onko siis mahdollista, että ovuloin vai näyttääkö testi sen vähäisen, mahdollisen jäljellä olevan raskaushormonin? Miten on mahdollista, että ovistestin viiva tummentuu? Voinko ovuloida, jos vuotoa vielä (tulee siis silloin tällöin pyyhkiessä)?

Kiitos jos joku osaa auttaa?0! Eniten ihmettelen siis ovistestin viivan tummentumista.
 
Ompa täällä plussanneita! Hurjasti onnea ja tarrasukkia kaikille! :) :flower::heart:

Täällä on ollut jos jonkinmoista mylläkkää viimeiset pari viikkoa ja nyt pystyn kertomaan tarkempia kuulumisia viimeisimmän jälkiultran/gynekäynninkin jälkeen.

Mullahan kävi lopulta niin, että km-vuodot jatkui sen 4-5 päivää kipuineen. Vuodon loputtua kuitenkin kivut jatkui ja raskaustesti näytti vahvaa plussaa vielä reilu viikko vuodon alun jälkeenkin (mikä oli mielestäni omituista, koska rv olisi ollut korkeintaan 4+4). Kivut ja r-testin plussa jatkuivat useamman päivän, kunnes vuoto alkoi uudestaan ihan kunnollisena muutaman päivän ajaksi. Sen loputtua hävisivät lopulta niin kivut että plussa.

Tänään mulla oli gynen jälkiultra-aika ja samalla suunniteltiin jatkotutkimusasioita. Käynti poiki erinäisiä labralähetteitä (mm. prolaktiini, hyytymistekijät ja uusinta kilpirauhasarvoista). Myös kromosomit tutkitaan niin minulta että mieheltä. Eli piikittelyä lienee luvassa! Taas kerran tajusin, kuinka iso vaikutus onkaan vastaanottavalla terveydenhuoltohenkilöstöllä - mun gyne oli edelleen tsemppaava ja ystävällinen oma itsensä ja sai olemuksellaan kyllä mun turhautumislevelit laskemaan aika lailla :)

Ja mikä parasta, saatiin lupa jatkaa yrittämistä samantien, ilman taukoja! ;) Nyt vain toivon kovasti että joko tutkimukset paljastavat jotain, mihin löytyisi apu tai sitten meidän tuuri kääntyisi muutenvain niin, että seuraava plussa olisi jo pysyvä. :)
 

Yhteistyössä