Halusin tulla tsemppaan teitä kaikkia
itse kirjoittelin täällä viime vuonna. Mulla oli kkm viime vuoden maaliskuussa, jonka jälkeen tuhruvuotoa tuli 13 viikkoa... Ja siitä alkoikin sitten vihdoin ne kauan odotetut menkat. Kyllä siinä itsekin meinasi välillä heittää kirveen kaivoon, kun tuntui, ettei kroppa palaudu koskaan normaalitilaan. Syyskuussa kuitenkin plussasin
siihen raskauteen mahtui pelko kohdunulkoisesta, keskenmenosta, ennenaikaisesta synnytyksestä, kohtukuolemasta, vanhan sektioarven kestämisestä... Pelkäsin jopa välillä, että viimeistään synnytyksessä kuollaan vauvan kanssa molemmat tai vähintään toinen meistä kuolee. Nyt rinnalla tuhisee 2vko2vrk vanha pieni poika ja itse olen toipunut nopeasti hyvin menneestä suunnitellusta sektiosta
jatkoraskauksia ei mulle kuitenkaan enää suositella vanhan sektioarven reunojen ohenemisen takia. Riskinä olisi kohdun repeäminen ja sekä mun että vauvan terveyden, jopa hengen vaarantuminen. Pakosti pistää ajattelemaan, että siitäkö se mun kkm johtui, kun raskauduin vain vuosi ensimmäisen sektion jälkeen. Ehkä kohtu ei olisi silloin kestänytkään. Nyt raskaus onneksi sai onnellisen päätöksen ja sektioon olen todella tyytyväinen, kun tiedän, mitä alatiesynnytyksessä olisi pahimmillaan voinut käydä tämän kohdun ohenemisen ja haurauden takia...
Toivottavasti en viestilläni pahoita kenenkään mieltä. Halusin tulla kertomaan keskenmenon jälkeen onnistumisesta, koska itseen onnistumistarinat valoi edes vähän uskoa
niin sekaisin kuin munkin kroppa oli lääkkeellisen tyhjennyksen jälkeen.
Teille kaikille toivon pikaisia ja pysyviä plussia, sekä voimia jaksaa vaikeiden tilanteiden kanssa
olette kaikki vahvoja naisia ja jokainen nousee sieltä pohjalta, missä välillä käy.