Heips hei. Pitkällisen pohdinnan jälkeen ajattelin kirjoittaa tänne 2+lle jälleen. Meillä on kaksi lasta, 8/2013 ja 9/15 syntyneet. Esikoisesta olimme hoidoissa, saatiin lopulta raskaus alulle ja kaikki sujui hyvin loppuun saakka. Toinen lapsemme sai alkunsa ikäänkuin tjottaillen, vahingossa, yhdestä ainoasta kerrasta koko kierron aikana. Kaikki meni tässäkin todella hyvin loppuun saakka ja synnytyskokemus oli ihana.
Poistatin kierukan heinäkuussa, reilu kolme viikkoa myöhemmin raskaustestiin piirtyi kaksi viivaa. Olimme onnesta sekaisin. Jokin huoli kuitenkin painoi, syyskuussa alkoi pienesti tuhruttamaan, selvisi että meidän pieni on kuollut pari viikkoa aikaisemmin. Olimme murtuneita. Tyhjennys tehtiin kotona ja kaikki sujui siltä osin hyvin ja helposti. Ensimmäiset kuukautiset olivat nyt lokakuun alussa, tällä viikolla oli ovulaatio, joka saatiin hyödynnettyä. Toiveet ovat korkealla, vaan, kun pelottaa se lapsettomuustausta, meneekö nyt kuinka kauan, kun tärppää vai tärppääkö enää ikinä.. Sitä ei kukaan tiedä.
Ihan hassusti jotenkin on nyt sellainen "varma fiilis" tärpistä, vaikka se voi olla ihan hölynpölyä. Toiveajattelua varmasti. Viikon päästä aikaisintaan uskaltaa tikkuun katsoa, jos silloinkaan. Positiivista se, että kroppa on toiminut tosi hyvin pcosta huolimatta nyt toisen lapsen syntymän jälkeen. Ovulaatiot ovat tulleet ajallaan ja tunnistan selkeästi oireet. Lisäksi vuodot ovat alkaneet aina dpo13-14. Lisäksi tyhjennys tapahtui myös hyvin ilman ongelmia ja ensimmäinen vuoto sen jälkeen tuli 32 päivää tyhjennyksestä. Tämä on tällästä jatkuvaa spekuloimista, mitä omassa kropassa tapahtuu ja milloinkin.. Kun osaisi vähän relaatio ja lopettaa ajattelemisen