Hei,
Ei varmasti ole epänormaalia, parempi että suret ja käsittelet asiaa, edessä se olisi kuitenkin. Itselläni muutaman kerran ollut km, ja joka kerta minulla on mennyt vuosi ennen kuin olen halunnut yrittää uudestaan. Miehelle keskenmeno voi olla tosi abstrakti asia - vaikka varmasti menetystä tuntee - varsinkin jos teillä ei ole ennestään lapsia. Nainenhan alkaa heti raskaustiedosta lähtien valmistautumaan uuteen vauvaan ja sille on paikka varattuna. Muistan kun odotin ekaani - se raskaus meni hyvin muuten - niin mieheni jossain vaiheessa raskautta ihan aidosti ihmetteli, että miksi me jo koko ajan keskitymme näihin vauvajuttuihin, että eikös ne tule sitten kun se on ajankohtaista !? No siis ei miehessäni mitään ihmeellistä ole, kunnon isä ja mies tuo on. Miehet vaan ovat tuossa kohtaan aika eri kellon ajassa kuin naiset. Voit esimerkiksi kertoa miehellesi KONKREETTISESTI miksi suret ja sanoa että myös kehosi on sinua jo valmistanut hormonaalisilla muutoksilla.
Itse olin ekan km:n jälkeen niin naiivi, että ajattelin että ei tässä mitään ja aika pitkälle torjuin asiaa ja koitin jatkaa niin kuin ennenkin. Minulla tämä lähestymistapa purkautui jonkinasteisena masennuksena, jonka käänsin fyysisiksi oireiksi. Olin aivan varma että minulla on joku sairaus puhjennut - kun olin siis aivan lopussa ja väsynyt - ja ramppasin puolen vuoden ajan yksityislääkärillä ja teetin kaikki mahdolliset testit sen sairauteni poissulkemiseksi. No siis mitään ei ollut ja lopulta lääkäri määräsi minulle mielialalääkkeet, joita en kylläkään sitten käyttänyt loppujen lopuksi, kun kesä tuli ja asiat lähtivät siitä nousemaan.
Eli sure rauhassa - myönnä menetys - yritä sitten uudestaan raskautta kun sinusta siltä tuntuu.